Flow

Mistä tunnistaa modernin ekohippinörtin (niin siis sen lisäksi, että henkilö käyttää päähineenä hamppufrisbeetä)? No siitä, että käynnissä olevan Flow-festivaalin sijaan menee metsään.

Ihmeellisen kostea ja lämmin ilma suorastaan imi minut metsään, vaikka Flow-ranneke olisi oikeuttanut festaroimiseen. Puiden halailun lisäksi tutkailin metsän antimia ja valokuvasin. En ihmettele ollenkaan Linkolan metsiä ylistäviä tekstejä. Olen muutaman vuoden ajan etsinyt uudestaan inspiraatiota musiikin tekemiseen ja metsä on ensimmäinen paikka, jossa olen pitkästä aikaa tuntenut jotakin musiikkipadot avaavaa. Yksinäisyys ja hiljaisuus tuntuu metsässä jotenkin hirveän lohdulliselta ja lämpimältä: on yksin vaikkei olekaan.

Metsästä löytyi hyvien fiilisten lisäksi myös kanttarellilounas! Matkalla takaisin autolle löysin vielä jättiyksilön saaliin kruunuksi ja kun S ja minä yhdistimme sienemme oli lopputulema ihan kelvollinen. Ne nautittiin tietenkin soosin muodossa oman maan perunoiden kera. Tein myös bravuuriani eli fetasalaatin, joka ei kyllä petä koskaan. Suosittelen muuten kalamata balsamicoa – herkkua! Metsä ja ruoka voitti sunnuntaina siis Flown mennentullen, vaikka saamani tilanneraportin mukaan festaritunnelma ylsi kattoon myös kolmantena päivänä.

Flowta kehuakseni on sanottava, että lempiravintolani Raku Yan festarisushi ja misokeitto oli erinomaista ja Kuurnan pojat tarjoilivat kolmen ruokalajin illallisen pöytään! Luksusta. En muuten näköjään pääse eroon ruoasta kirjoittamisesta edes silloin kun yritän kirjoittaa festareista! No, keikka-arvioita on huomenna tsiljoonalla muulla nettisaitilla… Metsään meneminen oli hyvää vastapainoa alkuviikonlopun kaupunkifestaroinnille, nyt jaksaa taas kökkiä viikon toimistossa.