Matka kohti paksumpia hiuksia – not
Huh huh. Hiusakatemia-projekti ei etene kehuttavasti. Harkitsen luovuttamista. Lettini on kuiva ja luulen, että se on jopa leikattava. Ennen kokeilua siinä ei ollut mitään vikaa!
Tänään minulle todettiin, että ”vaikka hiukset näyttävät ja tuntuvat kuivalta, ne eivät ole sitä”… Okei? Minulle on ihan sama, mikä niiden kunto on mikroskoopissa, jos ne tuntuvat ja näyttävät hampulta!
En kuitenkaan luovuttanut vielä tänään: päähäni tehtiin joku ultrakosteuttava hoito ja nyt on taas inhimillinen olo. Mietin seuraavat pari päivää jatkanko vai en, ei kyllä hyvältä vaikuta.
Outoa oli myös maanantainen sattumus Akatemiassa: vieressäni istunut nainen alkoi yhtäkkiä tentata minulta, että onko akatemia mielestäni humpuukia? Siis näillä sanoilla. Hän osoitti harvapiikkistä kampaa ja jotenkin epätavallisen alleviivaavasti totesi: ”täällä on niin epäsiistiä, ja näin kallis paikka vielä, onkohan tämä humpuukia?”. Totesin, että ei voi tietää ennen kuin on kokeillut ja että selvitän asiaa parhaillaan itsekin. Pyysin naista odottamaan minua akatemian ulkopuolella, voidaksemme vaihtaa mielilipiteitä, mutta eipä ollut naista missään. Veikkaanpa, että tilanne ei ollut ihan aito. Ärsyttävää. Todella kuumottavaa ja ärsyttävää.
Outo suurpiirteisyys vaivaa Akatemian osalta minua muutenkin: kun minulle maanantaina tehtiin talipunkinhäätöhoito, joka siis kesti pari tuntia, oli akatemian osalta unohdettu kertoa, ettei hoidon jälkeen saisi hikoilla kolmeen päivään! Tämä todettiin vasta kun olin lähdössä jumppakasseineni bollywoodtunnille, jota en tietenkään halunnut jättää väliin. Jos olisin tiennyt kolmen päivän hikoilemattomuus-vaatimuksesta, en olisi mennyt Akatemiaan ennen treenejä, tietenkään.
Minua myös kehoitettiin pakastamaan pipot, kammat ja pesemään tyynyliina, mutta siltikään Hiusakatemia ei osaa vastata kysymykseen: mistä talipunkit tulevat. Tai miten ne ”tarttuvat”. Akatemian Annikki Hagros-Kosken Hiusten hyvinvointi-nimisessä opuksessa todetaan, ettei voi tietää, kuinka nopeasti talipunkit ilmaantuvat takaisin päänahkaan, josta ne on häädetty. Eikä siis osata sanoa, mistä ne tulevat. Mutta silti tehdään tuhansien eurojen hoitoja, jotta niistä päästään eroon…
Ja vielä: miksi ei tarvitse vaihtaa kaikkia lakanoita? Miksi vaan tyynyliina? Miksi tarvitsee pakastaa pipot, mutta ei kaulahuiveja? Entä oman partnerin pää? Pitääkö se pakastaa? Taidan pakastaa kohta omani.
Ärsyttävintä on se, että Hiusakatemiassa oma hoitajani on superkiva, enkä haluaisi millään olla hänelle ilkeä, mutta tämä homma taitaa loppua kyllä siihen, että joudun pahoittamaan hänen mielensä.