Autot jalkakäytävälle

Olin muutama viikko sitten pyöräonnettomuudessa. Kaaduin Mikonkadulla väistäessäni keskellä katua palloilevia jalankulkijoita. Liukastuin märillä raitiovaunukiskoilla loukaten oikean käteni. Fillaroin samasta kohdasta päivittäin ja tiedän, että kiskoja kannattaa vältää, mutta tällä kertaa kävelijöitä oli niin paljon joka puolella, että ajauduin väkisin poikittain märille kiskoille. Liukastuin, koska jouduin väistämään ihmisjoukkoa, joka ymmärrettävästi ei tajunnut, ettei kyseessä ole kävelykatu. Ymmärtäähän sen, kun kuvaa katsoo.

Minä puolestani tulin Rautatieaseman suunnasta pitkin pyörätietä, joka Mikonkadulla yhtäkkiä loppuu kuin seinään ja muuttu tällaiseksi:

Turvallinen pyörätie!

Mikonkatu on vain yksi niistä monista vaaranpaikoista Helsingin kantakaupungissa, jossa pyöräkaista loppuu yllättäen kesken. ”Aina voi taluttaa” totesi joku minulle Twitterissä. Se on toki totta, mutta työmatka hidastuisi aika paljon jos aina hyppäisi alas ja ryhtyisi jalankulkijaksi. Pyörä on minun autoni ja yhtä tärkeä allekirjoittaneelle kuin työmatka-autoilijalle se oma peltilehmä. Miksi ekologinen ja kansanterveydellisestäkin näkökulmasta fiksu tapa liikkua tehdään täällä usein niin hankalaksi?

Olisi kiinnostava nähdä mitä tapahtuisi, jos keskelle Mannerheimintietä pysäköitäisiin riviin laatikkopyöriä ja autoilijat pakotettaisiin jalankulkijoiden sekaan. Ajatukselle voi nauraa, mutta se on täysin verrattavissa siihen todellisuuteen, jossa pyöräilijät työmatkaansa taittavat.

Ystäväni linkkasi äskettäin mainioon videoklippiin aiheesta ja tämä oli sen verran osuvasti ja hauskasti tehty, että halusin jakaa viimeisten viikkojen ketutuksen teillekin. Tämä kiteyttää monta asiaa, vaikka ehkä poliisi olisi Helsingissä ymmärtäväisempi, toivon ainakin niin. Enjoy!

Ne jotka pyöräilevät päivittäin kantakaupungissa, voivat jatkaa lukemista, muut voitte lopettaa tähän. 🙂 On näet pakko vielä vähän avautua.

Otin myöhemmin onnettomuuspäivänä nämä kuvat. Seisoin odottamassa kyytiä noin 20 minuuttia ja siinä ajassa sain tallennettua kaiken sen, mistä vedän lähes päivittäin herneen nenään.

Tuolta vasemmanpuoleisen auton takaa pyöräilijän pitäisi päästä kuvassa poikittain kulkevalle Mikonkadulle. Kuvan ottohetkellä auton vasemmalla puolella on jalkakäytävällä tyhjää tilaa, mutta aamulla ja iltapäivällä katu on täynnä jalankulkijoita, eikä keskelle väkijoukkoa ole mitään järkeä pyöräillä. Välillä tosin on pakko, niin kuin kuvan auto osoittaa. Näitä takseja ja muita kun seisoo tuossa pitkin päivää.

Tilapäisten parkkeeraajien lisäksi saa kieli keskellä suuta väistellä raitiovaunuja, kävelijöitä, koiranulkoiluttajia, lastenvaunuja ja turisteja.

Voin sanoa, että kiskojen ylittäminen fillarilla on älyttömän kuumottavaa. Jos kantakaupungissa nousisi aina pyörän selästä kun ylittää raitiovaunukiskot, ei pyöräilemisestä tulisi yhtään mitään. Ihan sama, kuin Mannerheimintiellä olisi auton renkaan levyisiä railoja. Turvallista ajoa vaan.

Kaaduin onnekseni pyörällä lääkärikeskuksen eteen ja sain apua nopeasti. Hoitajani kertoi, että vain 20 minuuttia aikaisemmin oli samassa kohtaa Mikonkatua sattunut vastaava onnettomuus — ja sattuu kuulemma aika usein. Minulle homma maksoi räntgeneineen 270 euroa ja ei, sitä ei korvaa työnantaja, koska olen freelancer. Kuitenkaan raha ei harmita tässä niinkään vaan se, että joudun joka päivä ajamaan tästä samasta kohdasta joka kerta jännittäen, mihin fillarini kanssa mahdun.

Tämän postauksen ja videon myötä toivon, että Helsingin kaupunki alkaa ottaa pyöräilijöiden tarpeet tosissaan ja etenkin Mikonkatu ja vastaavat kesken loppuvat pyöräkaistat, niille on tehtävä jotakin. Rautatieaseman ja Kaisaniemen suunnasta tulee päivittäin satoja pyöriä Esplanadin suuntaan, mitä kautta meidän pitäisi ajaa niin, että emme vaarantaisi jatkuvasti itseämme ja muita? Valitsisin mielelläni paremman reitin, jos vain sellainen on olemassa. Muussa tapauksessa vaadin, että aina kun on raitiovaunukiskoja, on vieressä oltava selkeästi merkitty pyöräkaista, jolla on turvallista ajaa.

Käsi ei vieläkään kestä esimerkiksi roikkumista, mutta pyöräily onnistuu jo, onneksi.