Sadepäivän aktiviteetteja
Kirjoittanut Noora Shingler
24. kesäkuuta 2008 kello 14:13
Koen lievää syyllisyyttä siitä, etten tee postauksia päivittäin, mutta kun on pidettävä kesälomaakin! Virallisesti aloitan lomani vasta ensi viikolla, mutta jo tämä viikko on jonkinlaista lomaan laskeutumista. Työmotivaatio lähentelee nollaa, enkä usko olevani ainoa…
Lähtökohtaisesti se, että koko ajan sataa on ärsyttävää. Kesällä kuuluu paistaa aurinko ja syksyllä kuuluu sataa! Suomessa on nykyään neljän vuodenajan sijaan kaksi: alkusyksy ja loppusyksy. Todella kivaa. Saakelin kasvihuoneilmiö ja ilmastonmuutos. Mutta onneksi tällaisena sadepäivänäkin voi tehdä asioita. Ei ole mikään pakko tylsistyä! Voi esimerkiksi:
a) uhmata vihaisia naislaumoja ja mennä shoppaamaan alennettua kaikkea
b) velloa netissä
b) velloa netissä
c) katsoa leffoja ja lukea
d) kokkailla
e) tehdä vaatekaapin täysinventaarion ENNEN kuin lähtee kohti alennusmyyntejä
f) siivota (tämä tosin vaan siinä tapauksessa jos ei voi tehdä mitään ylläolevista)
Suosittelen kohtaa d! Ruoanlaitto on hauskaa ja palkitsevaa myös. Tein eilen taas satsin herkkumysliä ja vastaukseksi lukijan kysymykseen ”Voiko oliiviöljyn tilalla käyttää rypsiöljyä?” vastaan: kyllä voi. Testasin eilen ja maku on ihan yhtä hyvä kuin oliiviöljyllä. Sitäpaitsi rypsiöljy on kotimaista ja terveellistä, joten siitä vaan!
Lukemiseksi voin suositella opusta, joka on itselläni parhaillaan kesken: Pentti Linkolan Voisiko elämä voittaa on kaunista ja herättävää luettavaa. Kirjan kansikuva teki ja tekee yhä minuun kerta toisensa jälkeen vaikutuksen, Linkolan kasvoissa on jotain maagista ja traagista. Herkkää, surullista ja koskettavaa, samalla vahvaa ja haurasta.
Luen innoissani Linkolan kuvauksia metsästä ja luonnosta! Teksti on paikoitellen niin runollista, että unohdan kontekstin kokonaan. Toisinaan ärsyttää se, että tunteen palo puskee liikaa läpi. Ymmärrän tosin kirjoittajaa täysin: joudun itsekin toisinaan luetuttamaan ja suodattamaan tekstiäni miehelläni, sillä kun kirjoittaa asiasta, jota kohtaan on paloa ja suurta tunnetta, saattaa omalla ylitunteellisuudellaan pelottaa lukijan tai kuulostaa epäuskottavalta tai jopa lapselliselta. En nyt sanoisi, että Linkola kuulostaa lapselliselta, mutta erittäin tunteelliselta kyllä. Tunteelliselta luontoa kohtaan – ihmistä Linkola ei juuri sääli. En ihmettele. Suosittelen lukemaan.
Edellinen Seuraava