Paistinpannujen pinnoitteet: toistaiseksi vain yksi kotimainen toimija on 100% PFAS-vapaa
Kysyin Instagramissa, kuinka monia huolettavat paistinpannujen kemikaalit. 89% vastaajista (300 vastaajaa) klikkasi kyllä ja yli 100 kertoi, mitä pannumerkkejä käyttää Yleisimmät mainitut merkit olivat Fiskars, Tefal ja Hackman ja Ikea. Oli pannusi mikä tahansa, todennäköisesti vähintään yksi sellainen kotoa löytyy ja oman pannun pinnoitteesta kannattaa olla kartalla, sillä tietyt pinnoitteet ovat terveydelle haitallisia. Puhutaan niin vakavista terveysvaikutuksista, että EU haluaa kieltää kyseiset kemikaalit mahdollisesti jo vuonna 2026 tai 2027. Kyse on PFAS-kemikaaleista ja on arvioitu, että niille altistuminen aiheuttaa Euroopassa 52-84 biljoonan euron terveyskustannukset vuosittain.
PFAS-kemikaalit voivat mm. vaikuttaa ihmisen immuunipuolustukseen ja heikentää rokotusten tehoa. Kemikaalit on yhdistetty myös syöpiin ja muihin sairauksiin. THL:n mukaan PFAS-kemikaaleja kertyy ihmisessä veren proteiiniin, munuaisiin ja maksaan, mikä voi aiheuttaa monia erilaisia terveysongelmia, esimerkiksi hormonaalisia toimintahäiriöitä tai heikentynyttä immuunivajetta, jota on havaittu erityisesti lapsilla.
Nämä per- ja polyfluoratut alkyyliyhdisteet hylkivät vettä, likaa ja rasvaa ja näitä käytetään monissa kuluttajatuotteissa: mm. ulkoiluvaatteissa (esim. goretexissä), kosmetiikassa (esim. partavaahdossa) ja myös non stick -paistinpannujen pinnoitteissa kyseisiä kemikaaleja on.
PFAS-yhdisteet kertyvät sekä ihmiseen että ympäristöön ja hajoavat erittäin hitaasti. Näitä kemikaaleja on löydetty niin arktisten alueiden jääkarhuista kuin Etelämantereen pingviineistä, sikiöistä ja jopa Tiibetin sadevedestä. 99% ihmisistä kantaa aineita veressään. Suomalaisissa on PFAS-yhdisteitä saman verran kuin muissa pohjoismaissa, mutta keski-Euroopassa, jossa on PFAS-tuotantolaitoksia, pitoisuudet ovat korkeampia (näet täältä kartan, jossa PFAS-alueet on merkattu).
Ylen MOT julkaisi helmikuussa erinomaisen jutun aiheesta, sillä ohjelma oli mukana selvittämässä PFAS-yhdisteiden esiintymistä Euroopassa, kansainvälisessä Ikuiset kemikaalit -hankkeessa. MOT:n artikkeli kannattaa lukea kokonaan, mutta nostan tähän alle artikkelin faktalaatikon:
Tällaisia ovat PFAS-yhdisteet:
- PFAS-yhdisteet eli per- ja polyfluoratut alkyyliyhdisteet ovat orgaanisia yhdisteitä, jotka hylkivät vettä, likaa ja rasvaa.
- Käytetään monissa kuluttajatuotteissa kuten paistinpannuissa, vettä hylkivissä ulkoiluvaatteissa, kuten goretexissa sekä kosmetiikassa, suksivoiteissa ja elintarvikkeiden pakkausmateriaaleissa.
- Käytetty myös sammutusvaahdoissa sekä esimerkiksi metsä-, metalli- ja elektroniikkateollisuudessa.
- Yhdisteitä esiintyy kaikkialla ympäristössä ja eliöstössä. Niitä kutsutaan ikuisiksi kemikaaleiksi, sillä ne hajoavat ympäristössä erittäin hitaasti.
- Monet PFAS-yhdisteet ovat myrkyllisiä hyvin alhaisilla altistustasoilla.
