2011, kirpputorin vuosi

Vaikka blogini nimi onkin Kemikaalicocktail, kirjoitan paljon muustakin kuin kemikaaleista. Alkuperäinen ideani oli käsitellä lähinnä terveyttä, elintarvikkeiden lisäaineita ja kosmetiikan ainesosia, mutta ekojutut ja kestävä ajattelu astuivat kuvioon aloitettuani työn YLEn ympäristökoordinaattorina.

Nyt Kemppari on yhden ihmmisen eko-kestävyys-terveys-kosmetiikka-tyyli-ruoka-blogi, jossa edellämainittuja aiheita käsitellään sopivana cocktailina.

Bloggaan aika usein kirppislöydöistä. Syitä on monia. Sen lisäksi, että koen palavaa halua lesoilla aarteillani, haluan myös innostaa ihmiset käytetyn suosimiseen. Haluan todistaa, että käytetty voi olla hyvä tai parempi kuin uusi, ja että kirppareita suosimalla säästää rahaa — tyylistä tinkimättä. Ei toisen vanha tai käytetty tarkoita likaista tai rumaa. Itse asiassa, jos muodista puhutaan, asuu tyyli usein juuri kirpputoreilla. Ainakin omaan silmääni kiinnostavimmilta asuyhdistelmiltä näyttävät yleensä ne, joissa on käytetty ajan patinoimia asusteita tai vaatteita, eikä vaan orjallisesti hankittu kaikkea uutena ja kalliina.

Juuri tämä minua vaivaa suurimmassa osassa suomalaisia muotiblogeja: jengi esittelee halpaa massakamaa tai vähän kalliimpaa uutta, mutta kekseliäät kirppislöydöt ja vintagenyhdistäminen moderniin puuttuu (onneksi on poikkeuksia, esimerkiksi Rannan blogi). Jos tiedätte tällaisia muotiblogeja, laittakaapa linkkivinkki postauksen perään!

Olen kierrellyt kirppareita 14-vuotiaasta lähtien. Se oli teininä ainoa vaihtoehto, jos halusi ilmaista itseään vaattein ja asustein, eikä lompakossa ollut paljoa rahaa. Kirppareihin minut taisi tutustuttaa ystäväni Linda, jonka kanssa teimme mitä mahtavampia löytöjä. Tajusin jo aika nuorena, että aina kannattaa katsoa sinne, missä ei näytä olevan mitään kiinnostavaa. Se tylsinkin t-paitakeko voi kätkeä alleen täydellisen nahkalaukun. Tätä noudattaen bongasin vastikään upean 40-luvun nojatuolin. Sen päälle oli aseteltu pitsiliinoja ja joulusälää, mutta kun kamat nosti sivuun, paljastui alta aivan upea tuoli. Se oli tainnut jäädä muilta asiakkailta huomaamatta, kiitos pitsiliinakeon.

Se on vielä vähän pölyinen ja verhoilu on kulunut, mutta koska istuinosan ja selkänojan saa irti, on osat helppo uudelleenverhoilla. Maksoin tuolista reilut 50 euroa. Tarkempi nojatuolipostaus ja uudelleenverhoiluasiaa tulossa! Vieressä patsastelevat nilkkurit löysin samana päivänä toiselta kirpparilta. Maksoin näistä vanhoista Vagabondeista femman. Niiden pohjassa on lantaa 🙂

Kuinka hienot voi kengät olla? Ne saavat koristaa kirjapinoa kevääseen saakka. Sopivat sinne ihan kivasti.

Olen syksyn aikana käynyt kirppareilla useammin kuin vuosiin. Syy on selvä: Isla. Sillä aikaa kun vauva on ollut isovanhempien hoivassa, olen minä saanut mahdollisuuden sukeltaa Salon kirppiksille. Nämä yksin tehdyt sukellukset ovat olleet tärkeitä hetkiä hektisen vauva-arjen keskellä. Hauskaa, että laatuajan lisäksi olen saanut edistettyä myös uuden kotimme sisustusprojekteja.

Malmille muuton jälkeen olen käynyt monta kertaa viikossa Ylä-Malmin Pelastusarmeijan kirpputorilla. Sieltä puolestaan olen löytänyt paljon käyttökamaa superhalvalla: esimerkiksi sadesuojan vaunuihin, glögimukit, peilin eteiseen, vaatteita Islalle ja yhden leikkikaluhärvelin jne.

Minusta tuntuu, että olen melkein siinä samassa kirppishuumassa kuin joskus yläasteiässä, kun ekaa kertaa tajusin koko paikkojen potentiaalin. Olkoon vuosi 2011 kirpputorien! Lupaan, että koitan hyödyntää kirppiksiä tänä vuonna vielä nykyistäkin paremmin. Nyt tarvitsisimme esimerkiksi eteiseen kynnysmaton. Löytäisinköhän sen Pelastusaremeijalta…