Tavoitteista ja niiden toteuttamisesta

Väänsin puoli vuotta duunia melkein yötä päivää ja nyt teen hommia kevyemmällä otteella, kunnes seuraava dokkariprojekti alkaa (toinen on tulossa!). Parhaillaan arkeani rytmittää kadun päässä sijaitseva kuntosali, jolla ramppaan tiheämmin kuin ruokakaupassa. Neljänä arkipäivänä huhkin työpäivän aikana Rihannan tahtiin — siinä menee matkoinenn noin 1,5 tuntia — ja lopun ajan bloggaan, luennoin, valmistelen kahta toistaiseksi ei julkista projektia ja koitan muistaa maksaa alvit ja ennakkoverot ajallaan (palkkatöissä ON etunsa, huoh).

Olen huomannut, että treeniohjelmassa pysyminen on kiinni muutamasta avainasiasta.

1. Riittävä uni.

2. Säännöllinen ja oikeanlainen ruokailu, jotta salilla ei iske uuvahdus.

3. Oikeanlaiset treenivaatteet (aika yllättävä oivallus).

4. Hyvä musiikki.

Tietenkin olennaista on se, että osaa tehdä liikkeet oikein ja tietää mitä pitää tehdä, paljonko toistoja jne. mutta ilman innostavaa pumppausmusaa ei mun huhkimisesta tule mitään. Olen myös huomannut, että jos luureista sattuu tulemaan oikea biisi oikeaan aikaan, jaksan tehdä vielä vähän enemmän kuin olisi tarve. Musiikilla on kyllä treenaamisessa ainakin mulle todella iso merkitys.

Olen yllättynyt myös treenivaatetuksen tärkeydestä. Aikaisemmin otin salille ne vaatteet, joita ei enää muussa käytössä tarvinnut. Tammikuussa hankin kuitenkin mm. ihoa myötäilevät housut, joiden myötä hommasta on tullut paljon mielekkäämpää. Ne jotenkin innostavat antamaan kaikkensa ihan eri tavalla kuin jotkut random lökärit. Kun näyttää sporttiselta, haluaa myös olla sitä. Ei kehtaa lintsata.

Olenkin ollut ahkera: en ole lintsannut treeneistä kertaakaan. Oikotie optimaaliin VIP -ohjelma pitää sisällään kuukausittaiset mittaukset, joissa pihdeillä mitataan kehon eri hormonipisteitä ja rasvakudoksen määrää. vain 5 viikon aikana esimerkiksi takareisistäni on kadonnut rasvaa yli 2 mm ja naamastakin on lähtenyt 1 mm verran. Syy on paitsi liikunnan määrä, myös proteiinin lisääminen ruokavalioon, mistä teille jo bloggasinkin.

En ole kärsinyt motivaatio-ongelmista. Syy saattaa osittain olla se, että kun on kokenut raskauden, äitiys”loman”, unettomat yöt ja oma aika on ollut pari vuotta kortilla, on tällainen itsestään huolehtiminen todellista luksusta. Sitäpaitsi kolmenkympin kieppeillä aineenvaihdunta alkaa hidastua ja kunnossa pysyäkseen vaan on tehtävä enemmän hommia. Se että saa aikaan näkyviä tuloksia, on tosi innostavaa ja onnistuminen innostaa jatkamaan.

Vain yhden kerran on salilla ollut nihkeää, eilen. Skidi on nukkunut viikon huonosti ja eilen aamulla olo oli kuin pahoinpidelty. Päivän aikataulujen vuoksi salille oli mentävä klo 9, enkä oikein ole aamuliikkuja. Ei meinannut edes luottoliikuttajani Rihanna jeesiä siinä kohtaa. Väänsin treenin kuitenkin, mutta tajusin unen merkityksen ekaa kertaa hyvin konkreettisesti. Oikotie optimaaliin -ohjelmassa saamme viikon, parin välein uuden viikkotehtävän ja yhden viikon tehtävä onkin ollut ”Nuku 8 tuntia yössä”. Nämä elämäntavat  joita opettelemme, eivät toki kestä vain viikkoa, vaan ne otetaan käyttöön loppuelämää ajatellen. Olen hyvä nukkuja, ja 8 tuntia on aina ollut itselleni jonkinlainen minimi, mutta lapsen myötä olen tottunut pärjäämään vähemmällä. Voi kuinka odotan, että tyttöni oppii nukkumaan illasta aamuun heräilemättä… Toisaalta: olen huomannut jaksavani pätkittäistä unta paljon paremmin sen jälkeen kun aloin treenata. Jollain tapaa urheileminen helpottaa yökukkumista. Kunhan univelkaa ei kerry liikaa. Olen myös selvästi seesteisempi äiti, kun liikun arjessa runsaasti.

