Mukavin ja stailikkain tapa liikkua
En ole fillarihullu niin kuin eräs toinen tässä samassa taloudessa, sillä olen aina tottunut siihen, että kannattaa omistaa mahdollisimman ruma ja rämän näköinen pyörä ettei sitä pöllitä. Sitten kerran sain eräältä Olli-nimiseltä henkilöltä lahjaksi maailman ihanimman marjapuuron värisen Jopon. Pyörä oli silmäteräni ja se varastettiin, tietenkin. Tein siitä katoamisilmoituksen ja etsin Jopoani ihan tosissani (tietäisittepä vaan!). Lupasin löytöpalkkion ja kaikkea, mutten koskaan saanut rakasta pyörääni takaisin.
Kun sitten sain uuden, vanhan Jopon, olin paitsi onnesta soikeana myös aivan paranoidi, että sekin lähtee alta. Hommasin entistä tukevamman lukon, joka ainakin tähän asti on pitänyt fillarini niillä sijoillaan, minne sen kulloinkin olen lukinnut.
Vanhojen Jopojeni myötä heräsi minussa eloon fillariesteetikko, jota ei laisinkaan häiritse, että kotitaloudessa asuu mies, jolle pyörät ovat harrastus. Tiedän, että teistä moni on hommassa ihan samoilla leveleillä kuin Sam, joten tsekatkaapa tätä: fillarikone! Foffa bikesin koneessa voit valita itse kaiken jokaista yksityiskohtaa myöten. Rakensin itselleni tällaiset. Hinnankin näkee reaaliaikaisesti: nämä maksaisivat molemmat reilun tonnin. En klikannut buy.
Jos voisin (ja olisin rikas), olisin varmaan aivan hullu fillarihifistelijä. Itselleni tärkeintä on kuitenkin se, että pyörä menee kätevästi kasaan. Siksi 9 kiloinen taittopyöräni on parhaillaan ainoa kaksipyöräinen, jonka tarvitsen. Sam on lainannut sitä tämän viikon ja päivitellyt jokaisen työpäivän päätteeksi, kuinka taittopyörä mullistaa Helsingin keskustassa liikkumisen täysin. Olen ihan varma, että jos yritykset tajuaisivat kuinka paljon sillä säästää aikaa, suhaisi Dahoneita siellä täällä. Totta kai mikä taansa pyörä nopeuttaa liikkumista, mutta Dahon menee minipieneen tilaan ja on siksi aidosti kätsy. Sen voi viedä mukanaan kaikkialle, eikä se paina paljon mitään. Näitä Foffan fillareita esimerkiksi ei ängetä junan säilytyslokeroon.
Odotan jo kauhulla sitä, kun joudun lopettamaan pyöräilykauden. Ei se ihan vielä ovella ole, mutta silti. Nyt alkaa jo olla iltaisin niin hämärää, että valo fillarissa on tarpeen. Ostin Espoon kulttuurikeskus Emman museokaupasta tällaiset. Sopivat hyvin kauttaaltaan mustan fpyöräni kaveriksi.
Kuva: finnishdesignshop.fi
Tekisi mieli vedellä koko runko täyteen pieniä led-valoja, olisin pyöräilevä joulukuusi! Googlaaillessani huomasin, että myös Finnish Design Shop myy näitä samaisia Bookman-ledejä, ne maksavat 19,90€ (saman kuin Emmassa) ja värivaihtoehtoja on kahdeksan. Näillä saisi aikaan ihan sairaan hienon led-valaistun Dahon-joulukuusen!
Kun blogauksen aiheena on stailikas fillarointi, ei voi välttyä siltä, että kypärien kohdalla homma menee vaikeaksi. Ne ovat usein kamalia, mutta poikkeuksiakin on. Olen erään rakkaan ystäväni fillarionnettomuuden jälkeen aina muistuttanut kaikille, että nuppi kannattaa suojata. Hertta: hanki nyt vihdoin säkin se kypärä itsellesi! Löysin tämän Ykkay Smart One -kypärän samalta saitilta kuin yläpuolen led-valotkin:
Kuva: finnishdesignshop.fi
Ihan pätevä, ei nolo laisinkaan. Tämä maksaa 62,00 €, onko se liikaa? Itselle se alkaa ehkä olla ainakin yläraja, mutta toisaalta kypärä on päässä joka päivä, joten sikäli se maksaa itsensä kyllä takaisin.
Moni jättää kypärän kotiin, koska se pilaa kampauksen. Permikseni on ollut loistava ratkaisu tähän: kun kiharat ruttaa kypärän alle, ovat ne kahta paremmat perille päästyä. Tuulessa ne vaan suoristuvat. Ota siis permanentti ja kaikki kampaushuolesi ovat muisto vain!
Tämän postauksen pointti oli jakaa teille pyöräilyn ilosanomaa, itse kun olen fillaroinnista niin innoissani. Ei sen kummempaa. Nyt meikä sukeltaa taas elintarvikemaailmaan, kuulette pian miksi…
Psst… Helsinkiläisille muistutuksena vielä, että Helsingin paikallisliikenteessä ei tarvitse maksaa taittopyörästä lisämaksua (niin kuin moni ymmärtääkseni luulee). Sama pätee kaukojuniin, mikäli pyörä menee junan säilytyslokeroon. Lokero tosin maksaa 50 senttiä. Ei kovin paha?