Kettinkiä kylppärissä

Kun olin lapsi, muistan kun äiti viritti kaksi vanhaa virkkuukoukkua vessan peilikaappiin, jotta sai korvakorunsa kätevästi järjestykseen. Äidilläni on yhä sama viritelmä paikoillaan. Olen ihan samanlainen korvishamstraaja kuin äitinikin ja käyttispareja on parikymmentä. Kauniit koruni ovat siellä täällä kadoksissa ja aina niitä saa hakea kiireessä ties mistä.

Lauantaiaamuna kasvoja pestessä hoksasin, että korvakorut saisi kätevästi roikkumaan peilin kettingistä. Yhtä kätevä kuin äidin virkkuukoukkusysteemi! Plus että nyt korut ovat näkyvillä. Minusta on aina niin sääli, että kauniit vaatteet ja asusteet säilytetään jossain kaapin kätköissä, kun ne voisivat ilahduttaa näkyvillä päivittäin.

Olen jo aikaa sitten ripustanut peilipalasen vessaan kettingillä, ihan käytännön syistä. Se voisi näyttää kivalta, mutta on tuollaisenaan vähän säälittävä. On niin tapaistani haluta asia hoidetuksi asap ja kun kaapissa sattui olemaan peilin palanen, jota en todellakaan itse olisi saanut seinään millään perinteisellä konstilla, päätin laittaa sen roikkumaan kettingistä. Seinässä kun oli yksi ruuvi sopivassa kohdassa. Systeemi on jäänyt käyttöön vähän vahingossa… Mutta hei: ei ole tippunut kertaakaan, vaikka ehkä näyttää vähän epästabiililta.

Ajattelin aluksi, että korvisten roikottaminen esillä saattaisi olla jotenkin ärsyttävän näköistä — tiedättehän ihmiset (niin kuin minä) joilla on ihan liikaa tilpehööriä kaikkialla — mutta nepäs ovatkin ihan kivat noin. Ehkä tulee jopa käytettyä niitä useammin.