Kun syöt purukumia, syöt tuhansia hippuja mikromuovia

Kun IG-postaus kerää yhdessä illassa yli 30 000 katselukertaa, voi päätellä, että asiasta kannattaa kirjoittaa pidemminkin. Instagramin huono puoli kun on se, että postaukset elävät hetken aikaa vain, siinä missä tällaiset perinteiset blogipostaukset ovat ikuisia, osuessaan ihmisten tutkaan hakukonehauissa vielä vuosienkin päästä.
Siispä, annettakoon huomiota asialle, joka mitä ilmeisimmin on jäänyt monelta ymmärtämättä: purukumissa on muovia ja sitä voi olla liki puolet koko tuotteesta. Ei ole ihme, ettei tätä välttämättä tule ajatelleeksi, purukumin tuoteselosteessa kun raaka-ainelistalla ei lue ”muovi”. Sen sijaan tuoteselosteessa lukee ”purukumin perusmassa”, joka muodostaa purukumista 15-45%. Se mitä kuluttaja ei tiedä, on se, mistä tämä massa valmistetaan.
Kyseessä ei ole luonnollinen cocktail (esim. luonnonkumi), vaan synteettisiä kumeja, jotka valmistetaan maaöljystä. Purukumissa on itse asiassa samoja muoveja, joita käytetään esimerkiksi muovipussien valmistukseen. Purkassa voi myös olla hormonitoimintaa häiritseviä yhdisteitä (mm. lisäaineet E320 ja E321 (BHA ja BHT). Ruohonjuuren sivuilla kerrotaan, kuinka ”Tanskan kuluttajaneuvosto kehottaa erityisesti lapsia ja raskaana olevia naisia välttämään kaikkia BHA- ja BHT-yhdisteitä sisältäviä tuotteita, sillä jopa pienet annokset lisäävät yhdisteiden kokonaisvaikutusta”.
Olen kirjoittanut hormonihäiritsijöistä usein, mutta en kertaakaan purukumiin liittyen, hämmentävää kyllä! (Purukumien sisältämistä keinomakeuttajista olen). Eli korkea aika kosketella tätäkin aihetta.
Tämän postauksen julkaisin eilen Instagram-tililläni:
Referoin postauksessa mm. tuoretta tutkimusta, joka on julkaistu maaliskuussa tänä vuonna, yhdysvaltalaisen kemian seura American Chemical Societyn (ACS) sivuilla:
Suora lainaus artikkelista:
”A typical piece of gum weighs between 2 and 6 grams, meaning a large piece of gum could release up to 3,000 plastic particles. If the average person chews 160 to 180 small sticks of gum per year, the researchers estimated that could result in the ingestion of around 30,000 microplastics.”
Lähde: Chewing gum can shed microplastics into saliva, pilot study finds, 25.3.2025 ACS.org
Eli suomennettuna: tyypillinen purkkapala painaa 2-6 grammaa, tarkoittaen, että isosta purukumista voi irrota jopa 3000 mikromuovipartikkelia. Jos henkilö syö 160-180 purkkaa vuodessa, voi ihminen päätyä syömään 30 000 palaa mikromuovia.
Helsingin Sanomat referoi maaliskuussa omassa jutussaan Kalifornian yliopistossa (UCLA) tehtyä tutkimusta, jossa koetilanteessa yhdestä grammasta purukumia irtosi sylkeen keskimäärin 100 mikromuovihippusta (yksi purukuminpala painoi keskimäärin 1,5 grammaa).
Tällaista kun lukee, ei ole ihme että alkaa ahdistaa. Mutta mitä suihimme päätyvä mikromuovi voi ihmiselle tehdä?
Sen kun varmuudella tietäisi.
Tätä ei vielä varmasti osata sanoa, ja sen vuoksi ollaan tilanteessa, jossa vaikka tiedetään, että muovia päätyy ihmisiin jatkuvalla syötöllä — esim. tutkitusti pullovesissä on muovia, mikroastioista päätyy lämmitettäessä ruokaan muovia jne. — ei kuitenkaan tiedetä, mitä muovi ihmiselle tekee.
Siltikin: jatkuvasti saadaan uutta tietoa siitä, miten ihmisen sisään kertyy mikromuovia — esimerkiksi tuore tutkimus osoittaa, kuinka sitä kertyy yhä enemmän ja enemmän aivoihin. Environmental Research -lehdessä (2023) julkaistussa tutkimuksessa kerrotaan, että aivoihin kertyneet mikromuovit voivat mahdollisesti olla aivojen kannalta myrkyllisiä ja aiheuttaa aivojen tuhoutumista ja solukuolemaa (tutkimus alla).
Lähde: www.sciencedirect.com
Tiedossa on myös, että esimerkiksi verisuonten seinämistä löytynyt muovi on yhteydessä kohonneeseen sydäninfarktiriskiin. Todisteita siitä, että juuri muovi nostaisi riskiä ei ole, mutta vaikkei syy-seuraussuhdetta voidakaan todistaa, niin tuskinpa ihmisen sisään kertyvä muovi on ainakaan terveydelle hyväksi.
Tiettyyn pisteeseen saakka voimme varmasti kestää muovin kertymistä verisuoniin, aivoihin, maksaan, vereen, äidinmaitoon, keuhkoihin — mutta missä kohtaa meissä on liikaa muovia? Tähän ei ole vielä vastauksia.
Tiedämme kuitenkin paljon jo siitä, mitä kautta muovia meihin päätyy ja kukin meistä voi omilla valinnoillaan vähentää altistumista. Varovaisuusperiaatetta kannattaa ehdottomasti noudattaa.
Jos purukumista puhutaan, ovat paremmat vaihtoehdot muovittomat purukumit (esim. True Gum ja Nuud) sekä pastillit, joissa ei ole muovia. Lapsille monet ovat tottuneet käyttämään Herra Hakkarais-pastilleja yms. ja se onkin hyvä, koska niissä ei muovia ole.
Etsiessäni lähteitä tähän postaukseen törmästin aika yllättävään faktaan: Helsingin Sanomien jutussa (2.4.2024) hammaslääkäriliiton asiantuntijahammaslääkäri Aija Hietala-Lenkkeri toteaa, että hän ei ole kuullut, että purukumi sisältäisi muovia. Hammaslääkäriliitto suosittelee purukumia ihan virallisesti — tarkemmin kuutta tyynyä päivässä. Tämä tarkoittaa lähes tuhatta mikromuovihippusta vuorokaudessa.