Peruutuspeili menneisyydestä

Työskentelen projektin parissa, joka syö parhaillaan kaiken aikani blogin ulkopuolella. Kun siihen yhdistää sairastelevan skidin, ei juuri jää aikaa kirppareilla käymiseen. Pääsin lempipuuhaani pari viikkoa sitten ja löysin jotakin kauan kaivattua vessaamme: peilikaapin.

Olen kaksi vuotta kaivellut päivittäiskosmetiikkaa, pumpulipuikkoja ja piilolinssejä allaskaapista ja on yllättävän ärsyttävää kumartua joka kaerta alas sen sijaan että saisi tarvitsemansa kätevästi seisomatasolta. Ehkä olen tulossa vanhaksi? Meiltä on myös puuttunut peruutuspeili, jonka vuoksi en ole kunnolla nähnyt takaraivoani kahteen vuoteen. Hankaloittaa vähän hiusten laittoa.

Bongasin kirppiksen sekamelskasta vanhan Kungsörs-merkkisen kaapin, jonka muotoilu viittaa 50-60 -lukuun. Parasta on kuitenkin peilin kääntömekanismi. Vihdoinkin näen takaraivoni!

Vastaseinällä roikkuu metallikettingin varaan kiepautettuna peilinpala, josta nyt saan näkymän takaraivooni. Ne elämän pienet asiat 😉

Eikä sekään haittaa, että kauniit Kure-lakat ja muut kempparikamat ovat kahden vuoden epämääräisen säilyttelyn jälkeen aina siellä, missä kuuluukin. Ihanaa. Rakastan järkestystä.

Kaappi maksoi viisi euroa, koska sen peili on haljennut ylänurkastaan(halkeama näkyy alapuolen kuvassa). Minua tuo pieni virhe ei haittaa ollenkaan, mutta muita se on näköjään häirinnyt. Hyvä niin!

Nyt takaisin silmätulehduspotilaan kaveriksi. Voi tätä päiväkodin aloittamisen autuutta. Huoh….

T.Kirppishaukka