Oma väri kullan kallis

Aika moni postausteni perään jätetyistä kommenteista alkaa sanoilla ”Tämä nyt ei liity tähän postaukseen…” Nimimerkki Coco kirjoittaa näin:

”Joskus aikoja sitten annoit täällä blogissasi haasteen oman hiusvärin takaisinkasvattamisesta. Haasteesi otettiin silloin aikanaan vastaan ja nyt haluaisinkin kertoa sinulle, että tulosta voipi käydä katsastamassa omassa blogissani. Kiitos Noora tuosta haasteesta ja muistakin postauksistasi!”

Olin ihan unohtanut haasteen, kiitos Coco kun muistutit! Onko lukijakunnassa muita, jotka tartuitte haasteeseen? Jos näin on, laittakaapa blogauksen perään linkki kuviin omista hiuksistanne ennen ja jälkeen haasteen, kiinnostaa kovasti nähdä lopputuloksia!

Cocon oma hiusväri on tosi kaunis, enkä usko, että hän on ainoa. Varmasti monella teistä muistakin on kaunis tukka omasta takaa, sitä ei vaan välttämättä muista, säännöllisen värjäämisen takia. Uusin siis haasteen: anna päällesi värjäystauko! Katsotaan sitten ensi syksynä taas tuloksia 🙂

Minullakin on nyt oma hiusväri.

Omassa luonnollisessa hiusvärissä on se mahtava juttu, että hiuksissa on monia eri sävyjä, vähän vuodenajasta ja valosta riippuen. Tukkani on tummanruskea, mutta siinä on toisinaan häivähdys punaista, harmahtavaa tai vaaleampaa ruskeaa. Kampaajani Pietu kuvaili hiuksiani myös violettiin vivahtaviksi — kampaamon valossa ainakin. Näissä alapuolen kuvissa näkyy selvästi se, kuinka hiuksissa on ihan eri sävy, vaikka kuvat on otettu ihan peräjälkeen.

Vaikka olenkin nyt aito brunette, olin mustatukkainen melkein 10 vuotta putkeen. Värjäsin hiukseni peruskemikaaliväreillä mustaksi viimeksi jouukuussa 2008, enkä aio palata tavisväreihin enää ollenkaan. Syksyllä 2009 värjäsin hiukseni mustaksi hennapohjaisella värillä, johon olin todella tyytyväinen. Myös marraskuisessa blogauksessa näkyy hyvin tuo ihana musta väri — I love it! Jos siis haluaa värjätä, löytyy siihen muitakin vaihtoehtoja kuin marketin perusmyrkyt. Onneksi.