Mikä on toimittajan ja bloggaajan ero, verottaja?

Hämmentynyt bloggaaja/toimittaja täällä huomenta. Verottaja on antanut ohjeet blogikirjoituksista saatujen korvausten ilmoittamisesta. Toisin sanoen bloggaajan pitää ilmoittaa verottajalle myös bloggaamisestaan saadut tavarat ja palvelut. Hämmentävää on se, että ohjeet eivät kosketa toimittajia, eivätkä myöskään kaikkia tuotteita tai palveluita,  Ylen juttu valottaa hommaa (palaan tään edempänä).

Minusta on erinomaista, että verottaja alkaa osoittaa kiinnostusta ammattikuntaani kohtaan, onhan bloggaajia Suomessa tuhansia. Mutta toivoisin kyllä selkeämpiä ohjeita, sillä ammattilaiskirjoittajan näkökulmasta verottajan linjaus on aika hämmentävä. Ehkä se että avaan tätä blogissani, edistää keskustelua ja antaa myös teille mahdollisuuden kommentoida.

Mikä siinä nyt sitten on vaikeaa, listata blogin kautta ilmaiseksi saadut tuotteet ja palvelut? Excel auki ja näppis laulamaan! No minäpä kerron teille.

Olen ammatiltani toimittaja, tuottaja ja bloggaaja. Olen yrittäjä (minulla on toiminimi), joka pyörittää omaa mediaansa (Kempparia) ja teen myös töitä Suomen Blogimedialle (firmani kautta) tuottajana. Lisäksi kirjoitan kolumneja (firmani kautta, toimittajana) ja luennoin (toimittajan ja bloggaajan roolissa) sekä suunnittelen luonnonkosmetiikkaa Mádaran kanssa (laskutan firmani kautta). Olen siis osan ajasta bloggaaja ja osan ajasta toimittaja ja vähän muutakin, riippuen nyt, kuka asiaa määrittelee ja miten bloggaaja ja toimittaja toisistaan erotellaan. Jos minulta kysytään, olen pääasiassa toimittaja, joka bloggaa.

Miksi halkoa hiuksia? Koska verottajaa ei kiinnosta toimittajien saamat tuotteet ja palvelut. Kuten Hanne Ylen haastattelussa toteaa, on tavarasirkus toimituksissa vauhdikkaampaa kuin yksittäisen bloggaajan kotitoimituksessa, eikä Hanne ole koskaan toimittajana joutunut pitämään kirjaa saaduista tuotteista/palveluista. Säästääkseni itseäni tältä listaamiselta — ja myös verotusnäkökulmasta — kannattaisi minun tietenkin pitää itseäni toimittajana, ei bloggaajana. Kuka sen oikeastaan määrittää? Kemikaalicocktail on minusta media siinä missä vaikka nyt.fi tai menaiset.fi, joissa toimittajat tekevät juttuja ja reagoivat kommentteihin. Pitäisikö Kempparia alkaa kutsua mediaksi tai foorumiksi blogin sijaan, niin ei tarvitsisi ajatella Excelin vääntämistä ja veronäkökulmaa?

No vitsit sikseen… Vakavasti: mielestäni on hyvin kummallista, etteivät ohjeet kosketa bloggaajien lisäksi myös lehtien toimituksia. Mikä erottaa omaa mediaansa pyörittävän toimittajan/bloggaajan kollegasta, joka tekee samaa asiaa vaikkapa naistenlehtien nettisivuilla/lehdessä?

Testiin saatua kosmetiikkaa

90% saamistani tuotteista on testiin tulevaa luonnonkosmetiikkaa. Kosmetiikka ei verottajan mukaan ole veronalaista (koska sitä ei voi edelleenmyydä). Mutta sen sijaan jos saan kosmetiikkaa ilman, että se on jutuntekoa varten, on homma eri:

Kauneusblogin kirjoittaja osallistuu blogitapahtumaan. Kaikille osallistujille jaetaan mainoskassit, joissa on 100 euron arvosta kosmetiikkaa. Missä tilanteessa bloggaajan pitää ilmoittaa tuon tavarakassin tuotteet verottajalle?

– Jos kyse on näyteluontoisesta pakkauksesta, jonka tarkoitus on, että kauneusbloggaaja käyttää sitä jutun tekemiseen, niin se on silloin verovapaata. Mutta jos kassi on huomattavan arvokas ja sisältää muutakin kuin vain bloggaajan henkilökohtaiseen käyttöönsä tarkoitettua kosmetiikkaa, niin se on verollista, vastaa Manninen.

Lähde: yle.fi/Pitääkö ruokabloggaajan ilmoittaa testattava leipä

”Huomattavan arvokas”? Luonnonkosmetiikka on melkein aina kalliimpaa kuin tavanomainen. Missä menee arvokkaan raja?

Pidän itseäni riippumattomana toimittajana ja kirjoitan blogissani vain niistä tuotteista, joista itse haluan. Onko se kosmetiikka joka ei päädy blogaukseksi verotettavaa? Kun kerran olen saanut sen itselleni, eikä se päädy juttuun?