- Pohjoismaisissa tutkimuksissa yhdisteitä on löydetty maaperästä, linnuista, kaloista ja nisäkkäistä.
Lähde: Yle MOT / Lue koko juttu >>>
Ylen jutussa kerrotaan, kuinka pikkulapsilla haitat ovat liittyneet siihen, ettei rokotteiden vasta-aineita kehity. Pienikokoiset ihmisenalut saavat ravinnosta suhteessa ruumiinpainoonsa enemmän PFAS-yhdisteitä kuin me aikuiset.
Ruoka on ihmisille pääasiallinen PFAS-kemikaalien lähde ja vaikka omakin terveys kiinnostaa, niin erityisesti lasteni ruokailu oli itsellä aikoinaan syy siihen, että hankin valurautapannun. Olen kokannut kaiken ruokamme parilla valurautapaistinpannulla useamman vuoden ajan, kunnes viime syksynä ostin pinnoitetun pannun markettireissulla, koska pannussa luki PFAS-vapaa. Kiinnosti, mistä on kyse ja tutkittuani kaupassa tuotteen yllätyin, että kyseessä on suomalainen yritys. Aloin selvittää, miten paikkaansapitävä myyntilause on, koska epäilin viherpesua. Jos joku kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, on se yleensä sitä. Kemikaalimarkkinoinnissa on yleistä irtisanoutua yhdestä aineesta ja käyttää tilalla toista, mahdollisesti yhtä haitallista ainetta, jota kuluttajat vaan eivät vielä tunnista nimeltä.
PFAS-kemikaalit ovat kemikaaliperhe, jossa on lähes 5000 ainetta ja on mahdotonta kuluttajana tietää, minkä nimiset kemikaalit PFAS-sateenvarjon alle kuuluvat. Kyse on samasta asiasta kuin muovikemikaalit kosmetiikassa: aineita ei voi nimen perusteella päätellä tai tunnistaa.
Päädyin ruokakaupan keittiötarvikehyllyn äärellä WWF:n sivuille ja opin ympäristöjärjestön ja kyseisen pannubrändin tekevän yhteistyötä. Heirol-tuotteissa on WWF:n sivujen mukaan Cerasafe Pro-niminen, keraaminen pinnoite, joka ”ei sisällä PFOA:ta, PFOS:ää tai muita ympäristölle sekä ihmisille haitallisia PFAS-yhdisteitä, lyijyä tai kadmiumia. Haitallisia kemikaaleja ei käytetä missään vaiheessa tuotteiden valmistusprosessia.”
Kiinnostuin asiasta ja olin yhteydessä Heiroliin ja keskustelumme myötä päätimme, että teen jutun aiheesta, sillä keskustelu PFAS-kemikaaleista on Suomessa aivan liian vaatimatonta riskeihin nähden. Asia koskettaa jokaista suomalaista.
Kuvan lähde: heirol.fi
Nimi Heirol kuulostaa kansainväliseltä. Kuvittelin alunperin itsekin kyseessä olevan sveitsiläisen tai saksalaisen brändin, mutta Heirol on suomalainen perheyritys. Nimi tulee perustajaisän ja pojan nimistä Heimo + Rolf, firma on perustettu vuonna 1991. Tuotteet on aina valmistettu laadusta tinkimättä — aluksi Euroopassa — mutta vaikka tuotanto on nykyään kustannussyistä Kiinassa, ovat kuulemma laatukriteerit yhtä iso syy kyseisten tehtaiden valintaan. Haastattelemani Heirolin toimitusjohtaja Rolf Moborg ei halua piilotella sitä, että tuotteet valmistetaan Kiinassa, mutta korostaa, että tehtaalla vieraillaan säännöllisesti ja että hän laittaa ”päänsä pantiksi, että siellä on kaikki kunnossa”.
Jos joku ilahduttaa itseä kuluttajana on se se, että vaikka yritys on suomalainen, ei brändi koita markkinoinnissaan ratsastaa kotimaiseuuden mielikuvilla, kun kerran valmistus on muualla. Monien perinteisten Suomi-brändien osalta toimitaan toisin. Moborg mainitsee, kuinka kerran Heirolin varastolle tuotiin kuljetusfirman erehdyksen myötä kotimaisen kilpailijan pannut: Kiinasta peräisin olevissa tuotteissa luki Made in Finland.
