Kurkkua ja salaattia 2.0
Olen hiljattain taas alkanut kokkailla reseptien mukaan. Yleensä meidän keittiössä sovelletaan, mutta välillä on ihan kiva tehdä suoraan ohjeestakin. Sain pari viikkoa sitten Hannalta Safkaa2-kirjan ja jo julkkareista kotiinpäästyäni kokkasin kirjan sydänsalaattiohjetta. Syy: kirjanjulkistustilaisuudessa tarjotut, kevyesti grillatut sydänsalaattiniput, jotka vaan veivät kielen mennessään.
Tykästyin jo ekan Safkaa-kirjan kohdalla siihen, että resepteistä näkee niiden olevan perheen vakiokäytössä olevia ohjeita. Raaka-aineita ei tarvitse hakea erikoiskaupoista, eikä niitä tarvita yhtä reseptiä kohden kauheasti. Rakastan esimerkiksi thairuokaa, mutta usein ongelmaksi muodostuu se, etten ehdi hakea eksoottisia raaka-aineita Hakaniemen etnisistä kaupoista.
Itämainen keittiö on lähellä sydäntäni paitsi makumaailman, myös maidottomuuden vuoksi: itämaisissa ruoissa ei ole maitoa ja kermaa, eikä minun tarvitse soveltaa niitä ruokavaliooni sopiviksi. Safkaa-kirjoissa on monia maidottomia reseptejä, joka sopii minulle paremmin kuin hyvin. Lihaa on monissa, mutta tilalle voi aina ottaa vaikka tofua. Mutta itse olen tykästynyt etenkin uuden kirjan kasvisresepteihin.
Kävelin julkkareissa maistamani sydänsalaatin maku suussa suoraan Prismaan, jossa ei ollut valitettavasti sydänsalaattia, mutta jotakin tarpeeksi samansuuntaista ja kokeilin kotona reseptiä: napakymppi! Salaatti uuniin pariksi minuutiksi ja pekorinoa päälle, hämmentävän helppoa ja nopeaa. Söimme kaiken hetkessä, seisaaltaan hotkien. Ihan loistava eannos simerkiksi alkupalana.
Seuraavalla viikolla valmistin kirjan karitsalootaa, joka Hannan mukaan saattaisi olla kirjan uusi ”avokadopasta”. En ehkä saanut aikaan ihan oikeaa lopputulosta, koska minusta maku oli vähän puutteellinen, jotakin uupui, mutten tiedä mitä. Sen panin merkille, että loota oli parempaa seuraavana päivänä, kun maut olivat vähän tekeytyneet. Laatikko oli ihan ok, mutta ei ehkä hypen arvoinen — tai sitten olen vaan vähän huono seuraamaan ohjeita. Ehkä pitää kokeilla vielä uudestaan.
Eilen testattu japanilainen kurkkusalaatti sen sijaan oli napakymppi!
Ensinnäkin: rakastan japanilaista keittiötä ja korianteria. Toiseksi, kurkku maistuu yleensä tylsältä — mutta ei maistu enää. Kun kurkkuun yhdistää wasabia, oliiviöljyä, kurpitsansiemeniä, korianteria, riisiviinietikkaa ja soijaa, saa aikaiseksi jotakin aivan taivaallisen koukuttavaa. Tätä on ehkä pakko tehdä taas tänään!
Tiedän, että Hannalla on menossa jo Safkaa skideille -kirjan teko, sen jälkeen toivoisin Kasvis safkaa -kirjaa. Ostaisin!