Kuohuvaa ja kuppikakkuja
Terveisiä Suuesta & Mahtavasta, jota olen siivonnut kolme tuntia. Jälki todistaa, että perjantaina oli hauskaa, kerrassaan!
Täytin 3.. eiku 20 ja kutsuin ystäviä lasilliselle kuohuvaa. Okei, vähän useammalle lasilliselle. Ja tietenkin piti olla myös kuppikakkuja ja juureslastuja. Ja marjamehua (johon halukkaat saivat terästystä).
Viimeinen puoli vuotta on ollut minulle rankkaa ja jännittävää aikaa. Pikkulapsen äiti, joka samalla tahkoo duunia meikäläisen tahtiin, ei ehkä ole se rennoin yhdistelmä, mutta minkäs teen, kun olen työorientoitunut. Olen myös lapsiorientoitunut, joten kaikki hereilläoloaika on melkoista täysillä painamista. Kuten kanssavanhemmat tiedätte, voi kaksivuotias olla aika huono nukkuja. Leijonat jahtaavat öisin ja vanhemmat saavat loikkia pystyyn pahimmillaan tunnin välein. On siis välillä painettu menemään aika vähillä unilla.
Silminnäkijän Maito-dokkarin teko on ollut toisinaan niin totaalista ja olen uinut sen verran syvissä vesissä, että työpäivän päätteeksi on ollut vaikea vaihtaa elintarviketeknologia muumeihin. Väkisinkin kokee olevansa huono ihminen, kun skidi haluaa leikkiä ja mietin vaan homogenointia. Onneksi elämä hiukan — ainakin hetkeksi — helpottaa, ja voin vaan nauttia tästä mammuttiprojektin valmiiksi saattamisesta (ensi-ilta 21.2 TV2).
Synttärini tulivat juhlineen loistavaan saumaan ja bilefiilis oli korkealla. Yleensä odotan erityistä syytä juhlien järkkäämiseen, mutta kyllä sitä voisi useammin skoolata, ihan vaan elämälle itsessään. Kun vaan saisi aikaiseksi. Perjantain kaltaiset sessiot muistuttavat, kuinka upeita ihmisiä sitä onkaan elämänsä aikana oppinut tuntemaan.
Tuottajan koulutuksesta on paljon hyötyä, kun fiksaa bileet. Kohderyhmäajattelu, budjetti, aikataulu, lavasteet, äänitekniikka, valot, tiedotus — kaikkea tätä opiskelin koulussa ja kaikesta tästä on hyötyä kun haluaa saada aikaan erityisen illan.
Lahjaksi saatu Can Vendrell Cava uudella etiketillä varustettuna…
Halusin tarjota ystäville parasta, joten olin yhteydessä erään tietyn luomukuohuvan maahantuojaan. Can Vendrell Cava on mainittu Kemikaalicocktailissa vuosien mittaan monta kertaa — ja syystä! Turvaudun aina skumpan tarpeessa nimenomaan tähän merkkiin, koska tuote vaan on makunystyröilleni parasta ja vieläpä luomulaatuista. Cavan tuottaja Albert i Noya on Espanjan vanhin ja johtava, luomumenetelmiä käyttävä viinitalo. 101 hehtaarista 76 on luonnonmukaisesti viljeltyä. Albet i Noyalla tutkitaan esimerkiksi vanhoja ja unohdettuja, kadotettuja rypälelajikkeita, joita luultiin kadonneen viinikirvan tulon jälkeen 1876. Olen viinitalon fani, joten kehtasin pyytää — ison maailman (ja muotiblogien) tyyliin — tilaisuudelleni juomasponssia. Sain maahantuojalta satsin synttärilahjaksi. Vieraat ja allekirjoittanut kiittävät! Sain itse asiassa vierailtakin lahjaksi samaa juomaa, kuvassa tuunattu pullo. 😀
Väänsin drinkkejä myös Lapin Maria -mehuista, joita niinikään kiikutettiin minulle keskiviikkona sopiva satsi. Otin osan mehupullon sisällöstä pois ja korvasin sen lorauksella Koskenkorvaa. Vielä musta pilli ja avot! Osa vieraista tosin arvosti mehuansa ilman alkoholia, nämä ovatkin mainioita esimerkiksi lastenjuhliin. Söpö pakkausdesign!
Jennin pillimehu-pose
Juhlissa on oltava juomaa, mutta myös herkkuja, tietty. Onneksi lähipiiriin kuuluu luottokokki, jonka tekeleisiin voi luottaa kuin kallioon. Annoin Meri-Tuulelle vapaat kädet, kuitenkin kysyen, että ”kävisiköhän punajuuri kuppikakkuun?”. Kävihän se! Saimme nautittavaksi kolmet erilaiset kuppikakut, joiden reseptejä kyseltiin jo bileissä, ehkä heitän ne tänne jahka kerkiän.
Anu Harkin cupcake-pose
Kun on makeaa, on oltava myös suolaista. Aloittaessani Kempparin bloggasin melkein ekana Terran juureslastuista, jotka ovat ikisuosikkejani. Huomasin kuitenkin hiljattain, että myös kotimainen Chipsters valmistaa juuressipsejä, joten diilasin niitä bileisiin kuppikakkujen ja kuohuvan rinnalle.
Könysin nukkumaan aamukuudelta. Hämmennyin, kun taksikuski toivotti ”hyvät huomenet”. Mutta nuorena jaksaa valvoa, mähän oon vasta 20-vee.
Ai niin: testasimme bilepossen kanssa Kallion uuden baaritulokkaan Sandron: lämmin suositus. Testasimme myös lähipizzerian, en suosittele. Mitä sen sijaan suosittelen, on Cmykistävä. Jussi taikoi työhuoneemme ikkunaan alle vuorokaudessa tilauksestani livekokoisen Kate Mossin. Miksi Kate Moss, ehkä ihmettelette? Miksei vaikka liuta E-koodeja, jotain vihreää ja ekologisen henkistä tai vaikka Al Goren naama? No siksi että Kate Moss oli juhlien teema ja minusta paljon mukavampaa katseltavaa kuin jotkut ruohonkorret.
Olen vuoden vanhempi ja taas vähän onnellisempi. Koen, että elämä sen kun paranee vaan.
Kiitos kaikille perjantaina ja blogin kautta muistaneille, seuraavaksi täytyy alkaa suunnittelemaan astetta isompia bileitä, nimittäin niitä, jotka järkkään teille, rakkaat likijat!