Poliitikko

Tänä aamuna en kykene bloggaamaan muusta kuin siitä tosiasiasta, että Katja meni läpi Espoon valtuustoon nollabundjetin kampanjalla, kanavanaan ainoastaan oma bloginsa. Maailma ja vaikutuskanavat ovat muuttuneet: rakas internjeettimme pistää hommat uusiksi, eikä kampanjaan laitettu rahasumma ole enää avainasemassa. Sitäpaitsi kelatkaa: ei toreilla hytisemistä, ei ihmisten ahdistelua flyerein, ei useiden tuhansien eurojen vaalikampanjaa eikä sitä turhaa vaalikrääsää, mitä jengi yleensä jakelee. Katja todisti, että olemalla aktiivinen ja luettu bloggaaja, voi saada aikaiseksi valtuustopaikan, ihan ilman sen suurempaa kampanjaa. Tosin: broidinsa ehostamalla vaalikampanjakuvalla saattoi olla vaikutusta asiaan…

Kuvat: Vihreiden virallinen vaalikuva Katjasta sekä broidinsa näkemys.

Pikkubroidini soitti heti, kun vaalijulisteet ilmestyvät kaduille. Hänen mielestään en erottunut edukseni. Virneeni oli kuulemma vihreäksi turhan iloinen ja näytin undercover-kokoomuslaiselta. Hänen analyysinsä oli, että kampanjani menisi munille ja minua ei äänestäisi kukaan. Hän halusi avittaa kampanjaani parantelemalla kuvaa hiukan.

Lähde: Project Mama -blogi

Olen superylpeä ja tyytyväinen, että Espoo saa valtuustoonsa Katjan kaltaisen naisen. 442 ääntä, ihan huikeaa!

Vähän kaivertaa se, etten asettunut ehdolle, mutta toisaalta tiedän, että juuri nyt mulla ei olisi ollut aikaa enää yhdellekään lisäprojektille elämääni. Ehkä ensi kerralla? Riippuu Katjan kokemuksista siitä, mitä kunnallispolitiikka on käytännössä. Ihana seurata asiaa läheltä vierestä, olematta itse valtuutettu.

Jaksan usein valittaa monista asioista jotka ovat pyllyllään, mutta demokratia on kyllä ihan mahtava asia. Voimme vapaasti äänestää niitä poliitikkoja, joiden haluamme ajavan etujamme ja luottaa siihen, että äänet lasketaan oikein, ettei tulos ole ennalta suunniteltu. Äänestysprosentti tosin viestii siitä, että joko porukalla on asiat liian hyvin, ettei äänestäminen vaan nappaa, tai sitten se on viesti siitä, että suomalaiset eivät usko poliittiseen järjestelmäämme. On järkyttävää, että alle 60% suomalaisista on kiinnostunut siitä, ketkä päättävät asioista liittyen kouluihin, päiväkoteihin, julkiseen liikenteeseen jne. Jännittävää nähdä, mikä on äänestysprossa ensi vaaleissa — ja ketä siellä on ehdolla. 😉