Kukaan ei tiedä kemikaalicocktailiasi

Viimeaikoina on julkaistu monta tutkimusta, joissa kaikissa on sama viesti: elintarvikkeissa on paljon kemikaaleja, jotka mahdollisesti ovat terveyshaitta.

Kerroin eilen viinien torjunta-ainejäämistä. Nyt Ruotsin elintarvikevirasto rauhoittelee ihmisiä. Heidän mukaansa kyse on niin pienistä kemikaalimääristä, ettei mitään riskiä ole. Ruotsin luonnonsuojeluliiton selvitys on silti tärkeä keskustelunherättäjä. Se, että viinissä on edes pieniä pitoisuuksia aineita, jotka vaikuttavat lisääntymiskykyyn ta ovat syöpäriski on olennainen tieto. On tärkeää, että asioita tutkitaan, mitataan, selvitetään ja vertaillaan, sillä jossain pilee syy jatkuvasti kasvaviin syöpälukuihin ja muihin sairauksiin, joiden syntyä ei osata ennustaa. Eivät ne tyhjästä ilmesty.

On ihan absurdia, että nykyään vitsaillaan: ”jostainhan se syöpä aina tulee”. Ei syöpä ole sama kuin flunssa, johon jokainen itsestäänselvästi sairastuu. Ei meidän kuulu saada sairautta siitä ruoasta, juomasta, kosmetiikasta tai pesuaineista, joita käytämme. Niillä kuitenkin valitettavasti on vaikutusta. Kukaan vaan ei vielä tiedä mitä tulisi varoa ja mitä niistä pitäisi kieltää. Mutta viitteitä vaikutuksista on jo olemassa, niin kuin nyt tässä ruotsalaisten viinitutkimuksessakin. Fakta on, että sisuksiimme päätyy enenevissä määrin erilaisia sinne ei-kuuluvia kemikaaleja ja vierasaineita (muovi esimerkiksi). Joko kuulit, että melamiinia on nyt löydetty kiinalaisista kananamunista? Melamiini on päätynyt ravintoketjussa siis kanan sisuksiin!

Kaikessa kemikaalikeskustelussa olennaista on määrä. ”För mycket och för lite skämmer allt” oli yksi isoäitini lempihokemia. Lause tarkoittaa suomeksi, että mikä tahansa voi olla pahaksi jos sitä on liikaa – tai liian vähän.

Tiistainen Is It Safe to Eat? käsitteli nimenomaan määriä. Asiaa havainnollistettiin esimerkein: lasillinen vettä ei tapa ketään, mutta jos juo viisi litraa kerralla, kuolee. Suola on myös harmitonta pinenä määränä, mutta kolme ruokalisikallista tappaisi vauvan jne. Kaikessa on siis muistettava kohtuus, ja tiettyjen aineiden kohdalla se onkin helppoa, kun esimerkiksi yliannostus vettä vaikuttaa ihmiseen lähes välittömästi. Mutta kemikaalicocktailien kohtuus on vaikea asia, koska mahdolliset haittavaikutukset ilmenevät viiveellä. Lisäksi kaikki ADI-arvot määritellään rottakokeiden perusteella ja vaikutuksia ihmisiin voidaan vaan arvioida.

Jokaisella yksittäisellä kemikaalilla on siis ADI-arvo (Acceptable Daily Intake), joka turvallisuussyistä määritellään 100 tai 1000 kertaa alemmaksi kuin ”tarvitsisi”. Mutta on tärkeää ymmärtää, että kyse on aina yhdestä kemikaalista ja määrästä, joka tätä nimenomaista kemikaalia tarvitaan aiheuttamaan reaktioita elimistössä. Mutta entäpä meidän jokaisen oma kemikaalicocktail?

Jos henkilö sattuukin saamaan yhtä ja samaa kemikaalia 10 tai 30 eri lähteestä säännöllisesti? Entäpä mistä tietyn kemikaalin ADI-arvojen laskijat tietävät ne muut kemikaalit, joita kroppasi ottaa päivittäin vastaan? Ei tiedäkään. Kukaan ei voi tietää yhteisvaikutuksia, koska ei luonnollisestikaan ole mahdollista laskea ziljoonien eri kemikaalien yhteisvaikutuksia tai ylipäänsä tietää, mitä tuotteita kukakin meistä käyttää, paljonko ja kuinka usein.

Jos viinissä on ”ihan vähän perimään vaikuttavia kemikaaleja” ja viinirypäleissä myös ”ihan vähän torjunta-ainejäämiä” ja aamiaismurojen viljassa ”pikkuisia jäämiä” ja salaattiannoksessa ”ihan hiukan nitraatteja” ja sen päälle päivittäiskosmetiikassa ”ihan minivähän elimistöön kertyviä, syöpää aiheuttavia aineita” – mikä on se lopullisen cocktailin kombo? Haluan tietää!

