1.12.2009

Tällaiselle jouluihmiselle joulukuun ensimmäinen päivä on aina jotenkin juhlallinen päivä. Sen kyllä täytyy kummuta lapsuudesta, jolloin joulu oli aina vuoden kohokohta. On se minulle vieläkin tärkeä juhla, perinteistä rakkain.

Viimeiset pari vuotta tällä päivällä on ollut muukin merkitys: rakas isoisäni kuoli käsivarsilleni muutama vuosi takaperin juuri ensimmäisenä päivänä joulukuuta. Olin hetkeä aikaisemmin avannut joulukalenterin ensimmäisen luukun hänen sairaalahuoneessaan, kun hän yhtäkkiä oli poissa luotani.

Kerroin asian teille siksi, että etenkin joulunaikaan perheen merkitys korostuu, ja valitettavasti jouluna(kin) on monia, jotka ovat ihan yksin. Sairaaloiden osastot, ne joilla huonoimmassa kunnossa olevat, ehkä elämänsä viimeisiä päiviä viettävät ihmiset makaavat, osa unohdettuina, ne ovat usein surullisia paikkoja, jonne vierailija voi helposti viedä mukanaa paljon iloa. Pelkkä kosketus tai vanhuksen tarinan kuunteleminen voi olla hänelle isoin joululahja maailmassa. Valitettavasti kiireinen sairaalahenkilökunta ei ehdi kuuntelemaan mummojen ja pappojen juttuja vaikka he haluaisivatkin, kaikilla on niin kova kiire.

Jos siis sinulla on läheinen – sairaalassa tai yksin kotonaan – jota voisit piristää visiitillä, teepä se, se on kullanarvoista työtä! Suurta iloa vanhuksille tuottaa esimerkiksi musiikki: joululaulukirja vaan mukaan ja yhteislaulua kehiin.

Psst… Jouluun liittyen: muita joululahjaideoita saat Suosiekoa.fin sivuilta. Joka päivä uusi henkilö tai taho tarjoaa luukullisen ideoita, oma luukkunikin tulee vastaan jossain vaiheessa jouukuuta, kerron sitten!