Heirol ei ole kuitenkaan liikkeellä mustamaalaamassa muita, vaan ennenkaikkea nostamassa itseään. On helppo ymmärtää miksi: suomalaisista keittiövälineitä valmistavista yrityksistä toistaiseksi ainoastaan Heirol on mukana aloitteessa poistaa PFAS-yhdisteet kokonaan teollisuudesta (lista löytyy täältä). Yritys otti ensimmäiset, keraamiset pinnoitteet käyttöön tuotteissaan jo 15 vuotta sitten ja parhaillaan kaikki pinnoitetut patistoastiat ja leivontatarvikkeet ovat PFAS-vapaita. Yhdessä varastossa olevassa sarjassa kemikaaleja vielä on, mutta seuraava erä tuotteesta on PFAS-vapaa.
Moborg on vastikään antanut haastattelun Kotiliedelle, jossa toteaa:
”Olen suorastaan ihmetellyt, miksei Suomessa ole enempää puhuttu tästä asiasta. Muissa pohjoismaissa useat kaupat eivät ota valikoimiinsa PFAS-kemikaaleja sisältäviä tuotteita, mutta Suomessa asiasta ei vielä juuri tiedetä.”
Lähde: Kotiliesti
Yhdyn Moborgin ihmetyksiin ja olen iloinen, että yritys haluaa nostaa asiaa pinnalle Suomessakin. Ruotsissa ääntä aiheesta pidetään huomattavasti enemmän ja länsinaapurissamme operoi mm. Ruotsin hallituksen rahoituksen turvin ChemSec, riippumaton ja voittoa tavoittelematon organisaatio, joka tuottaa tietoa vaarallisista kemikaaleista ja ja kertoo turvallisemmista vaihtoehdoista. ChemSec on EEB:n (Euroopan ympäristöjärjestöt) jäsen ja tekstissä aikaisemmin mainittu aloite, jossa Heirol on mukana, on juuri ChemSecin.
Organisaation sivuilta löytyy valtava määrä tietoa vaarallisista kemikaaleista, esimerkiksi tätä sivua kannattaa lukea.
Jokainen suomalainen altistuu PFAS-yhdisteille, jotka ovat hiilivetyketjuja, joiden kaikki vetyatomit tai osa niistä on korvattu fluorilla. Merkittävimpiä PFAS-yhdisteistä ovat mm.
- PFOS eli perfluoro-oktaanisulfonihappo
- PFOA eli perfluoro-oktaanihappo
- PFNA eli perfluorononaanihappo
- PFHxS eli perfluoroheksaanisulfonihappo
Erittäin kestävän hiili-fluorisidoksen vuoksi PFAS-yhdisteet hajoavat ympäristössä hyvin hitaasti. PFAS-yhdisteet rikastuvat ravintoketjussa ja kertyvät elimistössä veren proteiineihin, munuaisiin ja maksaan. Yhdisteiden kertyminen elimistöön johtuu siitä, että ne eivät helposti erity virtsan tai ulosteiden mukana.
Lähde: THL
Mikäli yläpuolen kemikaalinimet eivät tunnu tutuilta, tunnet todennäköisesti PTFE:n eli kansankielisemmin Teflonin. Ja Teflonin tulisi viimeistään herättää meissä hälytyskellot.
Syy Teflonin huonoon klangiin on DuPont-kemikaalijätin aiheuttama, yksi aikamme pahimmista ympäristökatastrofeista, josta on tehty dokumentteja ja elokuvia. Mikäli et tiedä skandaalista, lyhyesti: DuPont kehitti aikoinaan Teflonin, joka mullisti ruoanlaiton. Länsi-Virginiassa Yhdysvalloissa Teflon-tehdas laski kemikaaleja sisältävän jätevetensä juomaveteen, jonka seurauksena tehtaassa työskennelleiden naisten lapset syntyivät epämuodostuneina ja viereisen maatilan karja kuoli ja läheisen joen varrelta löydettiin kuolleita eläimiä. Saatiin selville, että kymmenien tuhansien ihmisten juomavedestä löytyi myrkyllistä kemikaalia, Teflonin valmistuksessa käytettävää perfluorioktaanihappoa (PFOA). Tästä kertoo esimerkiksi elokuva The Devil We Know (Ylen sivuilla juttu elokuvasta) ja myös Dark Waters(suomeksi Peitelty totuus), joka kertoo lakimiehestä, joka haastaa kemikaaliyhtiön oikeuteen. (Katso traileri täältä.)
