Balanssin hakua

Puolen vuoden kuntokuurini on edennyt hyvin ja huonosti. Huonosti siksi, että tajusin muutama viikko sitten tankkaavani nykyään ihan liikaa proteiinia. Aloin näyttää Hemanilta. Nyt olen lopettanut proteiinijauheen käytön melkein kokonaan ja jättänyt proteiinipatukatkin, ja NYT homma näyttää luistavan.

Noora? Vai Heman? Kuva täältä.

Ei ole ollut helppoa löytää täydellistä balanssia, kun olen vähän uusi näissä treenihommissa, mutta näköjään olen ollut hiukan liian keskittynyt protsku-hiilarihommiin. Se on hassua, sillä olen aina ollut maalaisjärkisyömisen puolestapuhuja ja vältellyt kaikkea, mikä ei kasva tai liiku luonnossa. Proteiinipatukat ei meinaan kasva.

Ei silti: mainion makuisille Bounce ja Questbareille on paikkansa ja se on silloin, kun on vaikka vaelluksella tai aitoa ruokaa ei muuten ole näköpiirissä. Silloin mielummin noita kuin keinotekoisia makeutusaineita tursuavia proteiinipatukoita, joissa voi olla geenimuunneltuja ainoesosiakin. Muutoin aion pysytellä aidon ruoan parissa.

Oikotie Optimaaliin -ohjelma on saanut minut innostumaan liikkumisesta niin paljon, että tanssin, juoksen, kuntosaleilen tai voimavanteilen 4-6 kertaa viikossa. Ja pidän siitä. Se on aivan ehdottomasti koko tämän hullun treenikevään paras saavutus. Ohjelma loppuu heinäkuussa ja tiedän jo nyt, että jatkan huhkimista sen jälkeenkin. Homma muuttuu sikäli vähän, että salille täytyy alkaa mennä aamulla, jotta ehdin tehdä töitäkin. Tämän kevään olen ottanut duunin suhteen iisimmin ja panostanut treenaamiseen. Elokuussa alkaa intensiivisempi työarki ja treeniä tulee olemaan vaikea mahduttaa keskelle päivää.

Nolottaa vähän laittaa tänne seuraavankaltaista kuvamateriaalia, mutta tämä nyt vähän kuuluu asiaan. Muutenhan tää on vaan huutelua, jolle ei ole minkäänlaisia todisteita.

Se että salilla voi olla paidan sijaan topissa, on hämmentävää, mutta enää keskivartaloni ei nolota. Kyllä maha hyllyy edelleen, mutta paljon vähemmän kuin tammikuussa! Ja ylävatsassa on jo sixpackin alku (ainakin MÄ nään sen, jos suurennuslasilla katsom).  Naama sen sijaan on salilla aina niin järkkyä katsottavaa, että päätin sensuroida sen teiltä. Rajansa kaikella.

(Jumppatoppi on muuten kirpparilta, joku 80-luvun luomus. Pidän siitä epäilyttävän paljon.)

On ihan pakko avata treeniliike-asiaa, koska etenkin siinä O-O:sta on ollut apua. Neljän viikon välein muuttuva treeniohjelma ei ehdi käydä tylsäksi ja salilla pysyy mielenkiinto yllä. Parasta on se, että saamme treeniohjelmat foorumille, jossa on You Tube -linkit jokaiseen muuviin, josta voi tarkistaa aina, miten homma nyt menikään.

Tällä hetkellä ohjelmassani on muutama hämmentävä, mutta hauska liike. Esimerkiksi Hämähäkkimies-kävely:

Ja ihana T-punnerrus!

Molempia liikkeitä voi tehdä muuallakin kuin salilla, mikä on monissa O-O -liikkeissä huippua. Treenasin yhtenä päivänä Barcelonan kämpälläkin, vaikka 6 päivää kyllä ihan rehellisesti vaan lomailin.

Homma siis etenee, vaikeuksien kautta voittoon, vai miten sitä sanotaan.

Aitoa ruokaa arvostavalle urheilijalle kananmunat, banaani, quinoa, porkkana, luomubroitsu, kala, parsakaali, riista, marjat, kookosvesi ja monet muut asiat ovat sitä oikeaa elämän eliksiiriä. Tärkeintä on olla tyytyväinen kun katsoo peiliin. Vaa´an lukemilla ei ole väliä, eikä turhalla suorittamisella.

Aiheesta lisää muuten eilen ilmestyneessä Kotilääkäri-lehdessä, johon kirjoittamani kolumni käsittelee treenaamista. Reipasta päivää jengi!