L’Oréalin somelaiskuus ja vastuun pakoilu

Vietän paljon aikaa sosiaalisessa mediassa, pääasiassa työhöni liittyvien teemojen parissa. Pidän siitä tasavertasuudesta, jonka some mahdollistaa: jokainen, jolla on käytössään älypuhelin tai läppäri, voi saada äänensä kuuluviin. Ihan tavalliset ihmiset voivat saada huomiota yhteiskunnan epäkohdille ja jopa olla mukana muuttamassa vallitsevia toimintamalleja. Suomessa sanavapaus takaa, että mielipiteensä kun saa kertoa verkossakin vapaasti. Kunpa vaan kaikki osaisivat tehdä sen korrektisti.

Työni toimittajana on mennyt yhä enemmän suuntaan, jossa penään kuluttajien oikeuksia. Myös blogia seuraavien ihmisten määrä korreloi sen kanssa, kuinka tärkeäksi työni koen. Ja kiitos teille kaikille: alkuvuodesta on tuntunut, että työni on tärkeämpää kuin koskaan.

Vastikään vietettiin kansainvälistä kuluttajien oikeuksien päivää. En tiedä, kuinka moni näistä oikeuksistaan on tietoinen — tai ylipäänsä siitä, miksi päivää vietetään? Kuluttajaliitto kertoo:

”Kansainvälistä kuluttajan oikeuksien päivää vietetään joka vuosi maaliskuun 15. päivänä. Päivämäärä on valittu siksi, että 15.3.1962 Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedy kongressille pitämässään puheessaan kiinnitti ensimmäisenä merkittävänä poliitikkona huomion kuluttajan oikeuksiin. Päivää on vietetty vuodesta 1983 lähtien.”

Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous antoi kuluttajan oikeuksia koskevan ohjeistuksensa vuonna 1985 ja ohjeistusta on laajennettu vuonna 1999.

Keskeiset oikeudet

Presidentti Kennedyn neljä alkuperäistä perusoikeutta (1962)
1. Oikeus turvallisuuteen
2. Oikeus tietoon
3. Oikeus vaihtoehtoihin
4. Oikeus vaikuttamiseen

YK:n yleiskokouksen määrittelemät uudet oikeudet (1985)
5. Oikeus perustarpeiden tyydyttämiseen
6. Oikeus hyvitykseen
7. Oikeus kuluttajakasvatukseen
8. Oikeus terveelliseen ympäristöön

Nämä oikeudet ovat oman työni ja pitkälti myös uuden työnantajani, CosmEthicsin punainen lanka.

CosmEthics on esittänyt sosiaalisessa mediassa(kin) kysymyksen, koska L’Oréal aikoo vetää laitonta parabeenia sisältävät Maybelline-puuterit markkinoilta? Vastausta ei ole kuulunut.

L’Oreálilta on kysytty samaa kysymystä CosmEthicsin FB-ryhmässä sekä Twitter– ja Insta-tileillä. Olen laittanut kysymyksen myös blogini some-kanaviin.

Silloin kun yritys L’Oréalin tapaan on aktiivinen sosiaalisessa mediassa, on erityisen silmiinpistävää, mikäli kritiikki sivuutetaan. Lorskun viestinnässä kannattaisi ottaa mallia esimerkiksi kotimaisesta Hartwallista tai Marimekosta, jotka ovat molemmat reagoineet nopeasti kritiikkiin, jota ovat esimerkiksi Kemikaalicocktailin Insta-tilillä saaneet.

Minua haastettiin FB:ssä, että olisi korrektimpaa soittaa ja puhua Lorskun ihmisten kanssa, kuin huudella internetissä. Ymmärrän hyvin kannan, mutta nyt on kyse vastuun ottamisesta nimenomaan kuluttajien suuntaan (toki CosmEthics on yrityksiin yhteydessä myös suoraan). Jos yritys ei uskalla/halua/viitsi näin tärkeässä asiassa kommunikoida suoraan asiakkaille, kertoo se minusta aika paljon firman arvoista. Nyt ei sitäpaitsi ole kyse ihan pikkujutusta, vaan laittomasta kemikaalista kosmetiikkatuotteessa. Maybellinen Dream Mat-puuteri on todennäköisesti monien nuorten tyttöjen suosikki ja on vastuutonta jatkaa tällaisen tuotteen myyntiä.

Kuten mainitsin, kuluttajilla on:

• Oikeus turvallisuuteen
• Oikeus tietoon
• Oikeus vaihtoehtoihin
• Oikeus vaikuttamiseen

L’Oréal: haluamme tietoa!

Mikäli haluat olla mukana vaikuttamassa siihen, saammeko esimerkiksi kosmetiikkayrityksiä vastuuseen toimistaan, voit aloittaa tällä nimenomaisella Maybelline-puuteri -keissillä. Pyydänkin apuasi: tykkäämällä CosmEthicsin FB-sivusta, seuraamalla meitä Twitterissä ja/tai Instassa ja jakamalla somessa sisältöjämme, olet mukana edistämässä kuluttajien oikeuksien toteutumista.

Kiitos kun seuraat!