Ekoasumista

Liitin eiliseen blogaukseen kuvan, joka on otettu aikaisemmin syksyllä. Tarkkasilmäinen lukija kiirehti heti kysymään, että lämmitänkö todella asuntoa näillä pakkasilla hellelukemiin, kun kerran olen kuvassa hihattomassa vaatteessa? En todellakaan.

Asuntomme on 1920-luvulla rakennetun kerrostalon 54 neliöinen kulmakämppä, jossa on vain kaksi pientä patteria. Asunnon seinäpinta-alasta yli puolet on ulkoseinää, eikä talon vieressä ole toista rakennusta (tai on, mutta rakennuksen katto jää oman asuntomme alapuolelle), joten seinät ovat todella kylmät. Kökin kämpässä kaksissa housuissa, kaksissa sukissa, kahdessa villapaidassa, kaulahuivissa ja myssy päässä, joten veikkaan asunnon lämpöasteiden olevan melko ekotasoiset. Lämpömittaria meillä ei ole, joten tarkkaa huonelämpöä en valitettavasti voi antaa.

Foto tämänhetkisestä asustani rauhoittanee huolestuneen siis lukijan. Anteeksi lievä piikittely, mutta toivoisin ihan pientä luottamusta, sillä kyllä minä ihan oikeasti pyrin asumaan ekologisesti, eikä asunnon lämmittämisessä helleasteiseksi keskellä talvea vaan olisi yhtään mitään järkeä. Ja toisaalta, me ihmiset olemme aika erilaisia siinä, kuka pärjää 16 asteessa hihattomassa ja kuka ei. Sikäli eilinen julkaistu kuva voisi hyvinkin olla eilen otettu.

Mutta ei siis huolta, ekoilen talvella kylmässä ja kesällä lämpimässä. Omat ekosyntini eivät asumisesta aiheudu, vaan ennemminkin lentomatkailusta ja toisinaan ulkomailta rahdatun luomuruoan syömisestä. Näissä asioissa voisin todellakin parantaa tapojani entisestään.

Nyt on pakko palata kirjan kirjoittamisen pariin, kivaa vapaapäivää kaikille (joilla on vapaapäivä…)!