Voi voi voi
Päätin jatkaa edellisen blogauksen käsittelyä omassa postauksessaan, aihe kun sai teidät suhteellisen kuumiksi! Hauskaa, että niinkin arkinen asia kuin voi saa näppäimistöt laulamaan, mahtavaa!
Aluksi: MINÄ RAKASTAN VOITA JA KÄYTÄN SITÄ ITSE MIELUMMIN KUIN MARGARIINIA. Käytän usein ruisleivällä myös avocadoa tai oliivitahnaa, on se sitten kuinka fiksua teidän mielestänne tai ei. Minä teen niin, kukin teistä saa syödä ihan kuinka haluaa ja olemassa on varmasti monta hyvää tapaa. Tsiisus…
En suositellut voita leivälle päivittäin, koska kuten tästäkin kommenttitulvasta huomaa, luetaan blogiani kuin raamattua. En halua olla vastuussa kenenkään negatiivisista kolesteroliarvoista, enkä halua pitää yhtenä totuutena sitä, että kaikille sopii voin käyttäminen päivittäin, koska olemme erilaisia. Mutta kyllä, voita voi syödä päivittäin, mutta asiaan vaikuttaa se, mitä muuta syö ja paljonko syö voita!
Tässä kommenttejanne ja minun vastauksiani:
”Älä nyt hulluja puhu! Miksei voita päivittäin?”
VASTAUS: Toki voita voi ihan hyvin käyttää päivittäin, määrällä on väliä. Jos syö leipää sen suositellun- minusta uskomattoman korkean määrän – 6-8 viipaletta päivässä ja vetelee jokaisen pintaan voita, on se suhteellisen iso määrä viikossa, ainakin minulle se olisi paljon, koska syön muita rasvoja tarpeeksi. Mutta toisaalta,kuten sanottua: ehkä se on jollekin ihan sopiva määrä. En kuitenkaan halua usuttaa ketään syömään voita päivittäin, koska en tekisi niin itsekään.
”Itse syön leipää joka päivä ja aina voilla. Ylipäänsä pyrin käyttämään rasvaa ruoanlaitossa, oli se sitten kermaa, voita tai luomurypsiöljyä. Vähemmälle voi jättää sitten turhat pupat kuten pullat. Veriarvoistani lääkäri juuri totesi, että ”vuosittain ehkä viisi tapausta tulee joilla on näin huippuarvot.”
”Kolmen viime vuosikymmenen aikana työikäisten sydän- ja verisuonitautikuolemat ovat vähentyneet alle puoleen. Syitä on varmasti monia, mutta kukaan ei ole vielä onnistunut vakuuttamaan minua siitä, etteikö voin käytön vähentymisellä olisi osaansa asiassa.
Toisekseen, en nyt yleensäkään ymmärrä tätä margariinikohua. 30% rasvaa sisältävässä margariinissa on n. 300 kcal/100 g. 60% rasvaa sisältävässä margariinissa on rasvaa 531 kcal/100 g. Normaalipainoisen kannattaa varmasti valita se margariini, jonka rasvakoostumus on parempi. Ylipainoiselle taas saattaisin suositella sitä kevytmargariinia, ottaen tietysti huomioon että niitä hyviä rasvoja pitää sitten saada jostain muualta kuten salaatinkastikkeessa.
Joo, oliiviöljy on terveellistä, mutta siinä on 884 kcal/100 g. Varmasti hyvä vaihtoehto leivän päälle niille, joilla ei ole paino-ongelmia”.
”Hupsista! Nyt taisi pompata sammakko. Vai että voita ei tietenkään voi popsia päivittäin? Ihan lihavoituna. Peukkua avokadolle ja oliiveille. Mutta ei mutu-terveysväitteille.
Voin valmistusmenetelmä on luonnollinen. Kasvisrasvamargariinit käyvät läpi kunnollisen kemikaali- ja käsittelyrumban ennenkuin kasviöljy on paketissa ja kiinteää. Eikä se rypsiöljykään tee autuaaksi, vaikka kotimaista olisikin. Omega-3 ja omega-6 ovat vinksahtaneessa suhteessa. Ei täällä ennenvanhaan mitään rypsiöljyä laitettu ruokaan. Vaan ihan voita ja luomulaardia.
Muutenkin blogin linja on muuttunut liian muotibloggari matkailee ja poseeraa -linjalle. Sääli – tässä on mennyt hyvä blogi ihan metsään. Luen sitten erikseen ne oikeat muotiblogit jos tarvitsee”.
VASTAUS: Juuri kuten sinäkin, ottavat monet ihmiset blogini suhteellisen vakavissaan ja ”raamatun sanana”. Mukavaahan se on, mutta elämä ei ole niin vakavaa! Elämään mahuu ruoka-asioiden lisäksi myös kierrätysmuotia, ystäviä ja matkailua. Sori jos se harmittaa, mutta linjavalintani on mikä on. Jos ei miellytä, vaihda blogia. Mielestäni on aika ahdasta ajatella, että kussakin blogissa saisi käsitellä vain yhtä aihetta! Tämä on cocktail.
Mitä tulee voin käyttämiseen, voi kuka tahansa teistä tietenkin käyttää sitä itselleen sopivan määrän päivässä – tietenkin!! En kuitenkaan halua olla se raamatun sana (jona minut otetaan, sinäkin) joka käskee syömään voita päivittäin, koska en ole ravitsemusterapeutti, enkä halua olla vastuussa kenenään kolesterolista (negatiivisesti).
