Uudenvuodenlupauksia

Facebookin ja Instagramin perusteella moni muukin on päättänyt uuden vuoden alkaessa laittaa elämän — jos ei kokonaan — niin ainakin osittain uusiksi. Vuodenvaihde on tunnetusti uudistumisen aikaa ja ymmärtäähän sen. Minustakin tammikuun eka on yleensä ihanan kutkuttava päivämäärä. Ostin vastikään tapojeni mukaan uuden kalenterin (juu, vanhus käyttää yhä minikokoista paperikalenteria sähköisen lisäksi) ja mietin, ettei maailmassa mikään muu tunnu yhtä isolta ja houkuttelevalta uudistumisen ajankohdalta, kuin tammikuun ensimmäinen. 365 päivää ilman yhtäkään kalenterimerkintää.

En varsinaisesti harrasta uudenvuodenlupauksia, mutta eilen kaupassa säilytyslaatikkojärjestelmän osien ja tsiljoonan eri vaihtoehdon välillä punnitessa ja hikoillessa huomasin luvanneeni itselleni pari asiaa, joiden myötä tajusin luvanneeni monta muutakin.

• Jäjrjestys. Niin pään sisällä kuin käytännön elämässä.

Niinpä kesken työpäivän ”piipahdin” hankkimassa säilytys- ja arkistointilaatikostosysteemin, jolla sain kertaheitolla kaiken irtonaisena seikkailevan tavaran työpisteelläni järjestykseen. Nyt on kuulkaa Madara-, kemikaali-, ruoka-, kosmetiikka-, arkisto-, toimistotarvike-, kirjat-, jne. KAIKELLA oma paikkansa. Sisäinen projektinhallitsijani kiittää.

Siinä työpistettä siivotessani aloin myös naputtamaan Exceliin lukujärjestystä. Ihan sellaista vanhanaikaista, jonka mukaan elettiin kouluaikana. Olen näet tajunnut, että jos aion saada kirjan valmiiksi, on homma pakko aikatauluttaa. Huomasin samalla tehneeni toisenkin uudenvuodenlupauksen:

• Julkaisuaikataulu. Blogin kirjoittaminen on kovin impulsiivista, välillä liiankin.

Huomaan usein aloittavani kirjoittamisen ihan toisesta aiheesta kuin piti. Siinä tavallaan on koko bloggaamisen ihanuus: töitä voi tehdä koska ja missä vaan ja aihettakin muuttaa lennossa muita konsultoimatta. Mutta impulsiivisuus tuottaa myös ongelmia. Hommat kasautuvat. Meikä on saatava jotenkin ruotuun ja käytännössä alan ehkä tehdä jonkinlaista julkaisuaikataulua, ja assarini Lauran nakiksi tulee pitää mut ruodussa. Sori Laura!

• Liikunta. On kehitettävä uudet rutiinit, koska kirja.

Olen harrastanut syksyn mittaan paljon liikuntaa, mutta keväällä en ehdi sisällyttää sitä samalla tavalla työpäivään. Siksi joudun omaksumaan uusia liikkumistapoja, joista yksi tulee olemaan pikatreeni toimistolla. PT:ni Riina on julkaissut 8 liikkeen kotitreeniohjelman, jota voin tehdä vaikka liike kerrallaan työhuoneella kirjoittamisen lomassa. Olen myös alkanut hyödyntää leikkipuistoja: kun skidit juoksevat liukumäen ja kiipeilytelineen väliä, teen kyykkyjä tai penkkipunnerruksia. Juu, muut vanhemmat pitävät ihan salettiin vähän hulluna, ihan sama.

Tulen yhä treenaamaan Riinan kanssa kerran viikossa, jonka lisäksi teen yhden kokonaisen treenin viikottain kotona, kolmas lihaskuntopäivä on tehtävä työn lomassa. Aerobisen liikunnan suhteen lapsiperheessä sen sijaan ei ole ongelmaa, koska 1-vuotias ja lastenvaunut. Niitä kun lykkii tunnin verran lumessa tai tuulessa, on siinä liikuntaa kerrakseen. (Erään uuden lajin testaaminen on kuitenkin luvassa, siitä lisää myöhemmin…)

• Sokerilakko. Olen syksyn aikana luisunut sokerin pariin, nyt on aika skarpata.

Loppuvuosi meni vähän sumuisesti, eikä rutiineista ollut tietoakaan, mutta nyt olen päättänyt olla antamatta henkisen puolen taakkojen häiritä fyysistä hyvinvointiani. En varmaan ole ainoa, joka stressaavassa elämäntilanteessa unohtaa syödä ja sitten heittää vaan suuhun jotakin, joka ehkä ei ole niin terveellistä. Paino laski monta kiloa ja naama alkoi reagoida (etenkin sokeriin), joten on aika ottaa itseään niskasta kiinni ja suunnitella syömisiään paremmin.

• Kirja. Ikuisuusprojekti on tarkoitus saada tänä vuonna ulos.

Eikä se ole edes ikuisuusprojekti vaan parin vuoden projekti, joka lähinnä tuntuu ikuisuudelta. Kun apurahat on saatu vuosia sitten, tuntuu nololta, että olen yhä tässä. No, raskaus tapahtui ja vauvavuosi, eihän siinä nyt kukaan voi suunnitellussa aikataulussa pysyä. Mutta tämä kevät, se on omistettu kirjoittamiselle!

• Veneellä ajamaan opettelu. Tämä se on se varsinainen ikuisuusprojekti!

Siihen nähden, että olen viettänyt lapsuuteni kesät saaristossa, jossa meillä yhä on mökki, on hämmästyttävää, etten ole koskaan ajanut venettä. Sen on vaan aina tehnyt joku muu. Nyt tämä asia saa luvan muuttua.

• Kommunikointi. Olen ollut siinä noin blogin ulkopuolista elämää ajatellen vähän huono.

Viime syksynä tajusin, että vaikka koen olevani yltiösosiaalinen, olenkin muuttunut aika erakoksi. Olen tajunnut tekeväni liikaa töitä. Se kai asian hyvin kiteyttää. Haluan oppia kommunikoimaan selkeämmin ja maltillisemmin, olla enemmän läsnä ja vähemmän omassa päässäni. Että ”heiny” vanha ja tervetuloa uusi.

Vuodelle 2016 on yksi iso tavoite: olla onnellinen.

Psst: Huomasin juuri, että blogini täytti viime sunnuntaina kahdeksan vuotta. Oho!