Kuva: Teflonin kirous -nimisestä dokumentista puolestaan on tehnyt jutun mm. Seura-lehti >>>
Yksittäisten kuluttajien oikeudenkäyntejä DuPontia vastaan on varmasti käynnissä vieläkin, mutta alunperin kansalaisten nostaman ryhmäkanteen kemikaalijätti voitti vuonna 2009. Oikeus päätti tuolloin, että kuluttajien nostamat kanteet on käsiteltävä jokainen erikseen. Esimerkiksi viime vuonna kemikaalijätti hävisi oikeudessa ja joutui korvaamaan 4o miljoonaa dollaria miehelle, jolle se todistetusti on aiheuttanut syövän.
Hämmentävältä tuntuu se, että kaupoissa yhä saa myydä Teflon-tuotteita. Artikkelin alussa mainitut, suomalaisten suosituimmat pannumerkit saavat yhä myydä tuotteita, joita ei nykytiedon valossa kannattaisi käyttää.
Hyvä puoli on se, että lähes kaikilla paistinpannubrändeillä on valikoimissaan pinnoittamattomia, valurautapannuja ja niiden pariin rohkaisenkin ehdottomasti. Olisi silti hienoa nähdä yhä useamman brändin irtisanoutuvan julkisesti PFAS-yhdisteistä, kuten Heirol. Esimerkiksi Fiskarsilta kerrotaan, että brändin tavoitteena on PFAS-vapaa valikoima vuoden 2025 aikana. Toistaiseksi Heirol on ainoa kotimainen toimija, jonka kaikki pannut ovat 100% PFAS-vapaita.
Mistä Heirolin pannut sitten on valmistettu? Ovatko pinnoitteet sen turvallisempia kuin muut? Heirol käyttää tuotteissaan keraamisia, ekologisia sooligeeli -pinnoitteita.
Vaikka sanapari ”keraaminen pinnoite” kuulostaa keramiikkapinnalta, ei kyseessä kuitenkaan sellainen ole. Siispä pyysin Moborgia avaamaan, mikä oikein on keraaminen ”ekologinen sooligeeli -pinnoite”, jota Heirol pannuissaan käyttää? Mistä voi tietää, että se on yhtään parempi kuin teflonpannut?
Moborg kertoo sooligeeli-pinnoitteen pääkomponentteja olevan maankuoren toiseksi yleisimmän alkuaineen piin epäorgaaniset ja orgaaniset suolat
piidioksidi, natriumsilikaatti ja metyyli trimetoxisilaani sekä vesi ja että pinnoite on myös ChemSecin mukaan turvallinen, eikä siitä tiedetä irtoavan mitään haitallista. Heirolin sivuilla todetaan, että ”Sooligeelitekniikalla voidaan valmistaa matalissa lämpötiloissa energiaa säästäen ympäristöystävällisiä pinnoitteita erilaisten materiaalien päälle”.
Kuluttajana se, että ChemSecin kaltainen toimija antaa vihreää valoa, riittää minulle, mutta toimittajana olisin toki halunnut tietää enemmän. Ymmärrän kuitenkin tuotesalaisuusaspektin ja tähän on tyydyttävä.
Totesin viimeksi viime viikolla, eräässä tapahtumassa puhetta pitäessäni, kun minulta kysyttiin, miten vaikuttajat enää uskaltavat tehdä yhteistöitä vastuullisiksi itseään tituleeraavien yritysten kanssa, kun niin herkästi saattaa joutua viherpesun välineeksi, että ”yksikään yritys ei ole täydellinen, mutta kannattaa valita se vähiten paska vaihtoehto”. Heirol on ehdottomasti ”vähiten paska” — enkä nyt oikeastaan voi sanoa, että Heirolin pinnoite olisi edes vähää huono tai epäilyttävä millään tapaa, koska mitään näyttöä tällaisesta ei ole.
