Laveran hämäys
Hämmentävää. Olen erittäin yllättynyt siitä, että BDIH-sertifikaatilla varustettu kosmetiikkabrändi Lavera (pitkän linjan toimija, ei mikään uusi merkki) ei olekaan kaikkien tuotteidensa osalta sertifioitua luonnonkosmetiikkaa!
Havahduin asiaan pari päivää sitten antaessani puhelinhaastattelua. Toimittaja kertoi harmistuneensa huomattuaan, ettei Laveran shampoolla ole BDIH-merkkiä, joten tarkastin oman Lavera-shampooni etiketin ja kyllä, sertifikaatti puuttuu! Purkin kyljessä lukee kylläkin Vegan, mutta se nyt on tietenkin eri asia se.
INCI-listassa (jota EN ole aikaisemmin syynännyt, koska olen luottanut brändiin) lukee yllätyksekseni Sodium Coco Sulfate, joka on INCI-listalla heti TOISENA! Aine on Rita Stiensin kosmetiikan ainesosaraamatun mukaan kemiallinen, pinta-aktiivinen aine. Sitä on lisätty shampooseen, koska se muodostaa vaahtoa.
Kuluttajien mielikuva shampoon laadun ja runsaan vaahtoamisen suhteesta on niin vahva,että jopa Lavera on taipunut kuluttajien mielikuvan tyydyttämiseksi. Minua haastatellut toimittaja kertoi Laveran shampoo-tuotteiden kuulemma olleen aikaisemmin sertifioituja, ja että vaahtoa muodostava ainesosa olisi lisätty tuotteeseen nimenomaan kuluttajien sitä vaadittua. En ole tietoa tarkastanut, mutta toimittajan taustaa tietäen uskon voivani luottaa väittämään. Kummallista käytöstä luonnonkosmetiikkabrändiltä.
Laveran shampoossa on myös ainetta nimeltä Cocamidopropyl Betaine, joka niinikään on kemiallinen ainesosa.
Haastatellessani Rita Stiensiä kysyin häneltä juuri shampoo-asiaa ja hänkin suositteli luottamaan tiettyihin brändeihin, joista Lavera on yksi. On tietenkin täysin mahdollista, että Laveran muut shampoot ovat sertifioituja, mutta se että edes yksi ei ole, on todella hämäävää ja tekee luonnonkosmetiikkabrändeihin luottamisesta ei niin helppoa, kuin sen mielestäni pitäisi olla. Tässä lainaus tekemästäni Rita Stiensin haastattelusta:
”1. Kerro shampoosta, miten tunnistaa hyvän ja turvallisen tuotteen?
Shampoot ovat hyviä esimerkkejä tuotteista, joita myydään epäolennaisuuksilla. Esimerkiksi vaahto: sillä ei ole mitään roolia hiusten puhdistumisessa! Eräs Nivean tutkijakin totesi kyseessä olevan vaan seikan, jolla kuluttajat mittaavat tuotteen miellyttävyyttä. Saksassa vaahto ei ole enää in, Ranskassa sen sijaan kyllä. Ihmiset luulevat tuotteen olevan tehokas, kun se vaahtoaa. Oikeasti shampoo on jo tehnyt tehtävänsä siinä vaiheessa, kun vaahtoa alkaa muodostua. Se on täysin turhaa.
On hyvä tiedostaa, että shampoiden koostumuksessa 95-97% on yleensä ainoastaan vettä ja puhdistavia ainesosia. Usein tuotteessa ei ole mitään kosteuttavaa ainesosaa ja monissa on myös silikonia, joka lätistää hiukset. Silikonin aiheuttamalle lättäkampaukselle tarvitaankin sitten hiuslakkaa, muotovaahtoa, vahaa ja tuuheuttajia.
Shampoo ei voi koskaan olla täysin luomu. Kun shampoossa tai saippuassa on esimerkiksi Sodium laureth sulfatea, ei se ole oikeasti luonnonmukainen tai ympäristöystävällinen tuote.
Nooran lisäys: eli Kempparissa käyty keskustelu SLSn luonnollisuudesta sai vastauksen tässä. Aine ei ole sen parempi luonnollisena kuin kemiallisesti valmistettunakaan!”
– lähde: Kemikaalicocktail 10.10.2008
Lavera-shampoo-case todistaa taas kerran, kuinka tärkeä INCI-lista onkaan. Lavera-shampoon sertifioimattomuus ärsyttää niin paljon, että seuraava shampooni lienee jonkun muun merkkinen. Valikoimaa kuitenkin riittää – etenkin täällä Berliinissä! Ja onhan sertifioituja shampoita Suomessakin: esimerkiksi Urtekremin shampoot ovat hyviä JA sertifioituja, ja niitä saa nykyään kuulemma myös S-ketjun ruokamarketeista!