I love you, CoCo

Olin huhtikuussa kolme viikkoa siellä, minne pohjolan asukit nykyään hankkiutuvat joukkovoimlla. Thaimaa on uusi Espanja. Sen lisäksi, että maalla alkaa olla — ainakin omissa korvissani — nihkeä klangi, on kaukolentely myös epäekologista. Totuus on tietenkin se, että maa on iso, eikä massaturistirannoille ole mikään pakko mennä, mutta ekologista lentomatkailusta ei saa vaikka miten päin asiaa vääntäisi. Minua siis ahdisti ekonäkökulma samalla kun olin ikionnellinen, että pääsen nauttimaan auringosta.

Lähdimme reissuun kolmen aikuisen ja yhden alle parivuotiaan porukalla. Lämpö oli yhteinen halumme, paikan tuli olla rauhallinen, mutta silti kiinnostava ja halusimme ehdottomasti, että resorttimme on mahdollisimman ympäristöystävällinen. Sam etsi viikkotolkulla paikkaa, joka täyttäisi vaatimuksemme — myös ottaisi huomioon Islan tarpeet (tarkemmin: syöttötuoli ja lastensänky oli toiveissa, ei sen kummempaa). Lopulta tuttava vinkkasi Facebookissa Koh Hain (kirjoitetaan myös Koh Ngai) saaresta ja CoCo Cottage -resortista.

Kuva: touristinparadise.blogspot.com

Saari Koh Hai sijaitsee Trangin maakunnassa, Andamanien meressä. CoCo on mantereen puoleisella rannalla (niin kuin suurin osa saaren resorteista). Kyseessä on hyvin rauhallinen saari: sillä ei ole edes teitä. Muutama polku vie saaren puolelta toiselle.

CoCo on aivan omaa luokkaansa ja mietinkin pitkään, että teenkö tätä postausta vai en, omistushaluinen kun olen. Tavallaan haluaisin pitää paikan omana salaisuutenani, mutta toisaalta haluan myös olla osaltani vaikuttamassa siihen, että turistit valitsevat mielummin CoCon kuin jonkun hyvin paljon epäkestävämmän ajatteluamaailman omaavan resortin. Kiinalaisten, italialaisten tai ties keiden omistamien puljujen sijaan on monia syitä valita paikallisten sisarusten omistuksessa oleva Coco, jossa luontoa kunnioitetaan (he omistavat resortin lisäksi myös sen maan, jolle loma-asunnot on rakennettu).  Tässä siis lämmin suositus teille, jotka olette etsimässä kaunista, rauhallista, herkullista ja mukavaa lomaa Thaimaassa. Lentämisestä ei saa ekoa, mutta ainakin voi olla edistämässä kestävää ajattelua siellä, missä ne lomaviikkonsa viettää.

Asuminen

CoCossa on eri hintaisia ja tasoisia mökkejä, joista kalleimmat ovat lähimpänä rantaa ja halvimmat takarivissä, lähimpänä viidakkoa. Seurueemme asutti kaksi bungalowia (GreenDelight Cottage), jotka olivat niitä takarivin yksilöitä, mutta tosi jees silti. Rantaan oli matkaa vain muutama mteri enemmän kuin eturivin asumuksista. Olimme aluksi varanneet resortista vain viisi yötä, mutta päädyimme olemaan kymmenen. Koska emme olleet varanneet kaikkia öitä etukäteen, vaihdoimme kahdeksi viimeiseksi yöksi Sea Side Delight -bungaloweihin, jotka olivat vähän isompia, hiukan luksuksempia ja vähän lähempänä rantaa (alapuolen kuva).

Näkymä Sea Side Delight -mökin terassilta merelle.

Sea Side Delight.

Green Delight Cottage.

Bungalowit on sisustettu yksinkertaisesti, mutta kauniisti.  Resortin nettisivujen kuvat eivät ole mielestäni niin edukseen kuin voisivat, sillä pienet mökit olivat todellisuudessa hyvin kauniita sisältä. Löydätkin videoesittelyn bungalowista ja pari sisustusideaakin blogistani Maikkarin puolelta.

”All rooms at CoCo Cottage are decorated in natural style, with thatched-roofs and walls lined with coconut trunks. Inside, made-to-order wooden furniture and woven bamboo leaves ceilings create a warm & natural feeling”

”It might seem that we are harmful to the nature since all the cottages are made from wood. But we are sure of the most environmental-friendly way we could find comparind with concrete or some other somponents not been dissolved by the nature. It incurs more cost to renovate, but we prefer to take it since we need you to be surrounded by the nature as much as we could to let you escape from the concrete forests in your everyday life”.

Bungalowien ilmastointi kytketään päälle vasta illalla, joten päiväsaikaan mökkien viilentäminen ei vie juuri sähköä. Bungaloweissa on kyllä tuulettimet, joita voi tarvittaessa käyttää päiväsaikaan, mutta varsinainen koneellinen ilmastointi (joka noissa kuumuuksissa on todella tarpeen) on päällä vain yöaikaan.

