Ei mitään menetettävää

On melkein mahdotonta ennustaa, mitkä blogaukseni herättävät vilkasta keskustelua. Ilahduin suuresti Nippelitietoa-tekstini perään ilmestyneistä, lähes 50 kommentista ja ajattelin jatkaa aiheesta vielä itsekin.

Yksi blogini lähtökohdista on se, että ilmastonmuutos on fakta. On olemassa foorumeita, joilla väitellään ja riidellään siitä, onko ilmastonmuutosta ylipäänsä olemassa vai ei ja onko se ihmisen aiheuttamaa vai ei. Asiaa voi toki vääntää Kempparissakin ja kritiikki on tervetullutta, mutta varoitan ilmastoskeptikoita: en jaksa itse aloittaa vänkkäämistä kanssanne, joten ei kande tuhlata aikaansa täällä roikkumiseen – ainakaan sillä missiolla, että minua saisi käännytettyä, tai että aloittaisin kanssanne juupas-eipäs – väittelyn.

Olen ilmastogurujen rinnalla perusjamppa, ja luotan itseäni huomattavasti fiksumpiin ihmisiin ja tahoihin ilmastofaktoissa. On täysin tarpeetonta todistella täällä, miksi ilmastonmuutos on tai ei ole faktaa. Se keskustelu on jo käyty! On totta kai tarpeen keskustella siitä, miten me voimme toimillamme hidastaa ilmaston lämpenemistä ja mitkä toimet taas nopeuttavat sitä. Keskustelu on tärkeää, mutta ilmastonmuutoksen spekulointiin en jaksa lähteä mukaan. Se on niin vanha juttu. Nähty jo, ja kuultu.

Todettakoon nyt kuitenkin, että esimerkiksi IPCC on luotettava taho, tai vaikka Ilmatieteenlaitos, jos nyt joku haluaa kuulla, mihin tietoon itse luotan. Minä ja Kemppari toimimme lähinnä jonkinlaisena kanavana teidän suuntaanne, ja kukin saa ottaa vastaan mitä haluaa: voi myös suodattaa. Haluan jakaa teille omia arkiniksejäni ja siteerata teille pätskympiä tahoja, jotta teidän ei tarvitse kahlata ilmasto- ja ekosuossa niin syvällä…

Se mitä en tajua ilmastoskeptikoiden änkyröinnissä on tämä: mitä menetettävää on siinä, että alamme toimia ympäristöystävällisemmin, kestävämmin tai että alamme tuottaa vähemmän hiilidioksidipäästöjä? Eikö kyseessä ole win-win – tilanne? Jos jossain vaiheessa selviääkin, että ilmastonmuutos ei ole ihmisen aiheuttama ilmiö, saammepahan kuitenkin aikaiseksi vähemmän saastuneen ympäristön, jossa lapsilla ja lapsenlapsilla on siedettävämpi elää. Saamme ehkä aikaiseksi kestävämmän maatalouden ja ruoantuotantojärjestelmän, alamme ehkä suosia paikallista ja opimmepahan hyödyntämään kestäviä ja uusiutuvia energianlähteitä. Mitä menetettävää kaikessa tässä olisi? Eikö näiden asioiden eteen kannattaisi tehdä duunia, oli ilmastonmuutosta tai ei?

Jos taas olemme osa ilmastonmuutosta tai jopa aiheuttaneet sen kokonaan, saamme ehkä hidastettua sitä aloittamalla kestävämmän toiminnan. Ja ehkä pystymme pelastamaan vielä rippeet siitä, mitä upea maapallo joskus oli. What is there to lose?

Tiedän, että omat kokemukseni omassa ympäristössäni ovat subjektiivisia, mutta ne ovat totta. Olen itse todistanut 28-vuotisen elämäni aikana seuraavat:

• Kampelat ovat kadonneet Korppoon lähivesistä, koska pohja on nykyään niin paskainen
• Meren pohja ei enää näy mökkimme rannassa, vesi on sumeampaa kuin ennen
• Mökillä on poikkeuksetta joka kesä sinileväongelma, asia josta emme kärsineet lapsuudessani
• Vielä 20 vuotta sitten meren jää niin vahva, että ajoimme autolla jäiden yli saareen
• Kun emme enää päässeet autolla, hiihdimme jäiden yli – nykyään vesi ei edes jäädy kohdassa, jossa autoilimme 20 ja hiihdimme 10 vuotta sitten

Listalla on sekä ilmastonmuutoksen vaikutusta, että typerää, saasteista aiheutuvaa, ihmisen aiheuttamaa luonnon tuhoutumista. Ilmastonmuutos lämmittää ilmastoa, meret eivät jäädy jne. Ihmisen toiminta toisaalla (esim. maatalous) taas kuormittaa meriä ja aiheuttaa sinilevää jne. Kelatkaa mikä yhtälö, tuhoamme pikkuhiljaa sekä ilmastomme, että vedet ja maaperän. Nice. Mitä meille jää? Kallio…

Etenkin suren meriveden tilaa. Voi helvetti ja saakeli, että itkettää kestämätön maatalous ja laivojen jatkuva paskavesien lasku Itämereen (ja kaikki muu saastuttaminen). Koska se loppuu?! Olen viimeaikoina lukenut taas niin masentavia uutisotsikoita, että en edes jaksa aloittaa niistä…

Olipa mieltäylentävä postaus taas. Mutta ei voi mitään kaverit, se on elämää se. Ai niin, olen tänään saanut taas yhden syyn vihata Kokoomusta. Siitä enemmän tulevaisuudessa. Mutta voi v—u, että Eija-Riitta Korhola on mun mustalla listalla. Mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan, musta lista. Ehkä ostan mustan vihkon ja kirjoitan sinne Korholan nimen. Nyt kannattaa lopettaa—