Raakasuklaata mahan täydeltä

Olen mässäillyt kahden viime viikon aikana enemmän kuin aikoihin. Siinä missä joku hakee makeasta lohtua, haen minä selkeästi suklaasta helpostusta stressiin. Toinen mainio keino on liikunta, käytänkin näitä tehokkaasti rinnakkain: mitä kovempi stressi, sen enemmän suklaata, joka puolestaan pakottaa meikän salille ja lenkkipolulle. Ei silti: en suinkaan liiku vain syyllisyydestä (vaikka se hyvä triggeri onkin), vaan nautin huhkimisesta. Olen kuluneella viikolla testannut mm. kaksi uutta tanssilajia, esimerkiksi tanssinut intiimisti harjan varren kanssa, flirty dance,  siitä ehkä enemmän joskus… (Mutta vinkkinä, että jos etsit liikkumisen iloa tanssista — ja haluat oppia saamaan hien pintaan harjanvarren kanssa joraten — on Etnofitness siihen aivan mahtava paikka.)

Suklaatauko messuständin varastossa

Olen aina rakastanut suklaata, mutta viimeisten vuosien aikana joutunut syynäämään tarkemmin, mitä suklaata suuhuni laitan. On näet niin, että en ole enää maitosuklaan kaveri. Tai oikeastaan maitosuklaa ei ole minun ystäväni. Blogiani seuranneet tietävät, että oivalsin mm. lehmänmaidon sopimattomuuden itselleni monia vuosia sitten ja olen siitä lähtien puhunut maidottoman tai hyvin vähän maitotuotteita sisältävän ruokavalion puolesta. Lehmänmaitoa on ruokavaliossani oikeastaan vain saksalaisen maitorahkan muodossa.

Mikä maidossa sitten tökkii? Vatsavaivat. Maitosuklaa saa pakin niin sekaisin, että saan vetäytyä sen myötä johonkin yksinäiseen ylhäisyyteeni haisemaan pahalle. Fazerin sininen… ette edes halua tietää. Aika epänaisellisia juttuja tapahtuu mulle mm. kansallisherkkumme myötä. Olisin vilpittömän iloinen voidessani vetää edes rivin maitosuklaata ongelmitta, mutta kun ei kykene niin ei kykene. Tavallaan koen nämä vatsavaivat isoksi onnenkantamoiseksi, sillä ilman niitä en ehkä olisi tajunnut alkaa kiinnittää huomiota ruokavaliooni, josta on osittain pakonkin sanelemana muotoutunut varsin terveellinen. (Jos maidon aiheuttamat vatsavaivat kiinnostavat aiheena enemmänkin, katsopa ohjaamami Silminnäkijä-dokumentti Pilattu maito.)

Olen tutustunut parin viime vuoden aikana maidottomaan suklaaseen ja huomannut, että markkinoilla on yllättävän paljon vaihtoehtoja. Raakasuklaasta (on siis aina maidotonta) olen ollut kiinnostunut niin kauan kuin tuotteita on Suomesta saanut, mutta usein ongelmana on ollut suklaan jauhoinen maku. Olen aivan varmasti maistellut läpi kauppojen kaikki raakasuklaatuotteet ja siksi — en nyt liioittele — päässäni napsahti ja sydämessäni tapahtui jotakin Goodion kohdalla. Mi-tä suk-laa-ta tä-mä on kysyin Sugarin mimmeiltä keväällä pressipäivässä, kun maistattivat meikällä ”uutta, Herttoniemessä valmistettua raakasuklaata”.

Olin aivan ällistynyt siitä, että raakasuklaa voi maistua nIin pikantilta, arvokkaalta, pehmeältä ja aromikkaalta ja että tuote on valmistettu Suomessa! Voiko markkinoiden paras raakasuklaa tosiaan olla helsinkiläistä? Oli tietenkin pakko ottaa heti selvää firmasta ja änkeä Herttoniemeen juttukeikalle. Miehet Goodion takana totesivat puhelimessa, että toimitilat ovat aika karussa kunnossa ja lupasin lykätä jutuntekoa tuonnemmaksi, mutta enpäas arvannut, että ennen varsinaista haastiskeikkaa valmistaisimme yhdessä suklaata.

Raakasuklaata juhannuskansalle

Sain idean Pihlajasuklaaseen kesällä. Muistatte ehkä, että Goodio sponssasi juhannusjuhliamme. Samoihin aikoihin mietin, että haluaisin Pihlaja-voiteen lanseerauksen yhteyteen tuotteen, jonka myötä pihlajanmarjoja nautittaisiin myös sisäisesti. Olen valmistanut muutaman kerran raakasuklaata pihlajanmarjojen kera itse ja aloin selvittää, onko  vastaavaa markkinoilla. Ei ollut ja siksi kontaktoin Goodion.

Herttoniemeläisessä varastohallissa tehdään työtä suurella sydämellä, markkinointiin ja mainontaan sen sijaan ei ole ehditty juuri panostaa. Halusin tuoda tätä mainiota brändiä esille voidelanseerauksen yhteydessä ja olin melko fiiliksissä kun Goodiolta annettiin vihreää valoa. Hilkulle meni silti: maistoin valmista tuotetta vasta messuilla.

Goodion raakasuklaa ei valmistu hetkessä: massaa sekoitetaan päiväkausia koneessa, joka veivaa siitä markkinoiden pehmeintä raakasuklaata. Video havainnollistaa!

Pihlaja-suklaa on aivan varmasti kauneinta raakasuklaata, mitä ainakaan Suomesta käsiinsä saa — jos nyt siis puhutaan kaupan valikoimista. Toki yksittäiset raakasuklaatehtailijat saavat aikaiseksi vaikka mitä, mutta kaupan hyllyiltä ei salettiin  nätimpää löydy.

Parasta on se, että myös maku on tietenkin kohdallaan ja koska pihlajanmarjoja ei ole kuumennettu, ovat C-vitamiinit tallella. Varsinaista terveyssuklaata.

Joku ihmetteli, että miksi juuri pihlajanmarjaa? Miksei esimerkiksi tyrniä tai mustaherukkaa, jossa on enemmän vaikka juuri C-vitamiinia. Halusin kiinnittää ihmisten huomion tuttuun marjaan, jota emme tule käyttäneeksi. Pihlajanmarjoja on kaikkialla ja se on lähes jokaiselle suomalaiselle tuttu. Silti vain aniharva on koskaan edes maistanut sitä. Pihlajanmarja ei ole voittamaton, mutta se on ihan okei. Se on hyvä esimerkki raaka-aineesta, joka sisältää enemmän C-vitamiinia kuin esimerkiksi kaupan hevi-osaston sitrushedelmät, joita usein flunssakautena hamstrataan. Poimi mielummin talteen pihapuun pihlajanmarjat, kuivata ne ja käytä vaikka jauheen muodossa talvella smoothieiden tai itse valmistetun raakasuklaan joukossa. Juuri tämä on on pointtini pihlaja-projektissa: tutun ja hyödyntämättömän lähiraaka-aineen esille nostaminen. Ei sen kummempaa.

En ole millään lailla taloudellisesti tekemisissä Goodion tai Pihlajasuklaan kanssa ja on huippua, että jätkät lähtivät mukaan ideaan avoimin mielin. Vielä en tiedä päätyykö Pihlaja-suklaa kauppoihin, varsinaisesti Pihlaja-erä tehtiin vain messuja varten. Infoilen teitä kun tiedän tuotteen tulevaisuudesta.