Aurinkotervehdys!
Olen viime viikkojen jäljiltä todella uupunut. Syksy on ollut kiireisempi (ja jännittävämpi) kuin koskaan aikaisemmin. Oloni on siis uupunut ja kuitenkin onnellinen. Ihmiset reagoivat stressioireisiin eri tavoin, itselläni se heijastuu aina ensin nukkumiseen: en saa nukuttua kaikilta päässä myllääviltä ajatuksilta. Niinpä olinkin lauantaiaamuna tikkana pystyssä kahdeksalta, eikä nukkuminen vaan ollut mahdollista vaikka olisin kuinka halunnut vielä koisia. On tärkeää, että itse tiedostaa omat stressioireensa ja pyrkii niistä eroon heti kun hoksaa, että ”nyt menee vähän liian lujaa”. Uni on elinehto terveelle kropalle ja mielelle.
Antistressaan itseäni liikunnalla. Joogaan pari kertaa viikossa, juoksen Töölönlahden rantaa, käyn salilla tai teen erilaisia liikesarjoja kotosalla – niin ja hulahulaan! Hulahulavanne on mainiota treeniä lantiolle ja vyötärölle, suosittelen! On tärkeää liikkua kulloisenkin mielentilansa mukaan ja tehdä liikuntaa, josta nauttii. Astanga ja salilla pumppaaminen ovat eri mielentilan juttuja. Stressaavan työpäivän jälkeen hiljaisuudessa, hämärässä, kynttilän valossa tehty astangasarja on nappivalinta, mutta toisinaan tekee vaan mieli kuunnella musiikkia täysillä ja pumpata rytmissä. Lauantaiaamuna olo oli levoton ja kaavailemani joogaweekend ei vaan tuntunut oikealta ratkaisulta, joten päädyin pumppaamaan.
Joudun nyt vähän sivupoluille, mutta ihan pakko jakaa teille biisi! Löysin pari päivää sitten ihan mah-ta-van kappaleen, jonka tahdissa veikkaan, että moni teistäkin saa itsestään irti muutaman hikipisaran – tässä on bilebiisi vailla vertaa. Kuunnelkaa Emiliana Torrinin Jungle Drum-kappaletta vaikka täällä. Ihan mahtava, vähän kuin Astrud Gilberto kohtaisi Regina Spektorin kreisebailausbileissä!
Takaisin aiheeseen… Astangaan siis. Aloitin itse astangan jossain 2003-2004-paikkeilla – halusin pelastaa itseni burn outin partaalta. Olin todella uupunut rankan kouluprojektin jälkeen, enkä oikein tiennyt mikä olisi palauttanut voimani ja jaksamiseni. Satuin asumaan Tampereen Astangajoogakoulun vieressä ja ystävän suosittelemana aloitin. Kävin viikon intensiivikurssin, jonka myötä jäin koukkuun. Joogasin ahkerasti pari vuotta ja huomasin astangan helpottavan jopa vatsaoireitani. Syy ei tietenkään suoranaisesti ollut joogaliikkeissä, vaan rauhoittumisessa ja säännöllisyydessä, josta on tullut omalle hyvinvoinnilleni erittäin tärkeä asia.
Muuttaessani Helsinkiin, astanga jäi vuodeksi, mutta onneksi löysin tieni takaisin joogan pariin. Palautin astangan mieleen viikonloppukurssilla, joita Helsingissä järjestävät esimerkiksi Helsingin astanga joogakoulu, Joogakoulu Shanti ja Studio 8 The Yoga Center – valitsin nämä kyseiset kolme paikkaa tähän ihan randomilla, astangaa järjestetään toki monissa muissakin paikoissa ja kursseilla.
