Soijaa kohtuudella
Soija puhuttaa Kempparissa tasaisesti. Viimeksi kirjoitin soijasta heinäkuussa. Luen parhaillaan kirjaa nimeltä Super ruokaa, josta noukin teille pari kiinnostavaa kohtaa:
Monet tutkijat ovat todenneet soijan näyttelevän tärkeää osaa sydän- ja verisuonitautien, syövän ja osteoporoosin ehkäisyssä sekä vaihdevuosi- ja kuukautisoireiden lievittämisessä.- Soija alentaa kolesterolia.
- Soijapapua on viljelty Kiinassa 1100 vuotta eaa. Nykyään suurin soijantuottaja on Yhdysvallat.
- Soija on maailman käytetyin palkokasvi.
- Kiinan kielessä soijaa kutsutaan ”luuttomaksi lihaksi”.
Vielä kun maailman soija ei olisi suurimmalta osalta geenimanipuloitua! Soijaan, kuten muihinkin ruoka-aineisiin pätee helppo sääntö: mitä prosessoidumpaa, sen epäselvempää on, miten ruoka-aine vaikuttaa terveyteemme.
”Länsimaiset tutkijat kiinnostuivat soijasta kun he hoksasivat, että aasialaista ruokavaliota noudattavat ihmiset kärsivät harvoin sydänsairauksista, syövästä tai osteoporoosista ja että heillä oli myös harvemmin hormonaalisia ongelmia kuin tyypillistä länsimaista ruokavaliota noudattavilla”. Pakko kommentoida tähän itse, että tuskin yksin soija silti länsimaisen ihmisen terveyttä pelastaa, pitäisi uusia ruokavaliota muutenkin: lisää vihanneksia, vähemmän prosessoitua teollista huttua jne. Itseäni kiinnostaisi lisäksi tietää se, paljonko perimämme vaikuttaa erilaisten ruoka-aineiden hyödyntämiseen, eli onko esimerkiksi mahdollista, että aasialaisen ihmisen elimistö reagoi soijaan eri tavalla, pystyy hyödyntämään sen ainesosat paremmin, kuin vaikkapa suomalaisen elimistö?
”Soijan kolesterolia alentavasta kyvystä on tehty useita laajoja tutkimuksia. Kukaan ei tiedä tarkkaan, miten soija alentaa kolesterolia, mutta todisteet siitä ovat niin kiistattomia, että USAn elintarvike- ja lääkevirasto antoi soijalle virallisen tukensa sallimalla soijatuotteiden valmistajien markkinoida tuotteitaan terveysvaikutuksilla”. Kiinnostavaa… En jotenkin itse osta soijan kaikkivoipaisuutta, vaikka kirja sitä näin hehkuttaa. Kyse onkin siitä, missä muodossa ja paljonko soijaa syö.
”Ruokavaliossa nautittavan soijan vaikutuksista on hieman kiistaa, etenkin sen yhteydestä rintasyöpään. Jatkuvia tutkimuksia on tehty soijan roolista rintasyöpää sairastavien naisten ruokavaliossa ja siitä, ehkäiseekö vai lisääkö soija kasvaimien kasvua. Tästä syystä en koskaan suosittele soijan käyttöä lisäravinteena, vaan aina jalostamattomana soijana”. Kuulostaa fiksulta, juuri samanlaisen päätelmän olen itsekin tehnyt lukemani kirjallisuuden perusteella. Urheilijoiden soijaa sisältäviin lisäravinteisiin en koskisi pitkällä tikullakaan (juuri niistä on löydetty Suomessakin geenimanipuloitua soijaa). Syön toisinaan tofua esimerkiksi ravintolassa, tai joskus ostan kaupasta soija-bolognese -kastiketta, mutta niin teen ehkä kerran parin kuukauden välein, en siis hirveän useasti (lisäksi kannattaa huomata, että kyseinen tuote ei ole luomua, eli gmo-soijan riski on olemassa). Useimmiten syön soijaa sushin kera (esim. Pirkka myy luomusoijakastiketta). Taidan kuluttaa soijakastiketta ehkä desilitran kuukautta kohden, maksimissaan.
Jos en söisi kalaa, ristaa ja joskus luomulihaa, kokisin soijan ehkä tärkeämpänä ruoka-aineena kuin parhaillaan teen. Täysin vegaanivaliossa soija näytellee isompaa roolia kuin itselläni. Kertokaapa vegaanit (ja toki muutkin) postaukseni perään: kuinka iso rooli soijalla on omassa ruokavaliossanne?