Menu

Miksei palkka ole vammattomalle ja vammaiselle sama, jos työn jälki on yhtä hyvää?

Miltä tuntuu ajatus siitä, että vieressäsi samoja hommia paiskiva työntekijä saa kuukauden päätteksi normaalin kuukausipalkan ja sinä muutaman kympin — tai et mitään? Suomessa vallitsee parhaillaan tilanne, jossa vammaisia ihmisiä hyväksikäytetään röyhkeällä tavalla. Vaikka kehitysvammainen henkilö suoriutuisi työstä vammattoman ihmisen lailla, ei häntä nähdä saman arvoisena työntekijänä. Suomessa on tuhansia vammaisia henkilöitä, jotka haluaisivat ja kykenisivät työskentelemään, mutta vain 2 % työikäisistä kehitysvammaisista käy palkkatöissä, koska yhteiskunnan ennakkoluulot ovat juurtuneet syvälle, eikä vammaisten ihmisten potentiaalia ja osaamista nähdä.

Vallalla on käsitys siitä, että vammaisen ihmisen tulisi olla kiitollinen siitä, että saa tehdä töitä. “Suomessa vammaiset ihmiset olivat viime vuosisadan alkupuolella hyväntekeväisyyden kohteita. Sittemmin vammaisuutta on tarkasteltu ensisijaisesti lääketieteellisenä ja hoidollisena kysymyksenä. Vammainen ihminen on ollut lähinnä tutkimuksen kohteena ja yhteiskunnallisena ongelmana, eikä itse päätöksiä tekevänä subjektina. Lääketieteellisen mallin jälkeen painopiste on siirtynyt sosiaalisen mallin mukaiseen ajattelutapaan, jonka mukaan vammaisuus on vammaisten ihmisten eriarvoistumista, joka seuraa yhteiskunnan rakenteista,” todetaan Aspan sivuilla.

Toki on fakta, että vammaisten henkilöiden työkyky on eri tavalla yksilöllistä kuin valtaväestöllä, mutta kun löytyy tehtävä, jonka kehitysvammainen henkilö osoittaa hallitsevansa hyvin ja pärjäävänsä siinä vammattoman ihmisen työpanoksen korvaten, kuuluisi maalaisjärjellä ajateltuna työstä saada sama palkka.

Tilanne on parhaillaan kaukana tästä ja siksi on perustettu Väylä ry, jonka tavoitteena on, että tulevaisuudessa jokainen kehitysvammainen ihminen saisi tekemästään työstä asiallisen palkan. Väylä perustettiin vuonna 2016 yhden ihmisen turhautumisesta systeemiin. Perustaja ja toiminnanjohtaja Iiris Mikkilä (kuva alla) kertoo esimerkkinä, kuinka eräässä tapauksessa kehitysvammainen siivooja työskenteli yli 10 vuotta yrityksessä, saamatta palkkaa. Vanhat asenteet ja rakenteet mahdollistavat parhaillaan sen, ettei vammaisille tarvitse maksaa, tai jos maksetaan, saa työntekijä keskimäärin 7 euroa päivässä (työosuusrahan maksaa kunta, eikä edes työpanoksesta hyötyvä yritys). Seitsemästä eurosta saatetaan kuten mainittua, vähentää esimerkiksi lounaan hinta.

Kyseessä on niin sanottu avotyö. Avotyössä työntekijä saa korvaukseksi työosuusrahaa, joka on noin seitsemän euroa päivää kohden. Työntekijälle ei kerry vuosilomaa, eikä hänellä ole irtisanomissuojaa. “Avotyötoimintaan liittyy käytännöllisiä ja juridisia ongelmia. Sen lisäksi, että avotyöntekijällä on heikko asema, avotyötä teettävä organisaatio, esimerkiksi yksityinen yritys, voi saada palkatonta työtä teettämällä perusteetonta etua markkinoilla. Eri osapuolten vastuut ja velvollisuudet eivät ole avotyön osalta selviä. Kuka esimerkiksi ohjaa avotyötä tekevää asiakasta ja millä perusteella, ja kuka vastaa, jos asiakas avotyötä tehdessään aiheuttaa vahinkoa?” (Lähde: tukiliitto.fi)

Avotyötä tekevän työtehtävät saattavat olla täysin samat kuin viereisen palkkatyöläisen.