CoCo on ympäristöystävällinen resortti. Asiaan vaikuttaa varmasti se, että paikan ja maan omistavat paikalliset sisarukset. Henkilökunta oli silmin nähden omistautuneita paikan kunnossa pitämiseen, mutta hommassa on läsnä ihana rentous. En kestä sitä, että joku on koko ajan superpalvelemassa. Saimme henkilökunnasta monia uusia ystäviä, joihin on pidetty yhteyttä matkan jälkeenkin. CoCon jengillä on hyvä ilmapiiri keskenään ja se vaikuttaa paljon myös lomalaisten viihtyvyyteen.

Ihmettelin aluksi, miksi naapuriresorteissa sai koko ajan olla läpsimässä hyttysiä pois kintuista, mutta Cocossa ne eivät vaivanneet. Sitten hoksasin tämän lapun ovessamme.

Ylinnä kerrotaan, että alueelle tehty pieni kanava (alapuolen kuvassa oikealla) ja sen ”brackish water” ovat olemassa juuri moskittojen häätämiseksi. Paitsi että kanava on kaunis, on sillä myös fiksu funktio. Lisäksi resortin lapset hihkuivat aina ilosta kun Cocon henkilökunta heitti kanavassa oleville kaloille leipää. Niitä loma-arjen pieniä huveja. Moskiitto-ongelmaa ei siis ollut, eikä mukana olleelle hyttys roll-onille tullut käyttöä kertaakaan.

Voi kuin ka kaipaankaan takaisin CoCoon!

Ruoka

Olen ruokavammainen ja muun muassa siksi Thaimaa on minulle unelmalomaa. Mukana olleella anopilla on samat ruokavammat ja täytyy sanoa, että on aika juhlaa valita listalta melkein mitä tahnsa ilman, että tarvitsee kysellä ruoka-aineiden tuoteselosteiden perään. CoCossa on laaja lista ja ruokailimme kolmesti päivässä. Aamiainen kuului hintaan ja sen lisäksi söimme päivittäin lounaan ja illallisen. Toisinaan tilkitsimme välejä vesimelonismoothiella (”no milk, no sugar”) ja tuoreilla hedelmillä. Tosin: vaikka vatsavaivaivoista ei ollut kolmeen viikkoon tietoakaan, jouduin kyllä tekemään kompromisseja: lihan suhteen.

Kotona syön aika harvoin lihaa ja esimerkiksi kanaa syön todella harvoin. CoCossa söin kanaa melkein päivittäin. Tämä johtui siitä, että jouduimme tilaamaan Islalle usein kana-riisi -annoksen, josta jäi yli aina sen verran vartaita, että söin mielummin jämät itse kun heitätin ne roskiin (olen perheen jätejoonas). Usein tilasin vartaiden kylkeen salaatin. Ja rakkauteni thai-salaatteihin te jo tiedättekin. NIIN hyvää.

Islan jämälihojen syöminen ei ollut ainoa ruokakompromissi matkalla. Aloitin jokaisen aamuni kahdella paistetulla munalla. En kotioloissa tee niin koskaan. Syön kyllä kananmunaa, mutta yleensä lounaalla tai illallisella, aamuisin ei jotenkin vaan ole tullut otettua tavaksi. Koska en halunnut syödä reissussa aamiaiseksi paahtoleipää, vehnämysliä tai jogurttia, valitsin kananmunat, salaatin ja hedelmät. Olimme roudanneet mukaan vihreää teetä, koska häämatkalla opin sen, että saarilla saa vain keltaista Liptonia. Vetelin siis CoCossa viettämämme kymmenen päivän aikana päivittäin aamiaiseksi pari munaa, kaali-porkkana -salaattia, maapähkinä-chili-möljää, tomaattia, mausteista riisikeittoa, toisinaan kananakkeja (lähinnä loppumatkasta, kun tämä vahinkokarppaaminen alkoi tuntua aamuisin kiljuvalta nälältä), teetä ja tuoretta anananasta ja vesimeloonia.

Aika erilainen aamupala kuin mun perus proteiinismoothie tai kaurapuuro… Vaan ei auttanut valittaa, koska vaihtoehtoja ei ollut (saarella ei ole ruokakauppaa). Totuin nopeasti vallitseviin aamiaisolosuhteisiin ja sillä mentiin. Sitäpaitsi: kun maisema on tämä…

… söisin aamiaiseksi vaikka pikkukiviä.

Lounaalla ja illallisella nautimme erilaisia thaisalaatteja, -keittoja ja curryja, joista suurin osa oli oikein mainioita. 10 päivän aikana tilasimme kahdesti päivässä kolme annosta, eli matikkapääni  mukaan söimme CoCossa 60 annosta. Niistä ehkä 4-5 oli vähän vähemmän hyviä, joten aika priimasti keittiö hommansa hoitaa. Mahdollista on toki myös mennä syömään muihin resortteihin ja niin teimme mekin, tosin vain kahdesti. 10-15 minuutin kävelymatkan päässä on erinomainen Sea food -rafla, jossa vietimme jopa thaimaalaisen uudenvuoden aaton, Song Kranin. Keittiö on todella hyvä ja paikka mitä tunnelmallisin.

