Talvikenkäfilosofia

”Ai kun kauheet” totesi Sarri aamulla kenkäni nähdessään. Analyysin jatkuessa hän kuitenkin muutti mielipiteensä päinvastaiseksi. Tässä on pukeutumisfilosofiani kulmakivi! Jos kaikki miellyttää näköhermoja heti ensi silmäyksellä, puuttuu lookista jotain. Vähän kuin hyvä levy: sen ei kuulukaan välttämättä aueta ekalla kuulemalla.

Tein viikonloppuna taas aarteenhakureissun Saloon. Korealaiset Bollatrix-merkkiset talvilenkkarit ovat ihan superit. Melkein kuin megarumat markettilenkkarit, melkein kuin vielä rumemmat markettitalvilenkkarit, mutta ei kumpaakaan, vaan jotain siltä väliltä.

Kengissä on vuori, korkea varsi ja traktoripohja, sopivat talviolosuhteisiin siis.

Ihan huiput ja käytännölliset kolmen euron talvikengät.

Olen aikaisemminkin avautunut talvikenkäaiheesta, minusta kun kaupoista ei oikein saa mitään kovin kiinnostavia talvikelpoisia jalkineita. Viime talvet olen lampsinut kirppikseltä hommatuissa lapikkaissa, huopikkaissa,  karjalanpiirakoissa ja näissä kuvan kirppissaappaissa.

Syksyllä kirppikseltä hankitut CAT´t toimivat myös lumessa. Lisäksi olen tänä talvena todistanut hyviksi Kerot, joissa on huoleton lompsia säässä kuin säässä, joten kyllä uutenakin saattaa löytää kiinnostavia ja ekologisia talvijalkineita, vaikka se ei helppoa olekaan. Kerolla on muuten nettikauppa, jossa on kaikkea mahtavaa, esimerkiksi nämä:

Kuva: kero.se

Nahka, huopa, puu, pidän aidoista materiaaleista. Mutta vaikka matskut olisivat kohdallaan, ei homma aina mene putkeen. Esimerkiksi tämä ei toimi:

Puukengät nollakelillä. Mutta tulipahan testattua. Sanitan syyspuukkarit ovat toimineet mainiosti siihen saakka, kunnes maahan satoi lunta reilummin. Nyt ne ovat sairaan epäkäytännölliset, kun pohjan alle muodostuu ihan järkyttävä pahkura, joka tekee kävelemisestä haasteellista. Ja sisälle mennessä pohja muuttuu liukkaaksi. Todella miellyttävää.

Tosin: jos haluat sellaiset suositut masaikengät ostamatta edellämainittuja, kokeile tätä. 🙂

No onneksi vielä koittaa kevät ja voin sitten taas käyttää puukkareita.

Mutta hei: entäs nämä sitten:

Ylemmässä kuvassa viikonloppuna Salossa kirpparilla kuvaamani, saksalaiset Wuschki-merkkiset (Made in DDR) ja alemmassa kuvassa Berliiniläisessä vaatekaupassa ennen joulua kuvaamani Kvik-merkkiset jalkineet. Kyseessä on ilmeisesti saksalainen perinnekenkä, josta sekä se aito että uudempi malli viehättävät silmääni.

Kun nämä yhdistää vaikka kaperisiin farkkuihin ja simppeliin yläosaan, on talvivaatetus ratkaistu yksillä kengillä. Muun ei tarvitse olla niin kummoista. Kiinnostavat kengät — niin kuin ne ylimmät, joista postaukseni aloitin.

Ai niin: nämä bongasin aamulla kaupan ikkunasta Fredalla:

Perinnejalkineet ovat selvästi meikäläisen mieleen.

Nyt taitaa olla aika kiskoa korealaiset jalkaan. Ruokakaapit huutavat paaston jäljiltä tyhjyyttään.

* * *

Ps. Kommentointi tökkii,  taas. Mulla hajoaa pää! Miksi mikään blogialusta ei voi olla täydellinen? Sellaisen haluaisin heti, kiitos. Jatkamme viilausta. Onneksi blogaukset sentään näkyvät ja saitti toimii muuten. Jos emme saa tätä yhdistettyä kommentointimallia toimimaan (FB + WordPress), on vaan valittavan jompikumpi niistä.  Laitan siinä tapauksessa saitille äänestyksen, voitte sitten itse päättää kommentoinnista!