Sain haastatella Väylällä työskentelevää Miia Pallosta (kuvassa alla), joka kertoi edellisessä työpaikassaan olleen juurikin kyseisen käytännön. Täydestä työpäivästä hän sai korvauksena seitsemän euroa, josta vähennettiin 4,90 € lounaaseen. “En ymmärtänyt silloin, että se on liian vähän, olin vaan kiitollinen, ettei tarvinnut olla kotona ja tuijottaa seiniä”, Pallonen toteaa. Pallonen päätyi Väylälle, kun Mikkilä oli yhteydessä hänen valmentajaansa tiedustellakseen, olisiko ketään, joka osaisi ommella. Pallonen osasi ja päätyi Väylälle, nyt hän saa työkyvyttömyyseläkkeen mukaista palkkaa, jonka tuloraja on 732 € kuussa. Töitä hän tekee 18 tuntia viikossa.

vammainen, kehitysvammainen, avotyö, vammaton, Väylä ry,

Väylän perustaja Iiris Mikkilä ja työntekijä Miia Pallonen

Iiris Mikkilä kertoo Väylän työllistäneen starttivuonna kaksi osatyökykyistä työntekijää ja pari vuotta tästä eteenpäin listoilla oli jo parikymmentä ihmistä, jotka tekivät pääasiassa siivoustöitä. Koronakevät kuitenkin muutti kaiken ja väyläläiset piti lomauttaa. Kaikki työntekijät ovat käytännössä riskiryhmää ja koronan vuoksi moni aiemmin palvelua ostanut siivoaa nyt itse.

Väylän piti keksiä uusia ansaintamalleja ja niin aloitettiin ompeleminen. Väylällä ommellaan nyt esimerkiksi kestovanulappuja, kestotalouspapereita, tiskirättejä ja hiuspantoja, joita myydään Väylän verkkokaupan kautta. Väylä ei saa mitään ulkopuolista rahoitusta, joten työpaikkojen säilyminen on parhaillaan pitkälti kiinni verkkokaupan myynnistä. Tuotteet valmistetaan pitkälle yksityisihmisten ja yritysten lahjoittamia ylijäämämateriaaleja hyödyntäen. Lisäksi Väylä tarjoaa yrityksille ompelu-, kokoonpano- ja pakkauspalveluita.

vammainen, kehitysvammainen, avotyö, vammaton, Väylä ry,

vammainen, kehitysvammainen, avotyö, vammaton, Väylä ry,

Väylän työntekijä Hung Huy Tran pakkaa talousliinoja vyötteisiin 

Parhaillaan Väylä työllistää vakituisesti kaksi henkilöä ja lisäksi remmissä on 15 keikkalaista, joista palkkaa kuukausittain saa 6-10 työntekijää.

Suomessa on noin 3000 kehitysvammaista, jotka voisivat työllistyä, mutta heistä vain 500 työllistyy parhaillaan. 2 % heistä on palkkatöissä. Tarvitsemme paitsi asenne- ja ilmapiirimuutosta, myös päättäjiltä tahtotilaa tehdä avotyön pitkäaikainen teettäminen laittomaksi. Elämme vaalikevättä ja nyt jos koska on hyvä mahdollisuus haastaa omaa ehdokasta aiheesta.

Suurin ongelma ovat epäluulot vammaisia ihmisiä kohtaan. Itse kehitysvammaisen siskon kanssa eläneenä tiedän, kuinka paljon saatamme säikkyä ja pelätä sellaista, mikä on meille vierasta ja epämukavaa. Jos ei ole koskaan kohdannut vammaista henkilöä, ei ehkä tiedä, miten kommunikoida. Neuvoksi antaisin: suhtaudu vammaiseen ihmiseen samalla tavalla kuin keneen tahansa muuhun.

***

Måndag ja Vastuullisuusmedia hakivat joulukuussa tahoa, jolle antaa joululahjaksi medianäkyvyyttä ja toimistomme osaamista. Väylä ry valittiin monien ehdokkaiden joukosta. Kiitos kaikista ehdotuksistanne!

 

2 kommenttia Jätä kommentti

Kommentit

Olen itsekin työskennellyt organisaatiossa, jossa työtovereina oli kehitysvammaisia- tekemässä työtä, joka jonkun piti joka tapauksessa tehdä. Muistan olleeni pöyristynyt, kun minulle selvisi, etteivät he saa työstä edes harjoittelijan minimipalkkaa. Jos oikein asian olen ymmärtänyt, niin syyt siihen ovat lainsäädöllisiä. Ymmärtäisin kyllä, jos palkkaa ei maksettaisi ns. suojatyöstä, mutta työstä, joka pitää joka tapauksessa tehdä, pitäisi kyllä maksaa palkkaa, vaikka työntekijä saisikin eläkettä vammansa perusteella. Myös vammaiset rakastavat kivoja asioita ja harrastuksia – jotka taas eivät ole kenellekään ilmaisia. Pitäisi olla ihmisen perusoikeus saada työstään sellainen korvaus, että se mahdollistaa mukavien asioiden hankkimisen oman työn ansioilla.

    Todellakin pitäisi!

Vastaa käyttäjälle Signe Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


Jos sinulla ei ole tunnusta, voit rekisteröidä sellaisen täällä.