Myös  CoCossa on ihana rantabaari, jossamonet lähiresorttien ihmiset käyvät viettämässä iltaa. Lomamme aikana siellä vietettiin toisinaan aika kovaäänisiäkin iltoja, mutta ei se lomaa varsinaisesti häirinnyt. Meno hiljeni aina ihmisten aikoihin. Nautin muuten Cocon baarissa ekaa kertaa uutta lempidrinkkiäni: Honeymoon oli se nimeltään. Vodkaa, limeä ja hunajaa. Aika täydellinen trio sanoisin!

Syön normaalisti arjessa 2-3 tunnin välein, mutta totuin nopeasti siihen, että ruokailimme klo 9,12 ja 18. Luulin laihtuneenu reissussa, sen verran sutjakka oli olo kotiin palattua, mutta vaaka todisti toisin. Paino ei ollut muuttunut mihinkään, mutta se perus Suomi-pöhötys oli poissa. Täällä kotimaassa kun aina säännöllisesti sortuu sellaiseen, mikä ei omalle systeemille sovi (lehmän maito, vehnä ja makeiset, joita reissussa ei syöty kertaakaan).

Aktiviteetit

Päivämme olivat hyvin pitkälti  toistensa kaltaisia. Säännöllisten ruokailujen väleissä uimme, rakensimme hiekkakakkuja, kävimme hierottavana ja köllimme aurinkotuoleissa. Patikoimme saaren toiselle puolelle, teimme päiväretkiä pitkähäntäveneillä, snorklasimme ja vuokrasimme pari kertaa kanootin. Minulla oli mukana joogamatto ja tein astangaa suunnilleen jokatoinen päivä. Enempää tekemistä en itse olisi kaivannut, mutta jos harkitset matkaa Koh Ngaille ja haluat seikkailla meikäläisiä enemmän, tsekkaa aktiviteettivaihtoehdot täältä.

Kauheen rankkaa tää lomailu… Voisiks jo ottaa sen kuvan? Terkkuja kaikille, en tuu takaisin.

Minun ei alunperin pitänyt tehdä lomasta minkäänlaista postausta sen kummemmin, koska a) olen aika tarkka perheasioistani ja b) onhan kaukomaille lentäminen aika hiton kaukana siitä, mitä blogini edustaa. Toisaalta on tekopyhää olla mainitsemassa asiasta, joten mainittiin nyt sitten oikein juurta jaksain.

Kuten eilisessä WWF:n Living Planet 2012 -raportin julkistamistilaisuudessa taas kuultiin, on suomalaisten ekojalanjälki iso. Olemme listalla sijalla 11.

Sikäli kaukomatkailun pitäisi olla viimeinen asia mielessä. Jos kaikki maapallon asukkaat kuluttaisivat kuten me, tarvittaisiin maapalloja kolme. Jostain pitäisi siis alkaa leikata, siitä ei mihinkään pääse. Kannattaa kuitenkin muistaa, että pelkästään lentomatkailuaan rajoittamalla ei muutosta saa aikaiseki. Suurimmat jalanjäljen kasvattajat ovat nimittäin ihan lähellä, omassa arjessa: ruoka ja asuminen. Ja arkiliikkuminen. Keskustelin vastikään Katjan kanssa kodin lämmitysasioista ja hän kertoi tajunneensa tehneensä perheen isoimman ekoteon koko vuonna, kun saunaremontin yhteydessä (sauna siis poistettiin asunnosta kokonaan) tuli tilkityksi ilmeisenä lämmönhukkaajana toimineen varastohuoneen seinät.

Myös päivittäinen kauppareissu on merkityksellinen: paljonko ostat lihaa ja maitotuotteita ja millä sinne kauppaan menet? Kävin ehkä viidennen kerran vuoden sisään ruokakaupassa autolla (yleensä jalkaisin ja fillarilla) ja huomasin kotona, että ostin hyvin paljon sellaista, mitä ostin vaan siksi, että satuin olemaan autolla. En ehkä ole ainoa, jolle näin tapahtuu. Kun on pakko itse kantaa se minkä ostaa, ei vaan voi vetää hommaa kaupassa ihan överiksi.

Nyt alkoi mennä vähän ohi blogauksen aiheen, palaan tähän WWF:n raporttiin ja sen herättämiin ajatuksiin omassa postauksessaan. Vielä loppuun lainaus CoCon sivuilta:

”Even we are not the most professional and the best service, but we are willing and intending to do our best to make your holiday special and being one of the meaningful memories to you”.

Suosittelen paikkaa kaikille niille, jotka arvostavat ympäristöä, mukavaa henkilökuntaa ja rauhallista miljöötä. Olisi kiva olla täydellinen ihminen, jolle aina riittää vain kotimaan matkailu, mutta joskus sitä vaan kaipaa muuta. Onneksi voi mennä paikkaan, jossa ympäristöä kunnioitetaan sen riistämisen sjaan ja onneksi omassa arjessa voi tehdä paljon merkityksellisiä ekovalintoja.