Minä en kirjoita näitä asioita pelotellakseni lukijoita, enkä halua, että kukaan alkaa nyt murehtia elämää sen suuremmin. Olennaista on tiedostaa riskit ja minimoida ne jotka voi minimoida. Salaatin, tomaatit, omenat, munat, maidon ja kaurahiutaleet saa luomuna melkein jokaisesta kaupasta. Lihatiskiltä voi kysellä luomulihaa ja Alkosta saa luomuviiniä, -olutta ja siideriä. Jos ei tarjolla ole luomua, voi toisinaan tietenkin syödä ei-luomua! Minäkin syön ihan tavallista kurkkua, kun ei lähikaupasta saa luomua. Ja kun ruoasta puhutaan, on olennaista tietenkin ruoan maku ja se, että ruokailu on nautinto! Bonuksena saa sitten kevyemmän kemikaalikuorman, jos suosii luomua. Kaikki sama pätee tietty kosmetiikkaan, tekstiileihin ja pesuaineisiin.

Asioilla on aina monta puolta. Esimerkiksi punaviinin rypäleet vahvistavat verisuonia ja veikkaan pari lasia punaviiniä viikossa sisältävän enemmän plussia kuin miinuksia terveyden kannalta, vaikka viinissä onkin kemikaalijäämiä. Toisaalta, jos juo viiniä vaikka pullon tai pari viikossa ja voi valita tavallisen ja luomupunaviinin väliltä, miksi ei ottaisi luomua? Siinä ei menetä yhtään mitään. Miksi riskeerata oma terveytensä kun ei ole pakko?

Istuin vuosi sitten näihin aikoihin kaksi kertaa viikossa sairaan isoisäni luona espoolaisessa sairaalassa ja voin sanoa, että teen melkein mitä tahansa välttääkseni sairaaloita niin kauan kuin mahdollista. Vanhuksilla on sairaaloissa kamalaa – ellei satu olemaan helvetin rikas ja vietä viimeisiä aikojaan luksushoitolassa. Oma terveys on meille nuorille itsestäänselvyys ja asia, jota ei osata arvostaa ennen kuin sen menettää. Terveys on ihmisen tärkein asia, ilman sitä elämä ei tunnu elämisen arvoiselta. Tahdon tehdä kaikkeni, että minulla ja läheisilläni olisi mahdollisimman terve elämä. Isoisäni joutui sairaalan onneksi vasta 90-vuotiaana – toivottavasti minäkin saan yhtä terveen elämän.

Isoisän sairastaminen alkoi pahentua vasta viimeisinä elinkuukausina, mutta nuorellekin ihmiselle voi osua kohdalle vaikka nimenomaan syöpää. Ja tiesitkö, että pohjoismaiden naisten luut ovat todella heikossa kunnossa? Osteoporoosi uhkaa meitä ihan eri todennäköisyydellä kuin mummojamme ja äitejämme. Victoria Beckhamin ja koko yhteiskunnan laihuuden ihannointisaa naiset vähentämään syömistä ja liikuntaa. Luusto kärsii rasituksen puutteesta ihan hirveän paljon.

Muistan ikuisesti ystäväni kasvot, kun hän sai puhelun nuorehkolta äidiltään, jolla oli todettu rintäsyöpä. En unohda sitä kauhua hänen silmissään varmaan koskaan. Tällaiset asiat voivat osua omalle kohdalle ihan yhtäkkiä, etenkin syöpään sairastuminen tuntuu olevan ihan sattuman kauppaa. Minä haluan minimoida sen riskin siksi, että elämä on niin siistiä! Ei tulisi mieleenkään kusta tätä hommaa, kun on niin mahtavaa herätä joka aamu ja kyetä tekemään mitä tahansa: siis ihan arkijuttuja.

Tiedän hyvin, miltä vakavasti sairaan tai vammaisen ihmisen kanssa elävä perhe joutuu käymään läpi. Omalla kohdallani terve elämä on ollut hiuskarvan varassa, ja arpapelissä minä sain kaiken ja kasoissiskoni ei juuri mitään. Olenkin ajatellut aina, että taidan elää tässä koko ajan kahden puolesta. On tärkeää tajuta, että elämä on ihan mahtavaa ja terve elämä on superimpaa kuin mikään!

Siskoni vammautuminen saattoi johtua lääkityksestä, jota äidilleni tuputettiin ennen syntymäämme. Mutta se ei ole varmaa, eikä siihen tietenkään koskaan saada vastauksia. Teollisuuden mokista ei kukaan ota vastuuta. Kukaan ei korvaa, koska kukaan ei ole vastuussa, koska näyttöä ei ole olemassa. Uskon, että puhun näistä asioista vielä vanhainkodissakin ja toivon, että sinuakin jaksaa kiinnostaa se, minkä hintainen terveytesi on. Kun meillä kerran on mahdollisuuksia valita a) ehkä-mahdollisesti-vähän-haitallisesta tai b) 100%-varmasta, kuka ottaisi vaihtoehdon a? Sitäpaitsi luomumpi elämä on yleensä hyväksi myös ympäristölle. Kaikki voittaa!

Nyt lisää teetä ja Echinaa.