Uusi arki ja kaupungin kaunein terassi

Kesä on kulunut kaupungissa, lähinnä ennakoimattomien säiden ja vauvan nukkumisrytmin vuoksi. Hector nukkuu parhaiten tutussa ympäristössä ja kun vauva nukkuu hyvin, nukkuvat vahemmatkin. Kevät kahlattiin läpi aikamoisissa univajeissa ja kesälomassa parasta onkin ollut se, että olemme saaneet vihdoinkin levätä. Kotona on ollut paras olla.

Pidin kesällä pitkän blogitauon ja latailin akkuja syksyä varten. Luvassa on uusien Mádara-tuotteiden lanseerausrumba, työ- ja seminaarimatkoja, sekä toisen kirjani työstäminen. Kaiken keskellä haluan pitää kiinni myös treeniarjesta ja pääsenkin pian taas huhkimaan Riinan kanssa. Olen lomallakin pyrkinyt liikkumaan säännöllisesti tavalla tai toisella ja pikkulapsiarki nyt on yhtä jumppaa koko ajan, mutta on silti ihan eri asia treenata rauhassa. Jos saisin valita, aloittaisin jokaisen aamun suppaamalla peilityynellä. Suppaaminen on mitä mainiointa liikuntaa ja huvia samassa paketissa. Onneksi sain yhtenä kesäaamuna kokea täydellisen retken lautani kanssa, en unohda sitä ehkä koskaan. Kaikkialla oli hiljaista, aurinko porotti jo korkealla vaikka oli aikainen aamu, vedenpinta oli niin paikallaan, että se näytti päättymättömältä, isolta peililtä. Jossain huusi yksinäinen lokki ja jossain loiskahti kala. Otin Islan mukaan laudalle ja lähdimme melomaan vastapäisen saaren ympäri. Vastaan tuli kanooteilla pariskunta, joilla myös ylettyi hymy korviin. Toivotimme hienoa päivää toisillemme ja ihastelimme huokaillen Turun saariston kauneutta. Tuntui, kuin olisimme jakaneet yhdessä salaisuuden, josta muut, vielä sängyssään loikoilevat eivät tienneet mitään. Että tässä vedenpinnassa on maailman paras paikka juuri nyt. Taisi 5-vuotiaanikin ajatella, että hetki on vähän taianomainen.

Tuo saaristoviikko oli huikea ja sen jälkeen olen vähän harmitellut säitä, mutta koittanut ottaa ilon irti aina kun aurinko on pilkahtanut.

Nyt on edessä uudenlainen arki. Aloitin eilen komipäiväisen työviikon ja on hillitöntä saada tehdä asioita rauhassa, keskeytyksettä. Suoritin tosin eilen kaiken aivan älyttömällä vauhdilla, kun olen kerran tottunut vuoden verran siihen, ettei mitään ehdi koskaan saada kerralla valmiiksi. Oikeasti pitäisi luoda sellainen vauva-arkisimulaattori, johon kaikki elämäänsä kyllästyneet laitettaisiin hetkeksi. Sen jälkeen ihan se tavallinen arki on aikamoista luksusta. Väitän.

Ei silti: onhan lasten kanssa ihan huippuakin, esimerkiksi metsässä seikkailu, puhtaissa lakanoissa peuhaaminen tai kun vauva tutustuu ekaa kertaa uusiin ruoka-aineisiin. Ne ihanat skeptiset irvistykset ja nautinnon hihkaisut! Ja se päätön, loppumaton jokellus ja vauvalle täysillä repeilevä 5-vuotias. Perhearki on oikein ihanaa kunhan saa nukkua yönsä kunnolla ja jos joskus saa olla hetken itsekseenkin — tai kaksin kumppaninsa kanssa. Nää on agendalla…

Islan päiväkoti ja perheen arki alkoi eilen, mutta haluan pitää myös kiinni lomafiiliksestä, kesä kun tuntuu säiden puolesta vasta alkaneen. Polkaisimme tarhan jälkeen mehulle uudelle terassille Linnunlauluun. Tässäpä lähimatkavinkki muillekin, jotka tykkäätte seikkailla kaupungissa: Sinisen huvilan Töölönlahden puoleiselle sivulle on auennut aivan hurmaavan maiseman ja miljöön omaava Taideterassi, joka kannattaa käydä testaamassa.

