Leipäsuklaata O_M_G.
Makunautintolinjalla jatketaan — tosin nyt mennään ääripäästä toiseen. Vai keksitkö muka karjalanpiirakoille parempaa vastakohtaa kuin raakasuklaa?
Sain tässä taannoin postissa paketin, joka sisälsi tummanruskeaa tavaraa. Ei suinkaan ällöttävä pila, vaan ihana ja odotettu paketti.
Jaakko Halmetojalta peräisin olevassa paketissa oli kolmea erilaista raakasuklaata, joista kuvan ”leipäsuklaa” oli lähes täydellistä.
Paksu mötkylä kulkee omassa sanastossa nimellä ”leipäsuklaa”. Iso määrä raaka-aineita kasaan ja pari ”pellillistä” ei_niin_visuaalisesti_päräyttävää suklaata pakkaseen. Nämä ovat korvaamattomia reissueväitä ja säästävät aikaa kotikäytössä turhalta näpertelyltä. Tässä kyseisessä suklaassa vallitsevana teemana rouhea koostumus ja voimakkaan makean chili-lajikkeen tuoma takapotku kitalakeen.
… kuvailee Jaakko tekelettään FB-viestissä. Tavara on ihana iso jööti, josta voi leikata/puraista palasen.
Ainoa pieni miinus on, että se hajoaa aika helposti jos sitä yrittää esim. veitsellä leikata palasiksi, mutta toisaalta sen antaa anteeksi, makumaailma kun on niin älyttömän mainio. Ai kuinka niin? No siis: raaka kaakaovoi, raaka kaakaojauhe, kotimainen luomuhunaja, kookospalmusokeri, hienonnettu, pakurikääpäjauhe, chili, aito vanilja, lucuma, raaka cashew-pähkinä, goji-marja, tyrnijauhe, raakakaakaonibs, neljän eri suolan sekoitus. Joku voisi nyt helposti aloittaa hipsterien-trendiruokaa-huoh -urputuksen, mutta väitän, että jopa kaikkein eniten raakasuklaahypestä ärsyyntyvä tilaisi kuvan jöötiä joulupöytäänsä jos vain saiai maistaa sitä murusenkin. Tekeleeseen jää aivan koukkuun ja kaiken kruunaa chili-jälkipotku, joka yllättää ensikertalaisen ihanasti. Voin sanoa, että se ken kanssamme tänä jouluna aattoa viettää, saa maistaakseen juurikin tätä nimenomaista leipäsuklaata. Kuvassa on meidän perheen jouluhalko. 😀
Kivaa on myös se, että kaikki suklaan raaka-aineet ovat luomua. Kyllähän tavara voi toki olla puhdas olematta luomusertifioitu, mutta silloin kun se tulee jostakin toiselta puolelta maapalloa, mistäpä sitä voisi tietää paikallisia olosuhteita? Täällä tiedämme että metsiemme marjat ovat hyvin puhtaita lähes aina, mutta joku kiinalainen metsäpläntti: mistä minä voin tietää onko se maantien varressa vai lähes koskemattomalla vuorenrinteellä? Arvostan sertifikaatteja.
Ilmoitin Jaakolle, että leipäsuklaata voisi PLIIS sitten äkkiä koittaa saada myyntiin johonkin. Suklaakauppa.fi -saitti kuulemma alkaa jossain vaiheessa näitä ehkä välittämään, mutta toistaiseksi netin kautta ei voi leipäsuklaata tilata. Tampereen studiolta voi hyvällä tuurilla ehkä saada? Käykää kyselemässä.
Paketissa oli upean leipäsuklaan lisäksi myös kaksia erilaisia konvehteja. Nämä kuvan neliönmuotoiset maistuivat sitrusmaiselle, appelsiinille. Tykkäsin niistä paljon. Siskoni tosin lämpeni enemmän näille:
Jaakko on saanut Pandalta käyttöönsä nurkista hajonneita Juhlapöydän konvehti -muotteja, joihin nämä kuvan tekeleet on valmistettu. Nerokasta!
Näissä on hiottu kuulemma erityisesti kiiltoa ja koostumusta, ovatkin kahvipöytäkelpoisia. Näissä maistui myös sitrus ja kaardemummankin erotin.
Olen ihan sairas herkuttelija ja itsehillintäni on surkea jos pöydässä on jotakin makeaa. Siksi on kiva nauttia tällaista, joka on paitsi namia, myös paljon terveellisempää kuin tavallinen maitosuklaa, joka sitäpaitsi ei sovi meikäläisen moottorille alkuunkaan.
Herkuttelusta puheenollen: vedin juuri eilen ihan kamalat lisäaineöverit kun äiti oli ostanut jotakin kaupan porkkanakakkua, jossa en tiedä oliko aitoa porkkanaa ollenkaan. Mutta kun ne saakelin tekeleet on suunniteltu hämämään makunystyröitä niin senhän ne tekee. En siis todellakaan osaa sanoa ei, vaikka joku siellä salettiin luulee, että syön vaan itse kasvattamiani raaka-aineita ja jotain ovelle tuodun luomulaatikon antimia. Not. En tosin itse osta eineksiä ja puolivalmista, mutta jos olen paikassa, missä on tarjolla kakkua, syön sitä todellakin, jos se maistuu hyvältä. Tai siis koukuttavalta. Oli se lisäainekuorrutteinen tai ei.
Pohdimme siskoni Sonjan kanssa siinä ”porkkanakakkua” mättäessämme, että onpas aika hassua, että hän oli edellisenä iltana leiponut porkkanamuffinseeja ilman lisäaineen lisäainetta. Näennäisesti lisäainekakku ja aitoihin raaka-aineisiin perustuvat muffinssit maistuivat samalta, mutta olivat kuin yö ja päivä, jos tuoteselostetta tavataan.
Että tällainen tunnustus. Huomenna skarppaan, vietän nimittäin päivän Eat & Joy Maatilatorissa. Miksi? Siihen palaan tuonnempana. Mukavaa alkavaa viikkoa jengi!