Oi elämä

Näin viiden tunnin yöunilla elellessä ei juuri tule ehtineeksi tuottaa blogiinsa niin paljon ja sisältöä kuin haluaisi. Onneksi tiedän, että tämä on vain yksi elämänvaihe, kai tämä piakkoin alkaa helpottaa (niin varmaan).

Vaikka väsyttää ihan hemmetisti, on jaettava tämä kanssanne: tänään voimavanteilin ekaa kertaa pitkään aikaan. Lopetin sen loppuvuodesta viime vuonna heti tehtyäni positiivisen raskaustestin, koska voimavanne ryttyyttää vatsan seutua tosi lujaa, ja tietenkin sitä on vähän paranoidi, kun tajuaa, että sisällään kasvaa ihminen. Ei tee mieli runnoa vatsaa.

Vaikka urheilin vikoille raskausviikoille saakka, vanteeni on nojannut kellarin seinään melkein vuoden ja tänään laittaessani treenisoundtrackin korville ja vanteen pyörimään aloin itkeä. Sellaista onnellista itkua, kuin tavatessaan vanhan rakkaan ystävän.

Itkupilli sikaonnellisena

En koskaan olisi voinut kuvitella, että liikkumisesta tulee minulle näin merkityksellistä. Kun kokee raskauden — toistamiseen — arvostaa entistäkin enemmän hyväkuntoista vartaloa, joka toimii normaalisti. Juokseminen, hyppiminen, vatsallaan nukkuminen, lapsen syliin nostaminen, rutistamalla halaaminen, kuperkeikat, päälläseisonta, pyöräileminen — ja se voimavanteilu. Kaikkea tätä kaipasin tosi kauan ja nyt se on taas mahdollista! Kaipaan tietty myös bikinivartaloa, mutta jo edellämainittujen asioiden toteuttaminen on voitto. Raskaus opettaa armollisemmaksi itseään kohtaan. Vaikka mahani on löllö ja kuuden vuoden takainen minä olisi aivan järkytyynyt siitä, miltä keskivartaloni parhaillaan näyttää, on tämän päivän minä maailman onnellisin, kun voin taas liikkua. Ja fillaroida. Ja nukkua vatsallani.

Moni blogi ja kirjakin on saanut alkunsa, kun kirjoittajansa on menettänyt terveytensä ja sitten saanut sen takaisin. Sellainen muuttaa ihmistä ja sellaisen haluaa jakaa muiden kanssa.  Jos vaikka voisi auttaa muita samojen ongelmien kanssa painivia. Minunkin vatsaongelmani muuttivat minua ja siten blogini sai alkunsa. Opin arvostamaan tervettä suolistoa saadessani sen vihdoinkin kuntoon. Samalla tavalla arvostan toimivaa kehoa, jouduttuani useamman kuukauden ajan himmailemaan.

Miksi piti jakaa tämä tänne? No kun minusta tuntuu, että kauhean moni ei tajua, kuinka mahtavaa on se, että omaa terveen kehon. Jolla voi tehdä mitä vaan! Joten tehkää ja nauttikaa, pyöräilkää täysillä!

Ei mulla muuta…. Meen nyt nukkumaan — mahalleni. Ehkä teen yhden kuperkeikan eka, ihan vaan koska voin. 😀