Yado Oikawa

Kävin tänä kesänä Japanissa, eikä se vaatinut kuin tunnin ajomatkan! Kerroin heinäkuun alussa Pukkilassa sijaitsevasta japanilaisesta majatalosta Yado Oikawasta, johon lupasin palata kattavammalla postauksella. Vihdoinkin aurinko antaa minulle luvan kirjoitta: ulkona sataa.
Yado Oikawa on japanilainen huoneisto Pukkilan keskustassa, johon yöpyjiä majoitetaan ympäri vuoden. Aikaisemmin omistaja Riitta Oikawa asui Japanissa ja majatloa hoitivat muut työntekijät. Majatalon johtamien etänä ei kuitenkaan ollut aivan mutkatonta ja nyt kaikki onkin helpompaa: Riitta on muuttanut takaisin Suomeen. Yado Oikawa on huomattu mediassakin ja vanha majatalo on nyt saanut rinnalleen uuden majatalon, jossa perustaja itse asuu miehensä ”mestrarikokin” kanssa.

S ja minä majoitumme Yado Oikawan vanhaan majataloon, joka sijiatsee Porvoon joen rannalla aivan Pukkilan keskustassa, vanhassa meijerissä. Näkymä asunnon ovelta joelle on hämmentävän japanilainen! Asunnon edessä on pieni japanilainen puutarha, josta sisälle astutaan japanilaiseen tyyliin isoja kiviä pitkin, idea, joka toimisi suomalaisissakin asunnoissa.

Majatalon muodostavat olo- ja makuuhuone, keittiö, iso kylpyhuone, erillinen wc ja vaatehuone/eteinen. Kaikki huonekalut on tuotu Japanista ja vieraita varten asunnossa on paljon Japani-aineista kirjallisuutta (origamien taitteluohjeista japanilaisiin puutarhoihin), tarjolla on myös leffoja sekä 10-osainen japani-dvd-boksi. Lisäksi makuuhuoneessa on japanilaisia perinnesoittimia, joista lähtee erittäin autenttinen soundi. Asunnossa on myös etenkin esteetikkoja ihastuttava lasivitriini, jossa esillä on astioita, laukkuja ja aamutakkeja, jos vieras haluaa ostaa mukaansa japanilaisen muiston. Esittelen omani blogauksen lopussa…

Kuten kuvista saattaa nähdä, ei ole epäilystäkään siitä, ettemme olisi todella käyneet Japanissa! Paras oli kuitenkin vasta edessä… Uusi majatalo sijaitsee vartin kävelyn päässä vanhasta ja on siis kokonainen talo siinä missä vanha majatalo on huoneisto. Uusi majatalo on rakennettu japanilaiseen tyyliin, mutta se on myös hämmästyttävän suomalainen kaikessa japanilaisuudessaan.

Uusi majatalo koostuu kahdesta suuresta huoneesta ja yläkerrasta. S ja minä aterioimme tatamihuoneessa (kuva alla) Riitan emännöidessä suurempaa porukkaa viereisessä huoneessa. Tatamihuone on mielettömän kaunis ja otinkin kymmeniä mielikuvia ja ideoin itsekseni kotimme sisustusta. Kun seuraavan kerran fiksaamme kotia uuteen uskoon, haluan mukaan ripauksen japania. Kuinka nerokkaita ovat esimerkiksi ovina ja seininä toimivat siirrettävät sermit? Nerokasta!

Emme tienneet oikeastaan mitään tulevasta illallisesta, paitsi että luvassa oli tempuraa ja useampi ruokalaji. Lisäksi Ritta totesi aikaisemmin illalla, minun tiedustellessa lähintä kauppaa, että ”Ette te kyllä ruokaa tarvitse…” Ja oikeassa hän oli! Saimme eteemme mitä ihastuttavampia ruokalajeja, muistaakseni kahdeksaa sorttia. Herkuttelimme alkusalaatilla ja misokeitolla, saimme uusia perunoita japanilaiseen tyyliin, meille tarjoiltiin myös toista japanilaista keittoa, erittäin herkullista kanaa (tein poikkeuksen sillä en kehdannut kieltäytyä), tempuraa ja jälkiruokaa.

Tempurasta sanottakoon, että Riitan miehen valmistamat tempurabataattisiivut olivat aivan ylimaallisen hyviä! Japanilainen keittiö on suorastaan nerokas uppopaistaessaan vihanneksia ilman, että ruokalaji on rasvaisen raskas. Nämä bataatit olivat kevyttä kasvisruokaa – toki sitä tukee se, että kiekkoja syötiin kaksi per naama eikä kymmentä. Kaksi riitti mainiosti! Tässä vaiheessa mentiin muistaakseni kuudennessa ruokalajissa ja me aloimme olla erittäin täynnä, mutta ähkystä ei ollut tietoakaan. Seuraavat kaksi: friteeratut vihanneskeot ja jälkiruoka, upposivat siis helposti!

