Nahkatakin uusi elämä

Joitakin viikkoja sitten siivosin lapsuudenkotini kaappeja. Säästin kaikki mehukkaimmat ysärijutut, mutta aika moni vaatekappale sai vihdoinkin luvan lähteä kirpparille. Löysin vanhan nahkatakin, jota kukaan meistä ei oikeastaan ole koskaan juuri käyttänyt. Isoäitini on tainnut dyykata sen joskus 80-luvulla roskiksesta.

Takki oli moitteeton, mutta ei niin kivan mallinen. Koska nahkaa voi ja kannattaa aina uusiokäyttää — ja koska The nahkamaalaaja  istuu Suuressa & Mahtavassa minua vastapäätä — päätin kysyä Erikalta ideoita takin uusiokäyttöön.

Näet kuvat alkuperäisestä rotsista täällä (Ötökkälaukku-postauksen lopussa). Travolta-liepeet saivat lähteä, samoin hihat, ja vuorikin. Jäljelle jääneelle asialle halusin hapsut ja pituudesta tippui puolet. Yhtäkkiä nahkarotsi näytti tältä:

Kuva: nahkamaalari.blogspot.fi

Lähdin työhuoneelta kotiin ja Erika sanoi etsivänsä jotakin kultaista, jolla liivi kantataan/koristellaan.  Maalaamisen jätimme tällä kertaa. Tuli aika hieno!

Tykkään siitä, että liivi näyttää vanhalta. En halunnut siitä mitään niitti-metallihärpäke-asenne -nahka-asiaa, vaan hiukan pehmeämmän. Folklore-henkisen.

Mutta vaikka vaikutelma onkin melko pehmeä, on selkäosassa western-fiilistä, kiitos ex-nahkatakin ompeleen, jonka mukaan Erika leikkasi hapsutkin.

Tästä tulee loistava vaate kesämekkojen kanssa. Valkosiniraidallinen sailori-mekko ja tämä. Täydellistä. Kiitos Erika!

Ja hiuksista: ne ovat harvoin näin laitetut. Kiitos siitä kuuluu Studi Mitoron Miialle, jonka tuolissa juuri hetken istuin. Nainen pyörittää kymmenettä vuotta (!) Munkkiniemessä studiota, josta saa kampaamo- ja meikkauspalveluita, valokuvastudiokin löytyy — ja hierontapöytä! Kosmetiikkapuolella käytössä on mineraalimeikkisarja Jane Iredale ja kampaamopuolella mm. PPD:stä ja monista muista haitallisista aineista karsittuja värisarjoja sekä John Masters Organicsin tuotteita. Teen paikasta (ja mulle tehdystä meikistä) vielä oman postauksen.

NYT: kuka voittikaan Kempparin 5-vuotisarvonnan? Sen voitti Karoliina Virkkunen:

Itse aloin seurata blogiasi sen alkuvaiheilla ilmeisesti, koska vuosi oli 2008. Tämä oli ensimmäinen blogi jota aloin ylipäätään koskaan seurata ja kauttasi löysin tieni monien muidenkin blogien pariin. Ansiostasi löysin tieni luomuruuan, kosmetiikan ja monien maailmani mullistaneiden juttujen pariin ja lopulta myös sinne Berliiniin! Olen tänä vuonna vihdoin ja viimein muuttamassa Berliiniin joksikin aikaa. 🙂 Berliinistä on tullut taivaani. Olen ehtinyt tähän asti olla mukana perustamassa luomukauppaa ja monessa muussa kivassa jutussa, ja koettelen luonnonkosmetiikan meikkejä kaiken aikaa, sillä meikkien suhteen olen todella kriittinen. Haaveilen meikkitaiteilijakouluun menemisestä, jotta voisin joskus edes toiminimellä tehdä meikkitöitä luonnonkosmetiikkaa käyttäen. Onneksi luonnonmeikkien laatu paranee kaiken aikaa, vielä en ole täydellisen omistautunut niille, valitettavasti… 🙂 Mutta siis tästä päästään siihen että ehdottomasti kosmetiikka-aiheet ovat Berliiniaiheiden lisäksi koskettaneet sydäntäni, jaksan uskoa luonnonkosmetiikan tulevaisuuteen ja etenkin siihen, että voin itse olla vaikuttamassa asioihin, osittain sinun ansiostasi, koska olet sellanen täti että huh huh! Olet saanut niin paljon aikaiseksi, ettei voi kelata muuta kuin: miksi en minäkin joskus. KIITOS NOORA. ♥

Kiitos Karoliina ja kaikki muut vastanneet, sain arvokasta palautetta siitä, mistä mun kannattaa kirjoittaa jatkossa: siitä mistä tähänkin asti.

Otte kyllä mahtavaa jengiä tyypit, en voi muuta sanoa.  Järkkään teille kevään mittaan, lupaan!