”Perus levitereseptihän on 1/3 kutakin, voita, kasviöljyä ja vettä. Sauvasekoittimella sileäksi, voi sitten vaikuttaa makuun öljyjen valinnalla, yrteillä ym.”
VASTAUS: Kiitos pikavinkistä!
”Kyllä voita voi syödä päivittäin, mutta tottakai asiaan vaikuttaa se, mitä muuta syö!”
VASTAUS: JUURI TÄTÄ TARKOITIN ALKUPERÄISELLÄ KOMMENTILLANI!!
”Aika armotonta kritiikkiä! Itse ymmärsin, että Noora puhuu omista ruokailutottumuksistaan, kun viittaa avokadoon ja tahnaan.
VASTAUS: JEP, puhuin omista ruokailutottumuksistani.
”Jos ei kritiikkiä kestä niin voi kirjoitella omaan pöytälaatikkoon tai sitten poistaa kommentointioikeudet kokonaan. Tai valikoida lukijoiksi vain ne jotka hehkuttavat bloginpitäjää.
VASTAUS: Kyllä täällä kestetään kritiikki, anna tulla vaan!
”Itse olen kammoksunut voita pitkän aikaa ja syynä on ollut se, että koko perheelläni on kolesteroliongelmia. Välillä en käyttänyt mitään leivällä, nyt taas jonkin verran kevytmargariinia. Öljyä lutraan nykyisin kuin natiivikreikkalainen 😉
VASTAUS: Hyvä että öljyt on kunnossa 🙂
Osa toivoi, että kirjoittaisin enemmän asiaa ja vähemmän muuta. Avaanpa teille hiukan tilannetta:
Kun aloitin blogini, oli isoisäni juuri kuollut. Olin hänen vielä eläessään sopinut töissä, että olen kevään hänen omaishoitajanaan ja teen siksi 60% työaikaa. Kun isoisäni yllättäen kuolikin, jo ennen omaishoitajuuteni alkamista, piti minun jotenkin aktivoida itseni sillä 40% vapaalla työajalla, jonka olin itselleni sopinut ja näin aloin kirjoittaa Kempparia. Kun aloitin, minulla oli siis paljon enemmän aikaa käytössäni kuin nyt.
Käytännössä laitoin blogiini paljon sellaista, jota olin selvittänyt Kuningaskuluttajassa ja blogauksia alkoikin karttua nopeasti. Koko viime vuoden tein uraauurtavaa työtä YLEssä (kirjoitin yhtiön ensimmäisen ympäristöstrategian ja ympäristösuunnitelman vuosille 2008-2012 ja toimin YLEn ensimmäisenä ympäristökoordinaattorina, tänä syksynä YLE saa maailman ensimmäisenä yleisradioyhtiönä WWFn Green Office – sertifikaatin), ja tämän lisäksi ylläpidin vapaa-ajallani Kemikaalicocktailia koko ajan. Se on kuulkaas aika paljon työtä se. Siinä sivussa työstin Kemikaalicocktailista tv-pilottia ja menin naimisiin. Pari ”pientä” projektia.
Lukijamäärä on kasvanut huimasti, samoin kommenttienne määrä: parhaillaan rästissä on 600 lukematonta kommenttia. Mittasuhteet alkavat olla minulle mahdottomat.
Syksy on ollut kiinnostavaa aikaa, blogini ympärillä tapahtuu kulisseissa koko ajan, ja vaikka haluaisin kertoa teille kaiken heti nyt, on minun odotettava. Vapaa-aikani kuluu suurelta osin blogin parissa, mutta kyseessä on silti vapaa-aikani ja toivon teidän ymmärtävän, että kukaan ei tosiaan maksa minulle tästä yhtään mitään ja tämä perustuu täysin vapaaehtoisuuteen.
Kun siis toivotte juttuja ja odotatte kommentteihinne vastauksia, olen siitä toki iloinen, mutta pyydän malttia. Alan yhä enemmän toteuttaa syvempää tutkimusta vaativia juttuja YLE Olotilaan, johon ohjaan teitä Kempparista aina kun uusi postaus on pohjilla. Minulle maksetaan siis näiden juttujen kirjoittamisesta YLEssä, joten tietenkin tuotan enemmän aikaa vaativat juttuni sinne, mutta luonnollisesti pidän teidät ajan tasalla kaikesta, jotta saatte infon blogauksestani olipa se sitten Kempparissa tai Olotilassa.
Joku kirjoitti kommenttiosiossa, että kyllähän minä voin estää kommenttimahdollisuuden, jos en kestä kritiikkiä. Kestän kritiikkiä erinomaisesti! Kolme vuotta tv-juontajana on kuulkaas aika varma keino saada palautetta kaikista virheistä, joita ihmisessä on. Ympäristökoordinaattorin duunissa henkilökohtaisia mailejani on printattu ja ripustettu esille YLEn hisseihin ja olen saanut postilaatikkooni tyhjiä, paskaisia kertakäyttömukeja. En hätkähdä enää juuri mistään, joten kommentoikaa ihan vapaasti vaan. Se ehdinkö – ja viitsinkö – reagoida, on toinen juttu.
Arvostan teitä kaikkia silti todella paljon siitä, että käytte näin ahkerasti blogissani ja olen iloinen kaikesta palautteesta.