Lunta maahan ja sipulia korvaan

Oi! Nyt viimeistään menetin sydämeni uudelle kotipaikalle: 10 cm lunta omilla kotirappusilla. Hesarin sai noutaa laatikosta lumisateessa ja 1800-luvulla rakennettu kotitalomme on saanut lumipeitteen. Mahtavaa ja ihanaa.

Mikä ei ollut erityisen ihanaa oli vaunujen epätoivoinen lykkiminen lääkäriin (Kaisa mä en ehkä tarvii tänä talvena muuta treeniä kuin noi vaunut, heh), jossa kuitenkin onneksi saatiin puhtaat paperit Islan korvalle. Ja arvatkaapa millä se korvatulehdus lopulta hoidettiin? Sipulilla! Ostin kyllä tytölle antibiootit, mutta Isla oksensi ne ylös ja lääkäri käski keskeyttää kuurin kolmen päivän oksuilun jälkeen. Heti loppui yrjöily kun antibioottikin lopetettiin. Otimme käyttöön niksin, jota miehellenikin lapsuudessa käytettiin: Vogelin opas ja sipulia kääreeseen korvan taa. Nuha loppui ihan heti ja korvatkin saatiin kuntoon.

Kävimme siis ihan varuudeksi lekurissa toteamassa, että korvat on jees, koska halusin tietää, onko hippinikseistä ollut apua. Palaan näihin sipulihommiin vielä tarkemmin myöhemmin. Nyt lumihommiin!

Psst… Lukaisepa juttu Korvatulehdus ei edellytä antibiootteja.