Nykyisen tiedon valossa ja vaarallisiin kemikaaleihin perehtyneen, uskottavan organisaation (ChemSec) näkemyksen mukaan Heirolin käyttämä keraaminen pinnoite on turvallinen, eikä mikään viittaa muuhun.
Todettakoon, että meillä on kotona ostamani Heirol-pannun lisäksi jatkuvasti käytössä myös valurautapannut ja valurauta on hyvä vaihtoehto sinulle, joka haluat välttää pinnoitteet kokonaan.
Kemikaalitoimittajana olen sen verran kokenut, että tiedän kemikaalitotuuksien muuttuvan ja usein me kuluttajat voimme itse vaikuttaa omaan ja läheistemme terveyteen olemalla korvat höröllä. PFAS-asia on juuri sellainen ja sen vuoksi suosittelen tsekkaamaan, mitä pannuja omasta keittiöstä löytyy.
Kommentit
Löytyy kolme valurautapannua ja yksi hiiliteräspannu. Näistä hiiliteräspannu eniten käytössä.
Erinomainen artikkeli, lisää näitä! Tietoa näistä haitallisista kemikaaleista ei levitetä tarpeeksi, suuret yhtiöt eivät tietenkään halua vaarantaa voittojaan. Kunpa ihmiset ymmärtäisivät, että raha menee aina yksilön terveyden edelle.
Hyvä, kun olet ottanut asian esille. Itse en ole käyttänyt teflon-pannuja ja muita vastaavia vuosikausiin, ainoastaan valurautaisia pannuja.
Mua on jo vuosia enemmän tai vähemmän huolestuttanut erilaiset kemikaalit esim. astioissa, kosmetiikassa, koruissa, pesuaineissa. Esim. monilla kotona ja joillain ihan arkikäytössäkin olevissa vanhoissa astioissa (varsinkin ennen 1970-80 -lukua olevissa), esim. Arabia on lasitteessa lyijyä enemmän kuin laki sallii ja kuvioitten väriaineissakin myrkkyjä kuten vaikka kadmiumia. Itse käytän nykyään vain nykyajan astioita ja niistäkin eniten valkoisia, koska valkoisista ei irtoa paljon aineita(haluaisin tulevaisuudessa siirtyä kokonaan valkoisiin, valkoiset astiat myös miellyttää mun silmää ja ne on helpompi pitää puhtaina).
Harmi vain, että on ihmisiä, jotka ei ota todesta tällaisia asioita tai eivät vain välitä. Mun sukulaisissakin on.
Itse juuri selvitin mun käyttämien korvakorujen materiaaleja (ovat enimmäkseen pienten valmistajien käsityönä tehtyjä ja kotimaisia) ja sain ihan hyvin tietoa yritysten nettisivuilta. Totesin ne turvallisiksi käyttää.
Itse tykkään vanhoistakin tavaroista eli vintagesta, esim. 1950-70 -lukujen estetiikka viehättää, mutta juuri joidenkin esineitten, esim. astioitten sisältämien myrkkyjen takia hieman arveluttaa. Jotkut vintagen harrastajat haluavat, että astiatkin ovat heidän suosimansa aikakauden mukaisia ja he myös käyttävät niitä astioita, jopa ajan muita keittiövälineitä. Hieman puistattaa. Joillain saattaa olla kristallikarahvi, jossa säilyttävät alkoholia, vaikka kristallissa on lyijyä ja alkoholi liottaa lyijyä kristallipinnasta.
Tosin tieto voi lisätä myös tuskaa ja yhtenä yönä en saanut unta, kun ajattekin näitä asioita. Ei kai pelossakaan voi elää? Ihminenhän voi vaikuttaa ainakin oman kotiympäristönsä suhteen kemikaalikuorman pienentämiseen, mutta ihan kaikkeen ei voi vaikuttaa.