Astangajoogassa parasta mielestäni on se, että siinä edetään oman kropan ehdoilla ja omaa itseä kuunnellen. Mahtavaa on myös se, että oma kroppa on joogassa tärkein väline ja vastus. Hengitystekniikan omaksumisen myötä löytää vähitellen oman rytminsä ja pääsee sisään asanoihin (liikkeisiin) ja asanasarjoihin. Liikkeiden opettelu vie aikaa ja vaatii kärsivällisyyttä. Olen oppinut esimerkiksi päälläseisonnan vasta vuosi sitten ja olen siitä ihan fiiliksissä! On monia liikkeitä, joita en ole ikinä edes kokeillut ja joiden treenaamisen aloitan vasta sitten joskus… Tärkeintä on edetä rauhassa, vähitellen ja niin, että tuntuu hyvältä. Astangaa ei saa tehdä verenmaku suussa! Laji menee helposti suorittamiseksi, koska se on niin fyysistä ja rankkaa. Osittain tästä syystä joogaan kotona: en voi vertailla itseäni salilla muihin joogaajiin. ”Kilpailen” vaan itseäni vastaan ja koen aina olevani voittaja!
Toinen yhtä suuri syy kotijoogaamiseen on raha. Astangatunnit ovat mielestäni aika tyyriitä ja kun on pari vuotta käynyt tunneilla ja oppinut liikkeet, voi joogaa hyvin tehdä kotonakin. Se vaatii tietenkin itsekuria ja asanoiden oikeaoppista harjoittelemista. Välillä on hyvä käydä salilla saamassa tsekkiä omiin liikkeisiin, että tekee liikkeet oikein. Aika hyvä mittari on se, että jos mikään paikka ei satu tai jomota, on liikkeet tehnyt oikein. En ole koskaan kärsinyt selkäkivuista, vaikka istun kahdeksan tuntia päivässä tietokoneella ja uskon, että juuri jooga pitää oman kroppani jomotusvapaana.
Astangassa itseäni kiehtoo lisäksi se, ettei lajia varten tarvitse kalliita varusteita tai tiettyä toteuttamispaikkaa. Joogamatto riittää ja joogata voikin melkein missä vaan! Ihanin joogakokemukseni on kesämökkimme laiturilta Turun saaristossa. Ja jos vielä ajoittaa voimistelunsa auringonnousuun tai -laskuun, saa hommaan vielä extraulottuvuuden. Haluaisin joogata myös jossain korkealla kerrostalon katolla tai kallionkielekkeellä!
Joogatessa ollaan paljain jaloin ja päällä on hyvä olla tiukka paita, joka pysyy paikoillaan niskahartiaseisonnassakin – ellei sitten halua esitellä rintsikoitaan kanssajoogaajille! Shortsit tai joustavat housut ovat must, sekä jonkinlainen peite loppurentoutumista varten on hyvä olla myös. Alla klippi, joka havainnollistaa sen mistä yritän kirjoittaa:
Ennen joogaa kannattaa olla pari tuntia syömättä ja puoli tuntia juomatta. Näin takaat sulavamman fiiliksen, eikä ruoka hölsky mahassa kun seisot päälläsi. Apuna kannattaa olla myös vaikka asanat havainnollistava kirja, josta on apua uusien liikkeiden treenaamisessa tai vanhojen muuvsien tsekkaamisessa. Liikkeiden tarkistamisessa auttaa myös peili, tai kanssajoogi!
Jos mielit aloittaa astangan, hankkiudu aluksi vaikka viikonloppukurssille. Astangajoogasta löydät lisää tietoa esimerkiksi näiden linkkien takaa:
- www.astanga.fi
- Petri Räisänen
- Anne Nuotio
- Tampereen Astangajoogakoulu
- www.ashtanga.com
- www.yogabasics.com
Astangajoogassa on paljon asanoita (alin linkki), mutta ei kannata luulla, että ne kaikki pitää oppia! Riittää kun hallitsee aluksi vaikka vaan aurinkoterveyhdykset. Siitä on sitten hyvä kehittää itseään eteenpäin.