Miksei made in Finland muka kannata?
Koitan suosia suomalaista niin usein kuin voin, eikä se aina ole helppoa. Sen lisäksi, että minä ja moni muu täällä kotimaassaamme haluamme tukea suomalaista työtä, asuu ulkomaillakin suomalaisia, jotka haluavat ostaa täällä valmistettua, kuka mistäkin syystä. Myös monia ulkomaalaisia kiinnostaa Suomessa valmistettu tuote. Kotimaisuuden puolesta on liputtanut isosti fromFinland.fi. Nettikaupassa on myynnissä kaikenlaista Suomessa valmistettua, makeisista leluihin ja tekstiileistä kosmetiikkaan. Nettisivu kertoo, että ”tuotteiden raaka-aineet voivat olla tuontitavaraa, mutta lopputuote on aina valmistettu Suomessa”. Tämä on ollut yrityksen perustajalle Anu Peltolalle sydämen asia ja firmansa on ollut erityisen tärkeä esimerkiksi niille suomalaisille, jotka kaipaavat kotimaan makuja ulkomaille.
Idea tämän blogauksen julkaisuun vei 30 sekuntia. Suunnilleen siinä ajassa tajusin, että fromFinland.fi-verkkokaupan perustajan ilmoitus nettikauppansa lopettamisesta sisältää arvokasta oppia suomalaisille yrittäjille — ja muillekin. Ei ole kellekään uusi asia, että minua harmittaa esimerkiksi kotimaisen tekstiiliteollisuuden puolesta ihan vietävästi. Harmittaa, että työpaikat valuvat ulkomaille ja luovuttamisen ilmapiiri vallitsee. Etenkin harmittaa se, että kaiken kaikkiaan Suomessa vaikuttaa negatiivinen ajatteluilmasto. Siitä Anun avautuminen kertoo kouriintuntuvasti.
Poikkeuksellisesti ja ekaa kertaa blogin historiassa kopioin koko tekstin lähteestään, fromFinland.fi FB-ryhmän sivulta. Näin siksi, että nekin teistä, jotka eivät ole Facebookissa, saavat luettua koko jutun alusta loppuun.
”On ollut todella mielenkiintoista nähdä, mitä tuotteita ulkomaalaiset haluavat Suomesta ostaa.
Laktoosittomat, gluteenittomat ja ksylitolilla makeutetut tuotteet sekä erilaiset marjajauheet kiinnostavat eniten.
Erityyppiset elintarvikkeita, lisäravinteita ja kosmetiikkaa valmistavat yritykset ovat kiinnostuneita tietyistä suomalaisista raaka-aineista. Näitä kannattaisi Suomessa tuottaa enemmän. Viennissä välttämättömiä sertifikaatteja unohtamatta.
fromFinland.fi:n toivottu kasvu oli alunperin tarkoitus rahoittaa tukkukaupalla. Saamiimme tarjouspyyntöihin ei ole kuitenkaan edes päästy vastaamaan. Suurin pettymys ja väärinarvioni oli usko siihen, että kotimaiset valmistajat olisivat halunneet olla mukana uuden digitaalisen ajan liiketoiminnan kasvattamisessa. Kun meiltä on haluttu ostaa suurempia eriä laktoositonta maitojauhetta, marjajauheita tai vaikka gluteenitonta kauraa, ei yksikään valmistaja ole suostunut tekemään sopimusta kanssamme. Kun ulkomaalaiset vähittäiskauppiaat ovat olleet kiinnostuneita esim. kotimaisista makeisista, ei kaupanteolle ole mitään mahdollisuutta tukkuhintojemme ollessa jopa lähikauppaa korkeampia. Kun Brasiliasta ja Singaporesta haluttiin tilata lavallisia mustikkamehua koe-eränä, ei valmistaja suostunut edes keskustelemaan kanssamme.
Näitä tarinoita on kertynyt fromFinland.fi:n aikana lukemattomia. Ostaminen Suomessa on painajaismaista. Toin aikoinaan Suomeen tuotteita Portugalista ja Tanskasta. Pienestäkin jälleenmyyjästä oltiin kiinnostuneita ja nähtiin, että pieni voi kasvaa isoksi, kun vain alkuun päästään. Sen kokemuksen perusteella oletin väärin, että valmistajat myös Suomessa haluavat tehdä uutta kauppaa. Suomessa ei kuitenkaan ajatella näin. Päinvastoin, olen saanut luuria korvaan ja jo tottunut siihen, ettei sähköposteihini edes viitsitä vastata. 20 vuotta myyntiä tehneenä en uskonut ostamisen olevan näin mahdotonta. Jos fromFinland.fi olisi ollut mikä tahansa muu yritys, olisin lopettanut jo pari vuotta sitten. Mahtavat asiakkaat, kasvavat tilausmäärät ja kotimaisten valmistajien laskevat myynnit pitivät kuitenkin yllä toivoa siitä, että asennemuutos yrityksissä voisi toteutua. Että suo, kuokka ja yksin puurtava Jussi -kulttuurista siirryttäisiin uuteen, globaalin digiajan edellyttämään verkostomaiseen yhteistyökulttuuriin.
