Viisi seisottua toimistotyövuotta

Maaliskuussa 2012 julkaisin kuvan sekaisesta makkaristamme, jossa teen duunia lipastoa pöytänä käyttäen. Postaus käsittelee istumatyön terveyshaittoja. Muistan hyvin, kuinka en ollut lukenut tuolloin suomalaismedioista aiheesta kuin sen ainoan UKK-instituutin tiedotteen, johon postauksessanikin viittaan ja ihmettelin, miksei tärkeästä asiasta pidetä enempää meteliä. Onneksi nyt on toisin ja monet tiedostavat istumisen terveysriskit.

Järkytyin ekan lapsen jälkeen, äitiyslomalta töihin palattuani, kuinka kamalalta istuminen tuntuu. Ylellä toimittajana työskennellessäni en koskaan kokenut, että kokonaisen työpäivän suorittaminen istuen olisi ongelma, mutta toisaalta, siitä on jo 10 vuotta. Vanha ei enää kykene. Ehkä tuore toimittaja oli myös niin innoissaan kiinnostavasta duunistaan, ettei siinä ehtinyt mitään istumisia edes kyseenalaistaa.

Isla syntyi kesäkuussa 2010, jonka jälkeen en ole kokonaista työpäivää persiilläni istunut, viisi vuotta olen siis työskennellyt pääasiassa seisten. Istun toki toisinaan, mutta tunti tai kaksi kerrallaan tuntuu ihan maksimilta. Mulla alkaa ihan fyysisesti puutua takamus ja täytyy nousta seisomaan, että tunnen taas kankkuni. Kuulostaa huvittavalta, mutta aihe on jopa kuolemanvakava.

Istuminen on paljon isompi terveyshaitta kuin moni ehkä osaa arvata: vaikka liikkuisikin vapaalla, ei se kompensoi kokonaisen työpäivän istumisen aiheuttamia terveyshaittoja. Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi kesäkuussa kansalliset suosituksen istumisen vähentämiseksi, Yle otsikoi aiheen raflaavan kuuloisesti: ”Istumatyö tappaa, vaikka himoliikkuisit vapaalla”.

• Tutkimusten valossa istuminen näyttäytyy samankaltaisena terveysriskinä kuin tupakointi tai ylipaino.

• Paljon istuvalle kertyy helposti ylimääräisiä kiloja ja sitä myötä liuta muita ongelmia: valtimosairauksia, tyypin 2 diabetesta ja lopulta ennenaikainen kuolema.

• Jo kahdeksan tunnin istuttu työpäivä nostaa kuolemanriskiä 15 prosentilla vähän istuviin verrattuna.

• Parin tunnin juoksulenkkikään ei kompensoi istuttua työpäivää. Sen sijaan istumisen tauottamisesta on hyötyä.

Lähde: yle.fi

Kirjoitan ammatikseni, joten voisi ehkä luulla, että olen näiden viiden seisten kirjoitetun vuoden aikana hankkinut seisomatyöpisteen. En ole, mutta olen ollut sen sijaan onnekas ja vähän kekseliäskin: sekä kotona, että työhuoneella on täydellisen korkuiset lipastot, joita hyödynnän kirjoittaessa. Myös skidien Leego-laatikko + pari keittokirjaa toimivat ihan hyvin, jos haluaa työskennellä keittiössä, heh. Suomen Blogimediassa tein tuottajan duunit osittain työpöydän ääressä istuen ja osittain tietoturvaroskiken päällä, joka oli just sopivan korkuinen (kuvassa). Roskiksen kansi vaan ei ollut kauhean tasainen, joten läsnä oli aina jännitysmomentti, että lähteekö läppäri luisuun vai ei.

Kollegani työhuoneeltamme hankki hiljattain moottoroidun pöydän. Sanna-Reetan (kuvassa) investointi on naisen sanojen mukaan kannattanut ja täytyy sanoa, että olen itsekin hänen pöydästään aivan fiiliksissä. Taso nousee ja laskee napin painalluksella, eikä käyttäjän tarvitse esimerkiksi veivata jotakin kankea, pöydän alla könyten (sellaisiakin versioita olen nähnyt). Pöydän nousu ja lasku tapahtuu helposti ja juuri siksi nosto-ominaisuutta tuleekin käytettyä.

Yli 180 senttinen Sanna-Reeta alkoi vuosia sitten kärsiä huonon istuma-asennon vuoksi näköhäiriöistä. Niskat menivät liian kumarassa asennossa jumiin ja kuvioon ilmaantui näköhäiriömigreeni. Hän alkoi käydä salilla ja järkyttyi, kun selkä oli paljon pahemmassa kunnossa kuin oli osannut arvatakaan.

