Loimaan mehiläiskuolemat: iso kuva

Albert Einsteinin kerrotaan sanoneen: ”Jos mehiläiset kuolevat, on ihmisillä vain neljä vuotta elinaikaa.”

Jos sitä nyt jonkun postauksen vuoksi keskeyttää lomansa, niin sitten tämän. Eilen FB:ssä jakamani Suomen Mehiläishoitajain Liiton tiedote lähti leviämään Kempparin FB-ryhmän kautta sitä vauhtia, että lienee hyvä antaa aiheelle vähän lisähuomiota postauksen voimalla.

Vaikka olisi minkä sortin luomuänkyrä, tuskinpa hänkään enää pystyy kiistämään sitä, että kasvinsuojeluaineet eli turholaistorjunta-aineet (aika eri sävy noissa kahdessa muuten), ovat pölyttäjille vaaraksi. Vuosikausia huolta herättäneet neonikotinoidit on todistettu mehiläisille tuhoisiksi (lue Harvardin yliopiston raportti maaliskuulta 2014) ja viime vuonna saatiin todisteita  myös glyfosaatin vaarallisuudesta.

Me ihmiset olemme kehittäneet moderneja ja tehokkaita tapoja ravintomme tuotantoon, mutta emme nauttisi ruokaympyräämme tällaisenaan ilman mehiläistä. Niistä 124:stä pääasiallisesta viljelykasvista joita käytämme, 87 lajiketta on riippuvaisia pölyttäjistä. Trooppisista viljelykasveista ainakin 70%:lla on vähintään yksi lajike, jossa eläinpölytys on tärkeä*.

Hyönteispölytteiset kasvit tuottavat 100 prosenttia maailman lykopeenista ja eräistä muista elimistöä suojaavista antioksidanteista, yli 90 prosenttia C-vitamiinista, suurimman osan A-vitamiinista ja muista karotinoideista sekä valtaosan rasvoista, kalsiumista, fluoridista ja foolihaposta.

Lähde: tiede.fi

Mehiläiskuolemista on kirjoiteltu maailmalla viime vuosina paljon; etenkin USA:ssa on oltu syystä huolissaan. Jenkeissä on viime vuosikymmenellä kadonnut mystisesti, ilman selkeää syytä, kolmannes koko mehiläiskannasta. Noin miljoona pesää. ”Yhdysvaltain maatalousministeriön mukaan vuonna 2007 populaatio supistui 32%, vuonna 2008 36% ja vuonna 2009 29%”*.

Maailmanlaajuinen ilmiö koskee myös Euroopan mehiläiskantoja: yli 80% Euroopan viljelyskasveista on jossain määrin riippuvainen pölyttäjistä. Ilman pölyttäjien tekemää työtä ruoan hinta lähtisi väkisin nousuun ja monet eläinlajitkin kärsisivät. Mikäli pölyttäjät hupenevat, koko ruoantuotanto on kriisissä.

Näiden faktojen valossa luin järkyttyneenä Suomen Mehiläishoitajain Liitolta saamaani tiedotetta, jonka linkitin eilen blogin FB-ryhmäänkin:

Loimaalla on kuollut kolmen eri tarhaajan kenttämehiläisiä yhteensä noin 50 pesästä. Syynä ovat kasvinsuojeluruiskutukset, mutta toistaiseksi ei ole tarkempaa tietoa siitä, minkä aineen käyttö on aiheuttanut mehiläisten kuoleman varsin laajalla alueella.

Ruiskutus tapahtui ilmeisesti lauantaina 4. heinäkuuta iltapäivällä. Tarhaaja Pertti Paunulla kuoli suuri osa noin 40 mehiläispesän kenttämehiläisistä, jotka huolehtivat mm. meden keruusta.

”Olen tapahtuneen jälkeen jutellut myös useamman alueen viljelijän kanssa. Keskustelujen myötä sain tietää syys- ja kevätvehnällä käytettävästä, tähkäsääskeä vastaan tarkoitetusta torjunta-aineesta, joka voisi olla aiheuttanut mehiläisten kuoleman.”

Lue lisää: Suomen Mehiläishoitajain Liitto

Vastaavaa on SML:n mukaan tapahtunut Suomessa aikaisemminkin, en tiennyt. Toivottavasti lisätietoa saadaan pian ja syypäänä oleva kemikaali selville.

Vuonna 2005 globaaliksi pölytyksen arvoksi arvioitiin 153 mrd. euroa. Mehiläispölytyksen arvoksi Suomessa on saatu 60 milj. euroa. Onko meillä varaa kusauttaa mehiläisten meille ilmaiseksi tekemä duuni? Onneksi pölytyksen arvo on laskettu rahassa, muuten asialla tuskin olisi päättäjille mitään väliä.

Psst… Mikäli aihe kiinnostaa enemmänkin, googletapa sanapari ”Colony Collapse Disorder”. Ei niin kivaa luettavaa. Myös kuvamateriaali on aika järkyttävää.

Jutun pääkuva: Modern Farmer: Why Are the Bees Dying?

* Mehiläiskuolemat: ekologinen katastrofi ja taloudelliset seuraukset? Taloustieteellinen yhdistys, 2013