Ekofarkkupeppu
Katja kommentoi vastikään meikäläisen äheltäessä sovarissa, ettei ole nähnyt minua sinisissä farkuissa vuosiin. Se pitääkin paikkaansa, sillä mulla on aina mustat farkut. Lähinnä syy on se, etten ole ehtinyt rauhassa kauppaan farkkumetsästykseen ja kaapissa on ollut sinisten farkkujen mentävä kolo. Piipahdimme pikaisesti Nudgessa viime viikolla ja jotenkin tulin ostaneeksi farkut. Ne ovat niin huiput, että pakko on ihan jakaa kanssanne tämä mainio brändi nimeltä K.O.I. Lyhenne tulee sanoista Kings Of Indigo.
Kyseessä on vuosi sitten medialle esitelty amsterdamilainen farkkumerkki, jonka takana on Tony Tonnaer-niminen mies, jolla on yhteinen historia myös Kuyichi-merkin kanssa.
Launched at the Spring/Summer 12 Bread & Butter trade fair, K.O.I. introduced their collection of sustainable bottoms and tops with their innovative Triple R concept; Recycle, Repair and Re-use. This translates into production through use of recycled materials and K.O.I.’s complementary repair service to give jeans a longer life. And when you’re ready for a fresh pair, you can leave your oldies for K.O.I. to re-use in one of the next collections.
Lue lisää: blog.stylesight.com
Arvostettavaa ajattelua. K.O.I.-farkut on valmistettu pääasiassa kierrätetystä tai luomulaatuisesta materiaalista, tuotanto tapahtuu Tunisiassa ja osa farkkukankaista tuotetaan Japanissa. K.O.I.-farkkujen nahkaosat on valmistettu kasviparkitusta nahasta. On hienoa, että brändit kertovat olevansa vastuullisia, mutta itse olisin kyllä kaivannut nettisivuilta lisää tietoa siitä, miten farkut esimerkiksi värjätään. Tietoa on aika hintsusti. Tuskinpa tässä siis teen huonompaa valintaa kuin normifarkkuostoksilla, mutta kuinka paljon eettisempää tai ekologisempaa tämä nyt sitten on, siitä en ole niin varma. Voisin kokeilla saada kiinni itse Tony Tonnaeria ja tehdä kanssaan haastiksen tänne blogiin.
Testasin Nudgessa Juno recycled worn indigo -farkkuja tuumakoossa 29,28 ja 27 ja päädyin 28-kokoisiin vaikka myyjä olisi suositellut pienenmpiä. Vanhana farkkumyyjänä tiedän, että byysat venyvät aina, mutta nyt halusin vähän lökömäisempää meininkiä ja valitsin ne, jotka olivat jo kaupassa vähän väljät. Minusta tämä malli on oiva rentoiluun, kaikkia farkkumalleja ei todellakaan voi ostaa vähän isoina.
Näiden kokoluokitus on mielestäni esimerkiksi Dieseliä väljempi, joten jos olet vaikka valinnut Dieseliltä kokoa 29, veikkaan että 28 istuu K.O.I.-housuissa hyvin. En osaa ottaa/otattaa itsestäni muotibloggaajamaisia ja kauhean hyviä asukuvia, mutta tässä housut näkyvät kokonaan. Väri on juuri tuo kuin kuvassa, tuollainen aidon sininen. Pidän kovasti siitä.
Housut ovat rennot, mutta lahje on silti kapea. Look ei kuitenkaan ole MC Hammer, vaan ihan salonkikelpoinen minusta. Yllättävää.
Toivotaan että K.O.I. pysyy mallissaan eikä venähdä liikaa. Esimerkiksi H&M:n ekofarkut olivat ihan mahdottomia. Ostin niitä kahdet vuosi sitten ja ne lörähtivät heti ihan muodottomiksi. Tiedän, että se nyt ehkä oli aika oletettavaa, mutta halusin antaa halpaketjulle mahdollisuuden. Ei voi vaan istua haukkumassa laatua, ellei ole siitä kokemusta.
Aikaisemmin minulla ei ollut farkkuongelmaa. Käytin aina Dieselin housuja ja Tyylivarkaiden alkaessa olin hetken innosta piukeana, kun tajusin vihdoinkin minun ja Dieselin yhteistyäkuvion olevan mahdollinen (siitä saakka kun työskentelin farkkumyyjänä Carlingsilla himottelin näet aina juuri Dieselin farkkuja ja ostin itseni joka kuukausi ihan vararikkoon ja mietin silloin, että jos joskus saisin Dieselin vaatesponssin, olisi se mahtavinta ikinä). Tajusin kuitenkin, että brändin eettinen ohjeisto — jota ei juuri ole — on sen verran eri vuosikymmenellä kuin minä, etten vaan ole voinut enää ostaa Dieselin kuteita. Syyn boikottiini löydät jutustani Be stupid, buy Diesel. Aikaisemmin oli siis helppoa ostaa farkkuja, luotin aina samaan merkkiin, sen jälkeen olen ollut vähän hukassa.
Omistan yhdet Kuyichit ja ne ovat ihan kivat, mutta mallit ovat tosi tikkusuorille ihmisille ja minä olen aika muodokas. Kuulin Nudgessa, että Kuyichi on kuulemma lanseeraamassa Suomenkin markkinoille vähän muodokkaammalle vartalolle suunniteltuja farkkumalleja, jotka ovat todella tervetullut juttu! Vinkkinä myös, että Anniina Nurmi on vastikään lanseerannut oman farkkumerkin.
Nurmi Jeans -housut ommellaan ja valmistetaan Suomessa, mistä annan kyllä yläfemman ja kymmenen pistettä. Olen menossa testaamaan Anniinan mallistoa piakkoin, laitan sitten visiitin jälkeen lisää infoa.
Onko tietoa muista hyvistä ja ekologisista farkkubrändeistä? Vinkkiä saa laittaa blogauksen perään!
Nyt lounaalle työhuoneen mimmien kanssa — vaikka täällä onkin juuri alkamassa luomuviininmaistajaiset. Nestemäinen lounas ei liene hyvä idea, vaikka neukkarista kuuluva korkkien poksahtelu houkutteleekin…
Tässä vielä FB:n puolelle jo kertaalleen laittamani kuva Nudgen sovarista. On ne kivat housut. Pienet on ihmisen ilot. 🙂
… Muistutus vielä, että huomenna keskiviikkona on siis luento Mustiossa ja torstaina olen klo 11-16 Salossa Vita Plaza -liikkeessä ja luento puolestaan on vuorossa klo 18-20 Salon kirjastossa. Tervetuloa!