Sinisen huvilan omistavat veljekset, joista toisella on se pieni kahvila siellä mäen päällä ja toisella tämä upea terassikahvila, josta on näkymä yli Töölönlahden. Omistaja Jorma Helenius on tullut minulle kesän mittaan tutuksi erään toisen projektin myötä ja olen aivan ällistynyt siitä, että hän on mm. maalannut huvilan koristemaalaukset ja taideteokset itse! Huvilan vieressä oleva violetti minivilla on myös miehen ja vaimonsa käsialaa. Ovat aikoinaan rakentaneet sen lapsilleen leikkimökiksi. En voi kuvitella paikkaa, joka olisi skidille makeampi paikka kuin tämä. Hillitön! Siellä on kuulkaa vesipisteet, kakluunit ja kaikki.

Olin luvannut Islalle ekan tarhapäivän kunniaksi jäätelöä, mutta koska Taideterassin valikoimassa on toistaiseksi vain lehmänmaitojätskiä (skidille on otettava aina kaura-, riisi-, soijamaitojäätelö tai sorbetti, koska vatsavaivat), päädyimme voisilmäpullaan ja rukiiseen sienipasteijaan. Pulla oli kuulemma mainio, pasteijani ei niin kummoinen, mutta maiseman takia sen antoi anteeksi. Veikkaan, että vitriinin mansikka-brie -croissantti tai porkkanakakku olisivat olleet napakymppejä. Toivottavasti valikoima laajenee asiakasvirran myötä, ainakin eilen vaikutti, että porukkaa tuli ovista ja ikkunoista heti kun aurinko alkoi paistaa.

Viereisessä pöydässä filosofeerasi joku ihana taidenuorten elokuvakerho ja terassin alatasolla oli pari äitiä vauvoineen. Muutama turisti otti kuvia ja paikalliset ihastelivat uutta terassitulokasta.

Olen itse viehtynyt paitsi Linnunlaulun terassiin ja maisemaan, myös Heleniuksen ja vaimonsa remppaaman ja entisöimän villan sisäosaan, josta saa esimakua kahvilatilassa ja vessassa piipahtaessaan.

Talon ylin kerros on pariskunnan koti, keskikerros galleriatilaa ja kahvila on alimmassa kerroksessa. Keskikerrassa, suljettujen ovien takana aukeaa aivan mahtavia huoneita, joiden loisto on paikoin kuin palatsista. On aivan käsittämätöntä, että rakennus on ollut melkein purkukunnossa ja nyt villan seinämaalaukset, pieteetillä valitut koriste-esineet sekä maalaukset tekevät siitä yhden Helsingin kauneimmista — ja parhaiten säilyneistä salaisuuksista!

Tätä mysteerisen huvilan verhoa raotetaan parin viikon päästä kun vietämme Mádara-julkkareita. En olisi voinut löytää parempaa tilaa tapahtumalle. Silloin seuraa enemmän kuvia juuri talon sisäosista, niiden suljettujen ovien takaa.

Kahvilakin on toki kaunis (vielä kun maisemaa rumentavat limsapullot olisivat nätimpiä, aargh) ja kannattaa poiketa vessassa, niin näkee aulassa ja käytävällä ainakin pienen häivähdyksen siitä upeasta työstä, jota pariskunta on talossa tehnyt.

Minä aion käydä jokaisella ohikulkumatkalla kysymässä maidotonta jätskiä ja gluteenittomia herkkuja, niin ehkä niitä saa kohta teekupposensa kaveriksi. Koska pyytämättähän ei saa mitään. Kandee muistaa.

Nyt nautin helteestä hetken, sillä täällä Torkkelinmäellä on just nyt, ainakin hetken, kuuma. Kunhan on tuulensuojassa.