Silti seisomatyöpisteen hankkimisessa meni useampi vuosi, pöytä kun ei ole ihan halpa. Tämä, kuulemma Ikeasta hankittu versio, maksoi reilut 400 euroa. Sanna-Reeta teki aika paljon hintavertailua ja kertoi, että pöytänsä on kuulemma huokeimmasta päästä. Niinhän Ikealla usein…

En ole itse tehnyt vielä vertailua, testannut vaan Sanna-Reetan Bekant-pöytää ja kokenut sen aivan mainioksi. Samaan pöytään törmäsin tänään salilla, personal trainerillani Riinalla kun komeili toimistossaan sama taso.

Olen ihan hilkulla juosta suoraapäätä Iksuun ostamaan moottoroidun työpöydän, mutta teen nyt vähän taustatutkimusta ensin, jos vaikka löytyisi joku kotimainen versio, joka olisi valmistettu Suomessa. Mikäli ei löydy, satsaan tähän, sen verran fiiliksissä olen ystävieni pöydistä. Ihan järkky pöytäkateus! Ja hinnasta: terveyteni todellakin on 400 euron arvoinen, voisin maksaa pöydästä todennäköisesti vähän enemmänkin, ehkä 600 eurossa menee jonkinlainen kipukynnys.

Sekä Sanna-Reetalla että Riinalla on myös pöytään sopivat aktiivituolit. Näitä on markkinoilla monia erilaisia.

Sanna-Reetan seisomatyöpisteen ääressä on etäisesti satulatuolia muistuttava jakkara, jossa on kupera pohja. Jakkara siis heiluu ja sillä istuttaessa on haettava balanssi keskivartaloa hyödyntäen. Tässä pysyy ryhti hyvänä ja tuoli toimii sekä niin, että siinä istuu tai rennosti nojaa painoa taaksepäin. Tuolin vartta saa nostettua ja laskettua tarpeen mukaan. Minusta tämä vaikuttaa aika kätevältä.  Sanna-Reetan jakkara on Merryfair-merkkinen ja malli on Sitool.

Riinalla taas on jumppapalloa muistuttava ”active sitting ball” eli aktiivi-istumispallo, näin vapaasti suomennettuna. Pallon korkeutta ei tietty voi säädellä, sikäli se on kuin perinteinen tuoli, mutta se rullaa alta, ellei keskivartaloa pidä tiukkana, joten sikäli tehokas ja aktivoiva istumistapa tämäkin.

Kuva: technogym.com

Riinan pallo on Technogym-merkkinen ja saitilla onkin hyvät tiedot ja havainnekuvat pallon käytöstä sekä istuimena, että treenivälineenä. Se kun soveltuu molempiin. Nerokasta! Tällä tavalla voi esimerkiksi toimistolla ottaa tunnin, parin välein paussia kirjoittamisesta ja vaikka rullailla pallon päällä selkää tai tehdä vatsalihaksiakin, jos hotsittaa. Vetreyttää itseään ylipäänsä.

Jos käyt kurkkaamassa valmistajan kuvasarjan, niin ehkä suakin huvittaa kuva jossa nautiskellaan drinkkiä juhlahepeneissä aktiivipallon päällä. Ehkä sitä ihan oikeasti voi joskus relatakin. Mutta monikäyttöinen tämä pallo-tuoli -asia on, se nyt on ihan selvää. Aktiivipalloa on kuulemma kahta eri kokoa ja se on suositeltu nimenomaan istumakäyttöön (se ei siis ole ensisijaisesti jumppapallo) ja pallo pysyykin hyvin pyllyn alla, fiksujen materiaalien ansiosta. Tavanomainen jumppapallo kun saattaisi olla liian liukas tai hentoinen. Tässä on päällä kangas ja materiaali on tosi paksu ja tukeva.

Seisomatyöpisteen hankin pian, se on varma, mutta tuolivalintaa en vielä ole tehnyt. Palailen asiaan sitten kun olen testaillut ja päätynyt johonkin. Suosituksia otetaan vastaan mielellään!

Sinä, jolla on työnantaja: kannattaa puhua seisomatyöpisteen eduista työpaikallasi ja vetää esiin vaikka mainittu Sosiaali- ja terveysministeriön suositus -kortti. Kyse ei ole pikkujutusta vaan työurasi pituudesta ja työkyvystä.  Kuvittelisi työnantajaakin innostavan ajatus terveemmistä ja virkeämmistä alaisista. Kannattaa lukea muuten myös juttu Mikä siinä istumisessa on niin vaarallista?

Reipasta viikonloppua!