Vuodenaikaruokailua
Lähden blogaukseni aiheeseen hieman kaukaa, mutta en malta olla mainitsematta aamun infotilaisuutta johon osallistuin. Vietin siis aamupäivän WWF:n infossa, jossa käsitelttin turpeen polton ilmastovaikutuksia. Infon sisältö ei varsinaisesti kosketa välttämättä moniakaan teistä sikäli, että tuskin työskentelette turvebisneksen parissa tai vaikutatte sen tiimoilta lainsäädäntöön… Jos joku teistä kuitenkin käyttää turpeesta saatua enrgiaa asuntonsa lämmittämiseen, kannattaa lukea WWF:n raportti. WWF:n mielestä turpeen energiakäyttöä on vähennettävä ja rajattava suopelloille ilmastonmuutoksen torjumiseksi, sillä suot ovat hiilinieluja eikä ilmaston kannalta ole järkevää vapauttaa tätä hiiltä ilmakehään. Haittoja on enemmän kuin hyötyjä.
Toimittajille tarjotaan usein tällaisten infotilaisuuksien yhteydessä naposteltavaa: tällä kertaa aamiaista. Täytettyjen sämpylöiden lisäksi tarjolla oli bananaia, vesimelonia, viinirypäleitä, omenaa ja luumuja. Kaltaiseni lisäainenatsi on tietenkin iloinen, kun suuhun saa mahdollisimman luonnollista murkinaa, mutta jos WWFn tarjoilua miettii ekologiselta kannalta, ei valikoima ehkä ollutkaan niin fiksu miltä se aluksi vaikuttaa. Viinirypäleet, banaani ja vesimeloni ovat epäekologisia vaihtoehtoja, kun onneksi luumut ja omput saa tähän vuodenaikaan Suomesta.
Kotimaisten sesonkituotteiden suosiminen, vuodenaikakohtainen ruokailu on asia, joka erittäin usein unohdetaan, vaikka se ehdottomasti olisi ekologisin tapa ja myös ekonomisin! Kotimaiset, kunkin vuodenajan ominaiset juurekset, vihannekset, marjat jne, ovat yleensä huokeita valintoja, joilla keventää roimasti ekologista jalanjälkeään ja kukkaroa taas vaan vähän. Tässä globaalissa ruokateollisuudessa ja yltäkylläisessa valikoimassa vaan tulee unohdettua, ettei suomalaisen kuuluisi joulukuussa syödä tuoreita tomaatteja tai mansikoita.
Syön itse tomaattia ympäri vuoden päivittäin ja myös banaani kuuluu aamupalaani yhtä tärkeänä osana kuin vihreä tee. Todella epäekologista! Nämä valinnat ovat terveyden kannalta mainioita, mutta siihen se jääkin. Onneksi kotimainen kaura ja marjat kompensoivat aamiaiseni jalanjälkeä edes vähän… Sijaitsemme maantieteellisesti sen verran pohjoisessa, että on aikamoinen haaste syödä kausikohtaista ruokaa, kun vihannekset esimerkiksi kasvavat luonnostaan näillä leveysasteilla vaan muutamia kuukausia…
En todellakaan tiedä, miten kykenisin olemaan talven ilman kurkkua, tomaattia ja salaattia. Niiden kasvattaminen kasvihuoneessa Suomessa on yhtä epäekologista kuin samojen tuotteiden roudaaminen Espanjasta tänne, jopa epäekologisempaa. Talvisaikaan on siis tarjolla ainoastaan huonoja vaihtoehtoja, jos haluaa syödä tuoreita vihanneksia. Se on väärin!
Omaa ajatusmaailmaa voi ja pitää yrittää muokata. Olen ollut menestyksekkäästi erossa talouspaperista jo 6 vuotta. Muovikassejakaan en enää juurikaan tarvitse, autolla ajaminen ahdistaa (jouduin siihen hommaan viikonloppuna ja inhotti koko ajan), enkä reagoi enää halpoihin ostoksiin ihastuneella hihkaisulla ”olipa halpaa!” vaan epäilevästi ”onpas oudon halpaa, ei voi olla eettisesti kestävää” – muutos siis on mahdollista. Kun ekohippeilyssä on päässyt vauhtiin ja monet valinnat tapahtuvat jo itsestäänselvästi, alkaa kiinnittää huomiota entistä enemmän yksityiskohtiin, kuten nyt vaikka WWF:n tarjoamaan aamiaiseen.
Olen päättänyt tänä syksynä sukeltaa kotimaisten ruoka-aineiden pariin, tutustua vaikkapa sesonkijuureksiin ja yrittää toteuttaa huokeita, ekologisia ja maukkaita ruokia, joiden ravitsemuksellinen arvokin on hyvä. Juuri nyt kannattaa esimerkiksi ostaa vielä porkkanaa, jonka maku on kesällä ihanan makea! Nykissä opiskellut ja työskennellyt ystäväni kertoi eilen nimittäin reseptin, jota testaan tällä viikolla: porkkana-inkiväärikeitto. Laitan reseptin tänne kunhan saan testattua! Ja jos vielä sen inkiväärin saisi korvattua jollain kotimaisella mausteella…
Kotimaisten sesonkiruoka-aineiden käytöstä kerrotaan muuten reseptien kera kirjassa Härkäpapua Sarvista, josta olenkin blogannut helmikuussa. Vinkkinä muuten, että ainakin aikaisemmin kirjan sai Kirjapörssistä 14 eurolla, kun Ruohonjuuri ja Suomalainen laskuttavat siitä 33 euroa!