Treenaaminen on ollut yllättävän hauskaa ja vaivatonta. Maito-dokkarin ensi-iltapäivänä päätin hyvissä fiiliksissä piehtaroidessani nostaa salilla kaikkien liikkeiden painoa kilolla. Tajusin, että voimaa on käsissä paljon enemmän kuin kuukausi sitten. Vähän olin PT:n tapaamisessa huolissani, että tuleeko musta liian lihaksikkaan näköinen, mutta ei kuulemma ihan helpolla tapahdu. Saa nähdä. Omaan makuuni nämä hauikset ovat kyllä nyt maksimikoossaan, ei niiden isommat tarvii olla. Kunhan saan vaan rasvaa palamaan, niin olen tyytyväinen.

Raajoissa ja lantiolla on tapahtunut isoin muutos ja sen lisäksi pakarat ovat kauempana lattiasta kuin ennen. Ei paha! Ja on se vatsakin jo selkeästi litteämpi kuin alussa. Parasta on silti ollut löytää paitsi liikkumisen, myös tanssimisen ilo. Kreisin zumbaohjaajamme tunneilla palaa pukkarissa kuullun mukaan 600 kaloria jos liikket tekee kunnolla. Meikä on aina sieltä lähtiessä paitsi läpimärkä, niin onnellinen, että jos pitäisi vaihtaa jostain syystä alaa, alkaisin todennäköisesti ohjaamaan jumppatunteja. Miettikää nyt: heiluttaa työkseen takapuoltaan Rihannan tahtiin ja innostaa muita siinä samalla. (Zumbaohjaajan työ vaatii toki paljon muutakin, ei ole tarkoitus aliarvioida.)

Jos positiivisia asioita haluaa listata vielä muutaman, niin nautin syömisestä — mikäli mahdollista — vieläkin enemmän kuin aikaisemmin. Se puolestaan lienee sen syytä, että koska liikun paljon, kulutan paljon, eikä herkuttelusta tule syyllinen olo. Treenin takia syöminen on myös rytmitettyä ja tiedän tarkalleen koska tarvitsen ja minkälaista ravintoa. Olen rutiineihin taipuvainen ja pidän aikatauluista, minulle tämä kuvio sopii siis loistavasti.

Joku kyseli, että mihin astangajoogan harrastaminen on jäänyt? Olen kausiliikkuja ja saattaa hyvinkin olla, että harrastan astangaa kesäkuusa joulukuuhun. Teen aina yhtä lajia kerrallaan ja sitä mielellään hyvin kokonaisvaltaisesti. Astangasta otan säännöllisesti taukoa, että voin innostua siitä uudelleen. Viime keväänä kävin paljon uimassa ja tunti altaassa hurahti ihan helposti. Nyt kävin ensimmäistä kertaa kokeilemassa uimista sitten viime kesäkuun ja ihmettelin, että miten ihmeessä kukaan voi jaksaa tätä tylsää liikkumisen muotoa? Uin 30 minuuttia ja menin höyrysaunaan. Ei innostanut ollenkaan. Tämä kuvastaa juuri sitä, että innostun ja kyllästyn helposti. Katsotaan mitä teen kun OO-ohjelma loppuu. Ehkä jatkan sitä, tai siirryn astangan pariin. Kodin nurkalle nimittäin aukeaa näillä näppäimillä joogakoulu Moola. Mahtava juttu!

Toivon, että oma innostumiseni tarttuisi vähän teihinkin, maistuu meinaan elämä, äitinä ja vaimona olo, työnteko ja about kaikki paremmalta, kun on näin paljon energiaa ja hyvä fiilis.

Nyt on vuorossa Skype-paltsu Islantiin, tulette kuulemaan lisää pian!