Testi ja tulos

Edelliseen blogaukseen viitaten:bataattiröstit on nyt testattu, arvosana 9! Kiitos Jams vinkistä. Aivan mainio lisäke tosiaan mille tahansa, me valmistimme sen teriyakilohen ja fetsalaatin oheen.

Ei kannata hämääntyä siitä, että uuniin laitettaessa röstimassa ei ole massaa, vaan raastetta, kuten kuvassa oikealla. Parmesaani sitoo raasteen sulaessaan kuitenkin erittäin kiinteäksi ja lopputulos on kakkunen, kuten vasemmalla näkyy. Tuotos ei oikeasti ole palanut, vaikka se kuvassa siltä näyttääkin… Valmistin 11 kpl röstejä, joihin riitti kaksi keskikokoista bataattia. Valkosipulia meni viisi kynttä, mustapippuria reilusti ja parmesaaniraastetta kolme purkillista, eli noin neljä desiä.

Alunperin kaavailin herkuttelupositioksi pikkumökkini terassia, mutta aamupäivän sadekuurot pitivät meidät ja vieraamme kotosalla Alppilassa. Illansuussa kuitenkin poikkesimme mökillä, jonka kasvimaalta kaappasin mukaan pikku saaliinkin:retiisejä, porkkanaa ja salaattia. Mikä siinä onkin, että itse kasvatetut vihannekset maistuvat aina parhailta?

Raparperistani olen erityisen ylpeä, en raaskisi käyttää sitä kokkailuun kun se näyttää pihassa niin kauniilta! On kuitenkin eräs herkku, johon raaskin raparperini uhrata: raparperi-puolukka-rahka- piirakka. Yleensä en harrasta leipomista, koska a) en syö juurikaan vehnää b) leivonnaisiin tulee yleensä kauheasti sokeria, josta en diggaa c) vedän itseni ähkyyn d) hedelmät + hunaja ovat nopeampaa ja herkumpaa! Raparperi-puolukka-rahkasysteemi on kuitenkin poikkeus ja koska raparperit on käytettävä johonkin, leivon piirakan. Vuoden ainoa piirakkani (karjalanpiirakoita lukuunottamatta) ilmestynee siis tänne heinäkuun aikana.