Omenainkiväärihillo
Olen kilahtanut omenoihin tänä vuonna ihan täysillä ja niitä kuivuukin narulla jo kolmatta viikkoa putkeen. Olen kokeillut kuivattaa monia eri omenalajeja ja huomannut, että pehmeistä omenalajikkeista saa kyllä karan helpoiten irti, mutta renkaat eivät tahdo pysyä kasassa narulle asti. En kuitenkaan raskinut heittää hajonneita renkaita menemään vaan sen sijaan heitin ne kattilaan, laitoin hiukan vettä perään, ja laitoin levyn kolmoselle.
Aloin siis puolivahingossa tekemään omenahilloa, jota sitten tulikin 7 litraa! Omppuhillon tekeminen on niin idoottivarmaa, että siinä onnistuu väkisin. Tarvitset vaan omenoita, kattilan, vettä, intiaanisokeria ja inkivääriä, jos haluat tehdä Nooran ultimaattisenextrahyvää superhilloa.
Hillo syntyy näin: pilko omput ja heitä ne kattilaan. Laita pohjalle vettä, mutta ei liikaa! Laita levy kakkoselle tai kolmoselle, omppujen ei tarvitse kiehua. Voit lisätä vettä valmistamisen edetessä, jos olet epävarma määrästä. Parempi liian vähän kuin liikaa – ellet sitten halua omenakeittoa! Kun olet keittänyt omenia sen verran, että ne hajoavat helposti kattilassa, hienonna omenamassa sauvasekoittimella. Ajattelin aluksi, etten laita sekaan ollenkaan sokeria, mutta päätin kuitenkin laittaa japanilaista kokutoa antamaan makua. Kokuto on japanilaisten vastine etelä-Amerikkalaiselle Intiaanisokerille*. Molemmat sokerit käyvät mainiosti hillon makeuttajiksi.
Itse laitoin kattilaan lopuksi kokonaisen hienonnetun inkiväärin ja soseutin seoksen vielä kertaalleen, jotta inkiväärikin hienoni mahdollisimman pieneksi. Inkivääriä kandee laittaa oman maun mukaan tottakai, itse tykkään aika vahvasta mausta. Omena ja inkivääri sopivat yhteen mainiosti ja niin sopivat muuten myös vuohenjuusto ja omena!
Kun hillo on valmista, anna sen jäähtyä rauhassa ja purkita vasta sen jälkeen. Itse pakastan suurimman osan ja otan sitten yhden kerrallaan jääkaappiin sulamaan. Meidän kahden hengen taloudessa yksi pakastepurkillinen kestää about viikon, pari. Kyllä tällä hillosatsilla, pakastetuilla mansikoilla, mustaherukoilla ja punaviinimarjoilla sekä itse kuivatuilla ompuilla ja mustaherukoilla ja raparperisnapsilla (jonka korkkaan piakkoin!)aika pitkälle talveen pärjätään.
Olen ensi kertaa varustautunut näin erinomaisin eväin talven tuloon – nyt kun se vielä tulisi, oikeasti. No näillä vitamiineilla jaksaa taistella ankeaa harmauttakin vastaan, vaikkei lunta ja pakkasta näkyisikään… Mahtavaahan on se, että omanakausi jatkuu vielä ja ainakin YLEllä omenaoita on tarjolla siellä täällä. Ihanaa, että ne keillä puut tursuavat omppuja tuovat niitä meille, joilla ei ole omia puita! Tänään työhuoneeni pöydällä odotti omenasäkki…
… jonka huomaavainen ja tarkkakorvainen kollega oli käynyt sujauttamassa minulle. Ihan mahtavaa. Ilmoitan nyt vielä teillekin olevani erittäin vastaanottavainen, jos jollain sattuu olemaan ongelmana päästä eroon ompuistaan!
* Huomiona, että aikaisempi postaukseni Intiaanisokerista ei tarkoita, että sokeri ei olisi terveellisempää kuin valkaistu, teollinen sokeri. Intiaanisokeri on hyvä esimerkki tuotteesta, josta ei ole tarjolla niin paljon kirjallista tutkimustietoa kuin toivoisin, mutta toimitan teille ajankohtaista inkkarisokrutietoa heti, kun käsiini sellaista saan. On selvää, että vähemmän prosessoitu on parmpaa kuin enemmän prosessoitu ja valkaistu!