Torjunta-ainecocktail

Jos olet laiska, etkä lue postausta loppuun, muista tämä: ulkomainen omena tulee ehdottomasti kuoria ja viinirypäleissä on PALJON torjunta-ainejäämiä.

On hämmentävää, että jokainen meistä syö monta kertaa päivässä, mutta suurimmalla osalla meistä ei ole hajuakaan, mitä suuhunsa tunkee. Eikä sen vastuun pelkästään meidän hartioillamme tulisi ollakaan, vaan tuottajien ja lainsäädännön vastuulla. Naurettavinta on se, että ruokakaupasta joutuu itse etsimään turvalliset raaka-aineet. Eikö lähtökohtana pitäisi olla se, että ruokakaupasta voi turvallisin mielein ostaa mitä tahansa?

Eläinlääkäri, elintarvikehygieenikko ja farmaseutti Auli Koponen on kirjoittanut kansantajuisen elintarvikeoppaan Tiedätkö mitä syöt? Julkaisuvuosi on 1999, joten osittain kirja saattaa sisältää jo vanhentunutta tietoa, mutta suurin osa karuista elintarvikefaktoista pitää valitettavasti yhä paikkansa. Taas kerran, kirjasta saisi postausaiheita loppuvuodeksi, mutta blogini hengen mukaisesti, tässä faktaa torjunta-aineista. Lue tarkkaan. Enjoy.

Torjunta-aineita käytetään rikkakasvien hävittämiseen, kasvitautien torjuntaan, tuhohyönteisten häätämiseen, jyrsijöiden nistimiseen tai hyötykasvien kasvun säätelyyn. Niitä käytetään sekä viljelyn aikana, että kuljetuksen ja varastoinnin yhteydessä (esim. omenat).

Yhdessä elintarvikkeessa saattaa olla jopa useiden kymmenien eri tehoaineiden jäämiä. EUn myötä suomalaisten torjunta-aineiden saantimäärät ovat kasvaneet, koska maahan tuotujen kasvisten kemikaalijäämät ovat entistä suurempia.

Jos haluat myrkyttää itseäsi mahdollisimman vähän ja valita kaupassa fiksusti, vältä seuraavia: ulkomailta tuotu tilli, basilika varsiselleri, viinirypäleet, mango, avocado ja papaija. Ne sisältävät eniten torjunta-ainejäämiä. Harmi sikäli, että oma ruokavalioni sisältää avocadoa melko usein. Taisin juuri saada syyn alkaa ostaa sitä pr***n kallista luomuavocadoa, jota onneksi suomen marketeista toisinaan saa. Se tosin maksaa muistaakseni nelinkertaisen hinnan tavalliseen verrattuna.

Edellisten tilalle kannattaa siis valita kotimaista jos vaan mahdollista. Basilikaa ja tilliä ja selleriä saa kotmaisena, luomuviinirypäleitä saa Ruohonjuuresta, mutta mangolle ja papaijalle en keksi vaihtoehtoa. Ainoa neuvoni on: syö niitä harvoin.

Torjunta-aineiden ja niiden jäämien pitkäaikaisvaikutuksia on vaikea arvioida ennalta ja juuri siksi tulee olla skeptinen kaikkeen, mikä on ”uutuutta” tai ”uusinta teknologiaa”. Se nyt vaan on niin. Monet torjunta-aineiden aiheuttamat haitat on havaittu vasta vuosikymmenten käytön jälkeen. Niitä on erilaisia ja eri tarkoituksiin. ”Tärkeimmät” torjunta-aineet ovat:

• Organoklooripestidit – ei käytetä enää Suomessa, mutta niitä on jääminä maaperässä ja vedessä.
• Fenoksiherbisidit – Vietnamin sodassa käytetty Agent Orange kuuluu fenoksiherbisideihin. Ryhmän aineet ovat aiheuttaneet koe-eläimille sikiövaurioita ja ne saattavat olla syöpävaarallisia.
• Fosfori-insektisidit – kehitetty taistelukaasuista. Ne aiheuttavat viivästynyttä hermotuhoa.
• Fungisidit – käytetään kasvien sienitautien estoon.
• Pintakäsittelyaineet – ruiskutetaan tai annostellaan vahassa hedelmien pinnalle.
• Kaasutusaineet – ongelmallinen ympäistösyistä. Sarjaan kuuluva etyleenioksidi muodostaa elintarvikkeessa olevan kloorin kanssa myrkyllistä yhdistettä. Suomi ei hyväksy etyleenioksidilla kaasutettuja elintarvikkeita, mutta niitä saattaa päästä markkinoillemme ulkomailta.

Lihavoidut nimikkeet kuulostavat osa heprealta, eivätkö? En itsekään ole nähnyt niitä missään ja se johtuu siitä, että niitä ei lue tuotteissa. Niitä ei tarvitse mainita missään. Me emme voi tietää niistä mitään. Paitsi lukemalla ja tutkimalla ja selvittämällä – itse. Teho on päivän sana. Tiesitkö esimerkiksi, että merkittävä osa markkinoilla olevista porkkanoista kasvatetaan mullan sijasta mineraalivillassa? Ja ravintoloiden valmiiksi kuoritut perunat ovat lionneet sulfiittivedessä jopa viikon. Kuvottavaa. Sairasta ja luonnotonta.

Esimerkiksi ulkomailta tuotavat omenat ja päärynät käsitellään post-harvest-aineilla. Ne ruiskutetaan hedelmien pintaan, minkä päälle suihkutetaan vahakerros. Vahakerros ei liukene veteen, eli myöskään torjunta-aineet eivät poistu hedelmästä pesun yhteydessä. Vasta hedelmän kuoriminen poistaa suurimman osan näistä aineista. Osa torjunta-aineista liukenee veteen tai hajoaa keitetäessä. Jotkut taas muodostavat keitettäessä lähtöainetta myrkyllisempää ainetta.

Kotimaisissa elintarvikkeissa todetut torjunta-ainejäämät ovat useimmiten sallituissa rajoissa, mutta esimerkiksi ulkomaiset paprikat ja viinirypäleet ovat lähes varmoja torjunta-ainejäämäpommeja.

-lähde: Auli Koponen: Tiedätkö mitä syöt?

On sanomattakin selvää, että saamme torjunta-ainejäämiä itseemme, vaikka olisimme kuinka varovaisia. Kyse on lähinnä siitä paljonko me näitä myrkkyjä syömme ja se on sinun itsesi päätettävissä. Kun yksittäiset maalaisjärjelliset ihmiset suosivat mahdollisimman luonnollista ruokaa, ehkä me vielä jonain päivänä saamme sitä itsestäänselvästi kaikki, maksamatta itseämme kipeiksi. Sitäpaitsi, ei kyse oikeastaan edes ole rahasta. Kyse on tiedosta ja ennenkaikkea sen puutteesta. Ja surkeasta politiikasta kaiken takana.