Entä jos ruokabloggaaja saa ravintolaillallisen, josta bloggaaja päättää olla kirjoittamatta blogissaan. Pitääkö ravintolaillallinen tällöin ilmoittaa verottajalle?

– Ravintolaillallinen on verovapaa, jos se on edellytys jutun kirjoittamiselle. En osaa suoralta kädeltä vastata, olisiko ravintolaillallinen verollista, jos bloggaaja ei kirjoita siitä juttua, pohtii Verohallinnon ylitarkastaja.

Lähde: yle.fi/Pitääkö ruokabloggaajan ilmoittaa testattava leipä

No verottajan nyt kannattaisi miettiä tätä, koska tämä pätee erittäin isoon osaan blogeja, väitän minä.

Se kosmetiikkaa, joka ei päädy esimerkiksi Kemikaalicocktailin postaukseen saattaa jäädä näkymättä blogissa muutamasta syystä. Yksi syy on se, että huomaan tuoteselosteesta, ettei kyseessä olekaan luonnonkosmetiikka, vaikka niin on väitetty. Silloin tuote saattaa jäädä testaamatta/arvioimatta. Toisinaan tuote on huono, enkä välttämättä viitsi aina tehdä tuotetta parjaavaa juttua, koska mielummin annan medianäkyvyyttä hyville tuotteille. Minulla on siis kotona kosmetiikkaa, joka ei päädy juttuihin, mutta teoriassa kaikki tuotteet ovat alussa samalla viivalla, ennen kuin arvioin ne, sikäli kaikki saamani kosmetiikka on kyllä jutuntekopotentiaalista. Saamieni kosmetiikkatuotteiden arvo on vuositasolla aivan varmasti tuhansia euroja, ottaisin mieluusti vastaan verottajalta selkeitä ohjeita.

Verottajan mukaan toimittajan saama leipä ei ole verotettavaa tuloa, jos se on saatu jutuntekoa varten. Taas kiinnostaisi tietää, että miten on tuotekassien kohdalla, joista ei voi/halua kirjoittaa. Tähän pätee taas sama kuin edelliseen, että verottaja ”ei osaa suoralta kädeltä sanoa”.

Hämmentävää on se, että esimerkiksi CD-levyjäkään ei tarvitse ilmoittaa (tulee ilmi Hannen haastattelussa). Miksi ei!? Niitähän voi myydä helposti eteenpäin.

Voin sanoa, että kun pyörittää tällaista reilun 30 000 uniikin kuukausilukijan mediaa pääasiassa yksin, on hommaa jo aikalailla siinä, että saa a) tuotettua sisältöä monta kertaa viikossa, b) kommentoitua ja reagoitua teidän suuntaanne ja c)tehtyä niitä duuneja, joista saa sitä varsinaista tuloakin. Se että alkaisin listata verottajalle varmuudeksi kaiken, jotta en vaan toimi lainvastaisesti, tuntuu turhauttavalta. Hyvin todennäköisesti 90% saamistani tuotteista on verovapaata jokatapauksessa, joten tehty duuni olisi suureksi osaksi ihan turha. Ylen jutussa todetaan,että ”bloggaajien ilmoittamista ei aiota valvoa”.

Olen ensi viikolla lähdössä Sveitsiin työmatkalle Vogelin kutsumana. Mitenköhän sen suhteen pitää toimia? Jos lentäisin sinne toimittajana, tarvitsisi vaan mennä ja tehdä juttu. Nyt kun menen sinne blogin tiimoilta, bloggaavana toimittajana, onko asia jotenkin eri? Ehkä kannattaa vaan päättää olla toimittaja ja päästä helpommalla.

Summa summarum: ei oo helppoo.

Blogissa arvioitu raakasuklaa: yhden levyn saan verottomana, lopuista pitää ilmoittaa verottajalle

Jutuntekoa varten saatu Pisa Designin -pellavaliina: ilmeisesti ei verovapaata, koska on edelleenmyytävissä…kö? Entä jos siihen on tullut kuvauksissa tahroja? Lasketaanko se edelleen myyntikelpoiseksi?

Työhuoneelle testikäyttöön ja jutuntekoa varten saatu Pop Table -pöytä. Verotettavaa tuloa, koska on edelleenmyytävissä.

Vogelin paastopaketti: verovapaata, koska kyseessä on testattavia elintarvikkeita. Tosin suolihuuhtelupussin voisi myydä edelleen. 😉

Testiin saatuja aurinkorasvoja: verovapaata, koska testituotteita. Mutta mites ne tuotteet, jotka eivät päädy juttuihin?

Kysyttävää riittää. Sanoo tämä bloggaaja. Olen jäämässä äitiyslomalle Suomen Blogimediasta piakkoin, mutta ennen sitä saanen ronkkia kyseistä asiaa vielä työni puolesta, sillä teemme toki bloggaajillemme selkeät ohjeet siitä, miten toimia. Ensi viikolla olen ehkä fiksumpi.