Jaksain aina muistuttaa siitä, kuinka 10 päivän Japanin reissullani vuonna 2004 pääsin eroon kaikista vatsavaivoistani, joista olin kärsinyt vuosikausia. Silmäni aukesivat maidottomalle, hiivattomalle, vehnättömälle ja etenkin lisäaineettomalle ruoalle ja tajusin mikä länsimaisessa ruokakulttuurissa on pielessä: emme syö tarpeeksi tuoretta ruokaa. Syömme ruokaa, joka on säilötty ties millä aineilla, joita elimistömme ei tarvitse ja josta me saatamme jopa tulla kipeiksi, kuten minä tulin ja tulen yhä. Vaikkakin Mäkkärit valtaavat myös Japania, ei vanha ruokakulttuuri ole onneksi katoamassa mihinkään, sen rinnalla on vaan toinen, länsimaalainen pikaruokameininki, josta etenkin nuoret ovat innostuneet.

Japanissa ihmettelin maan makeiskulttuuria: ei irtokarkkia ja suklaapatukoita! Tietenkin makeisia on tarjolla, mutta niitä ei syödä kuten täällä. Monet nuoret syövät karkkien sijaan perinteisia japanilaisia makeisia, jotka ovat erinäköisiä riisistä valmistettuja raksuja, joiden makeus ei hypi silmille kuten meidän irtokarkkiemme.

Myös Yado Oikawan jälkiruoka noudatti japanilaista traditiota: kaunis, kevyt ja makoisa. Kyseessä oli kolme pientä karkkia, joista valkoinen ja pinkki olivat makeita, kovia sokerikarkkeja (kuinka kaunista!) ja kolmas oli Riitan yllätys: vihreällä teejauheella päällystettyä lakritsia – mahtavaa. Makeiset nautittiin tietenkin vihreän teen kanssa lautaselta, joka oli valmistettu oikeasta lehdestä. Ihailen loputtomasti japanilaisten visuaalista silmää, mitä estetiikkaa! Myös S oli vaikuttunut jälkiruoastamme ja valokuvasi sitä samalla intensiteetillä kuin minä – hyvä että ehdimme kaikelta kuvaamiseltamme syödä.

Kaksi ja puoli tuntia ja kahdeksan ruokalajia myöhemmin teimme lähtöä majatalosta vain huomataksemme taas yhden uuden kiinnostavan yksityiskohdan: wc! Riitta on roudannut jopa wc-istuimen Japanista Suomeen, enkä ihmettele. Wc-pönttö on nerokas: kun sen huuhtelee, käytetään vesi ensin käsien huuhtelemiseen, jonka jälkeen vasta pönttö hyödyntää veden sen varsinaisen tavaran huuhtelemiseen. Erittäin ekologista. Miksi ei Suomessa valmisteta tällaisia wc-istuimia?

Vaikka jo tässä vaiheessa olimme sitä mieltä, ettei minilomamme juuri onnistuneempi voisi olla, odotti majatolossamme vielä lisää elämyksiä! Makoisan illallisen jälkeen nimittäin sukelsimme paljuun! Puinen palju on perinteinen japanilainen kylpyamme, johon lasketaan erittäin kuumaa vettä. Riitta neuvoi käyttämään lämpömittaria ja tarkistamaan veden oikean lämpötilan, maksimissaan sen tuli olla 42 asteista. Teimme työtä käskettyä. Paljun täyttäminen ja peseytyminen sitä ennen oli lähes seremoniallista: tunsin oloni ihan Björkiksi Matthew Barneyn leffassa Drawing Restraint 9. Nautinnollista.

Voitte arvata, että uni tatamivuoteella maistui paljun ja illallisen jälkeen… Aamulla jääkaapissa odotti vielä ruhtinaallinen aamupala. Siemaillessamme teetä totesimme, ettei 130 euroa ole varsinaisesti suuri hinta tästä kaikesta. Jo pelkkä illallinen oli huima, puitteista puhumattakaan. Aamiainen kruunasi vierailumme ja juuri ennen lähtöä muistin vitriinin ja erään asian, jonka välttämättä halusin mukaani…
…Nimittäin silkkisen iltalaukun. Tämä voisi olla Chanel! Riitta kertoi tuoneensa sen Japanista kauan sitten ja varmisti minulle vielä laukun olevan silkkiä. Nyt tiedän mihin sujautan kännykän ja huulikiillon kun seuraavan kerran on juhlat!

Yado Oikawa-postaus on mielestäni vaillinainen, koska en kykene millään sanoilla kuvailemaan tunnelmaa, joka Pukkilassa vallitsee, se kannattaa mennä kokemaan itse. Kun siis kaipaat jotakin erikoista ja käytössäsi on viikonloppu, tiedät nyt ainakin yhden paikan, jossa työstressistä pääsee eroon.

Ruokaillessamme tatamilla, istui viereisessä huoneessa porukka toimittajia. Löydät siis täältä toisenkin Yado Oikawa-postauksen.

Nyt suuntaan salille ja ehkä treenin päätteeksi nautin sushia, salin yhteydessä on nimittäin sushi-ravintola Umeshu. Ihanaa, Sunnuntai!