Vähittäiskauppa on nyt historiansa suurimmassa murroksessa. Arvioidaan, että 75 % vähittäiskaupasta tulee siirtymään verkkoon. Vaikka Suomi onkin verkkokaupan kehitysmaa, yhä useampi suomalainen tekee yhä suuremman osan ostoistaan verkkokaupasta. Usein ulkomaalaisesta. Käyttötavaroissa kehitys näkyy jo. Kotimainen erikoiskauppa on käytännössä kadonnut. Ja moni valmistaja joutunut lopettamaan toimintansa.
Elintarvikkeiden verkkokauppa on se jättipotti, jonka mahdollistamiseen maailmassa investoidaan tällä hetkellä miljardeja. Kun robottiautot ja -lennokit lähivuosina yleistyvät, tullaan Suomessakin näkemään aivan uudenlaista ulkomailta tulevaa kilpailua. Kehitys tulee muistuttamaan sitä, joka on jo esim. palvelualoilla toteutunut. Kuka enää menee pankkiin tai matkatoimistoon hoitamaan asioitaan? Luulisi kotimaisten valmistajien pyrkivän hyödyntämään kaikki uudet mahdollisuudet, joilla vastavuoroisesti saavuttaa jalansijaa ulkomailla.
Tällaiset toimialojen murrosvaiheet ovat aina suuria mahdollisuuksia uusille haastajille. Samalla ne ovat riski niille vanhoille yrityksille, jotka eivät pysty uusiutumaan. Verkkokaupan kasvaessa yhä kiihtyvään tahtiin, on tavarataloilla ja kivijalkakaupoilla kaikkialla maailmassa ongelmia. Kiinalaisen AliBaban myynti on jo suurempi kuin Suomen kansantalous.
Amerikkalainen Wal-Mart investoi pelkästään tänä vuonna miljardi euroa verkkokauppaan. Kotimaiset keskusliikkeet ovat vasta heräilemässä. Päivittäistavarajätit, kuten Unilever ja PepsiCo tekevät niskahartiavoimin töitä menestyäkseen uudessa verkkokauppaistuvassa liiketoimintaympäristössä.
Kuvittelin, että kotimaisilla valmistajilla olisi kova tarve valmistautua uuteen kilpailutilanteeseen. Että ne olisivat kiinnostuneita testaamaan ja kehittämään omia valikoimiaan kansainvälisillä kuluttajilla. Oletin, että ne arvostaisivat kotimaista verkkotavarataloa, jonka kanssa harjoitella uusia toimintatapoja ja markkinointikeinoja ennen suurten verkkokauppojen invaasiota. Ajattelin, että keskusliikkeiden halpuutukset, Venäjän vientikiellot ja kotimaassakin putoavat markkinaosuudet saisivat valmistajat aktiivisesti tutkimaan uusia tapoja myydä erityisesti ulkomaille. Toivoin, että vuosien varrella meille kertyneistä kokemuksista ja asiakkaidemme mielipiteistä oltaisiin kiinnostuneita. Olin väärässä.
Siinä, kun Suomi on verkkokaupan kehitysmaa, on Ruotsi vastaavasti Euroopan suurvalta. Ruotsissa toimiikin useita verkkokauppaan sijoittavia yhtiöitä. Esimerkkinä Kinnevik, joka on sijoittanut verkkokenkäkauppa zalando.comiin jo lähes miljardi euroa. Suomessa verkkokauppaan on lähes mahdoton löytää yksityistä pääomaa.
Kymmeniä miljoonia euroja verovaroja käytetään vuosittain erilaisiin lähi-, luomu-, vill- jne ruoan vienninedistämishankkeisii
Sekä EU- että Suomi-tasoilla ollaan huolestuneita USA:n ja Aasian verkkokaupoista. ”Suomalaisen verkkokaupan tulevaisuus on huolestuttavalla tolalla”. Finpro onkin 2016 alussa käynnistämässä uutta kuluttajaverkkokauppaan keskittyvää kasvuohjelmaa pyrkimyksenä auttaa verkkokauppoja kansainvälistymään. Anteeksi vaan, jos jo toimivan verkkokauppiaan näkökulmasta tämä tuntuu vähän hölmöläisten peiton jatkamiselta. Konsultteja tämä 1,3 miljoonan veroeuron hanke varmasti kuitenkin ilahduttaa.
Olen sitä mieltä, että yritysten välisen yhteistyön kautta vienti saataisiin paljon yritystukia tehokkaammin käyntiin. Slush on ICT-alalla tästä kiistaton todiste. Slush on yritysten välinen ekosysteemi, joka on myös kerännyt ennätysmäärän yksityisiä sijoituksia ulkomailta. Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen Suomen vientihistorian tuloksellisin vientihanke. Miksei siitä oteta mallia? Ehkä sen ongelma on, ettei se työllistä ainuttakaan virkamiestä.
Kuten huomaat, jos olet lukenut tähän saakka, olen fromFinland.fi:n myötä kyynistynyt. Itselleni epätyypillinen tunnetila, josta haluan nyt nopeasti ulos. Takaisin innostuneisiin, kunnianhimoisiin ja rohkeisiin työolosuhteisiin.
Terkuin, – anu”