1000

Olin julkaisemassa jotain ihan muuta, kun huomasin tämä olevan blogini tuhannes postaus! Jos voisin kutsua teidät kaikki ”kakkukahville”, järjestäisin lettubaarin, tarjoaisin luomuskumppaa ja maistattaisin teillä superherkkuja!

7000 ihmistä ja 54 neliötä ovat kuitenkin vähän huono yhtälö, joten joudutte maistelemaan Kemikaalicocktail-herkkuja kukin tahollanne. Kiitos silti siitä, että olette olleet mukana kyydissä jo 1000 postauksen verran! Huimaa.

Juhlan kunniaksi julkaisen tässä kuvia postauksista, joita olen aikonut (ja luvannutkin) tehdä, mutta jotka vielä odottavat valmistumista. Kuvakertymä todistanee, että Kemikaalicocktailin juttuaiheet eivät ihan lähiaikoina ole tyrehtymässä. Osasta tulette saamaan postauksen, ja osa jäänee julkaisematta, lahon pääni ja juttutulvan vuoksi. Enjoy!

Minä ja eräs kuvaustiimi seurasimme tavallisten ja luomutomaattien homehtumista kolmen kuukauden ajan sijoittamalla tomaatteja lasipurkkeihin. Kehitimme siis tomaattivitriinin, joka oli osa Kemikaalicocktail tv-pilotti – hanketta. Postausta en koskaan saanut aikaiseksi, ehkä pitäisi?

Lupasin kesällä 2008 toimittaa mökkimaasta kaivetun saven labraan ja selvittää, onko se niin kelpoa tavaraa savinaamioksi, kuin epäilen. Tuo savi on yhä jääkaapissa, enkä todellakaan ole saanut sitä laboratorioon asti. Ehkäpä koitan ryhdistäytyä tänä syksynä… Käytän mökkimaan savea savinaamion tapaan kasvoillani ja iho on aina sen jälkeen kuin vauvan peppu!
Nvey-luonnonkosmetiikasta olen myös suunnitellut tekeväni postauksen. Teen sen nyt: poskipuna on hyvä, ripsiväristä ei oikein ollut mihinkään. Tosin se oli väriltään ruskea, eli se ei juurikaan näkynyt omissa mustissa ripsissäni. Siskoni tosin pitää ripsaria ihan hyvänä.

Tässä poseeraan siskon mineraalipuuterihippusten kanssa. Postaus tulossa!

Sain viime keväänä ekostylistikilpailussa kemikaalivapaan paistinpannun, Green Panin, jota olen käyttänyt siitä lähtien. Miten ihmeessä en ole tehnyt tästäkään postausta?!

Isovanhempien kotia tyhjennettäessä pelastin isoäidin turkishatun. En ole tohtinut käyttää sitä missään, sillä turkistarhaus on kaukana eettisestä toiminnasta. Tästä aiheesta olen kaavaillut postausta jo pitkään, ehkä palaan aiheeseen...

Pelastin kaatopaikalle joutumiselta myös nämä:

Nappasin roskalavalta talteen punaiset Sonja-luistimet ja annoin ne ystävälleni Leylalle, jolle ne olivat juuri oikean kokoiset!

Tämän raamatun puolestaan ostin New Yorkin – reissulla Whole Foodsista. Sanaakaan tästä(kään) teoksesta ei ole taidettu Kempparissa mainita. Tarvitsen lisää aikaa!

En ole värjännyt hiuksiani joulun jälkeen, mutta tämä Santen luonnonkosmetiikka-hiusväriputeli tuli ostettua jo viime syksynä. Ehkäpä käytän sen nyt syksyllä pois, ellei väriaine ole vanhentunut. Raporttia seuraa!

Berliinistä on vielä monia postauksia tulossa, yläpuolen kuvassa kesäkuista hakaneulatuunausta. Ja tässä kuva Berliinin ”toimistostani”, johon kaipaan kovasti:

Tämän kokoisen työpöydän kun saisi kotiinkin!

… Ja tästä berliiniläisestä kosmetiikkasarjasta olin blogaamassa jo tammikuussa 2008. Olen tapaamassa sarjan kehittäjän seuraavalla Berliinin reissullani, joten saatte viimeistään sen myötä postauksen myös tästä brändistä!

Ystäväni Iriksen laukkukaupasta on pitänyt tehdä postaus jo puolentoista vuoden ajan. Kauppa on mainio, ja sen kätkäistä löytyy mitä upeampia aarteita! Lupaan tehdä postauksen tänä syksynä, jos Iris vaan antaa. Eiköhän.

Tämä kuva on täysin lavastettu! En to-del-la-kaan juo olutta. Feikkasin vaan. Kuva on luomutilalta, josta niinikään on tulossa blogaus – kunhan vaan ehdin.

Siinä pieni sukellus ajassa taaksepäin. Kuinka maailma onkaan pullollaan kiinnostavia aiheita!

Alapuolen kuvan myötä voimmekin ottaa syksyn vastaan ja suunnata yhdessä kohti uusia seikkailuja!

Foto on berliiniläisen ruokakaupan takapihalta. Graffiti/taideteos on ihan hillitön – ja kuvaava myös: suunnilleen tuolta minun pääni sisällä näyttää. Ajatukseni ovat yhtä suurta ja värikästä hullunmyllyä, jonka seasta poimin olennaisia juttuja ja punaisia lankoja, joita pitkin päädyn aina vaan kiinnostavampien asioiden pariin.

… Ja kuvan tunnelma, se on aavistuksen jännittynyt ja odottava : mitä vielä onkaan tulossa?