Väärin autettu!
Yritysten hyväntekeväisyys on yleensä sitä, että joulun alla tajutaan, ettei jakseta kiikuttaa viinipulloja asiakkaille. Keksitään lähetettää joukkomeili, jossa kerrotaan, että “tänä vuonna lahjoitimme joululahjarahamme” a) syöpälapsille b) norpille c) katukoirille. Sitten siirretään muutama huntti järjestön tilille ja tunnetaan hyvyyttä. Olen tehnyt tätä itsekin: laiskuuttani antanut pikkusumman söpöön kohteeseen ja lunastanut itselleni hyvän mielen.
Mitä jos firmat harrastaisivat hyväntekeväisyyttä ihan tosissaan? Mitä jos me liikemiehet ja -naiset auttaisimme köyhiä? Jos kanavoisimme osan yhtiömme tuloksesta sosiaaliapuun, vaikkapa narkkareille? Olisiko se liian radikaali ajatus? Mitä kaverit massibaarissa tai Hangon regatassa sanoisivat? Onko turvallisille lastensairaaloille lahjoittaminen laiskaa ja vähän tyhmää?
Hetkinen. Voiko joku olla niin ruma sisältä, että haukkuu firmaa, joka antaa eurojaan hyvään, vaikkakin kliseisiin kohteisiin?
Voiko? Pitäisikö?
Pandemia muutti kaiken ja kaikkien on aika tapella syrjäytymistä ja köyhyyttä vastaan.
Korona takia leipäjonot kiertävät kortteleita ja huumeongelmaiset hortoilevat liiketiloista tyhjentyneillä kaduilla kuolemassa nälkään. Monissa perheissä on hirveää. Köyhyys, näköalattomuus ja päihteet piinaavat yhä isompaa osaa suomalaisista. Eikä tulevaisuus näytä hyvältä. Syrjäytyneiden määrä pomppaa, kun syksyn irtisanomisaalto alkaa ja lomautukset muuttuvat potkuiksi.
Aiemmin heikoimpia on auttanut Veikkaus sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA:n kautta. Valtion rahapelimonopoli on pitänyt hyväntekeväisyysjärjestöt elossa ja avustuskohteet on valittu asiantuntijoiden ja poliitikkojen toimesta ilman poseerausmotiivia. Myös ne vähemmän söpöt hädänalaiset kuten päihdeongelmaiset, maahanmuuttajat tai kiukkuiset nuoret ovat saaneet apua.
Nyt Veikkauksen tulot ovat romahtaneet. Peliyhtiön tulos tipahti tammi-kesäkuussa kolmanneksella. Voiton tippuminen tarkoittaa vähemmän rahaa järjestöille. Budjettiriihessä hallitus lupasi toki korvata menetetyt rahapeliavustukset ensi vuodelta, mutta vuosi kuluu nopeasti ja sen jälkeisestä aikaa ei voi kuin pelätä.
Eikä järjestöillä tai niiden asiakkailla mene muutenkaan hyvin. Koronan aikana toimitilat jouduttiin sulkemaan ja tulot katosivat. Kun valtio keskittyi pelastamaan hätäänsä huutavia yrityksiä, järjestöille ei riittänyt koronarahaa. Kuntoutuksen, lastensuojelun, vanhustenhuollon, päihdehuollon, kehitysvammahuollon ja asumispalvelujen tarjoajat jäivät pandemian alkuvaiheessa puille paljaille.
Systeemi on romahtamassa. Voisivatko yritykset auttaa? Näemmekö ensi jouluna asiakasviestin isolta IT-firmalta, jossa sanotaan “annoimme tänä vuonna joululahjarahamme ex-vankien tukisäätiölle”? Saammeko lukea lakifirman sivuilta jättilahjoituksesta, joka lyhentää leipäjonoja tai auttaa seksityöläisiä?
Parasta tietysti olisi, ettei yritysten almuja tarvittaisi, vaan hyvinvointiyhteiskunta huolehtisi heikoimmista miettien tarkasti, kuka tarvitsee eniten. Kun tein taustatutkimusta Twitterissä, eräskin kommentoi, kuinka hyväntekeväisyys on perseestä ja “hyvinvointiyhteiskunta rules”. Ettei avun saaminen saa olla kiinni PR-arvosta tai “söpöysfaktorista”. Just näin! On täysin perusteltua sanoa, että yritysten pitää keskittyä siihen, mitä osaavat: tuottamaa voittoa, jotta ne ja niiden omistajat tienaavat, työntekijöille riittää palkkaa ja yhteiskunta saa näin verotuloina kunnon potin. Ja että hyväntekeväisyys on perseestä.
Mutta kun sitä rahaa ei yhteiskunnalla ole. Firmoissa sitä on.
Hyvän tekemiselle on paljon esteitä. Rahan kerääminen on tehty absurdin vaikeaksi kun Arpajaishallinto jahtaa järjestöjä tai säätiöitä, jotka eivät ole kerjänneet kiltisti. Hyvä esimerkki tästä on vaikkapa paljon julkisuudessa ollut Antero Vartian ilmastonmuutosta vastaan taisteleva Compensate-säätiö, jonka perustamiesta viranomaiset palkitsivat Vartian rikostutkinnalla.
Myös asenteet heikentävät lahjoitusintoa.
“Mainehyötyä voi saada paremmin pörröisemmistä kohteista kuin päihdeongelmiin liittyvistä asioista”, kommentoi EHYT Ry:n toiminnanjohtaja Juha Mikkonen Twitterissä. Ehkäisevää päihdetyötä tekevä järjestö saa noin 80 prosenttia tuloistaan valtiolta ja jonkin verran keräyksistä ja ropoja yksityisten lahjoituksena. Yrityksiltä ei rahaa liiemmin tipu. “Paljon lienee myös ajattelua, että päihdeongelmat ovat ensisijassa omaa vikaa”, jatkoi Mikkonen.
Kovat oikeistolaiset talousarvot ovatkin ristiriidassa esimerkiksi päihdetyön kanssa. Tästä räikeänä esimerkkinä on Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Juho Romakkaniemen Twitter-kommentti Mikkoselle helmikuussa liittyen alkoholilain vapauttamiseen. “EHYT on täysin yksisilmäisen ideologinen järjestö. EHYT on alkoholipolitiikalle vähän sama kuin ISIS tai Taleban islamille”, Romakkaniemi totesi. Ja jatkoi, koska ei voinut lopettaa. “EHYT on ideologinen kampanjatoimisto, jonka valtionapu pitäisi välittömästi lopettaa. Sellaisen propagandatoimiston rahoittaminen verovaroista on häpeäksi avoimelle, sivistyneelle yhteiskunnalle.”
Kun julkiset tolvaisut merkittävästä asemasta käsin ovat noin törkeitä, on ymmärrettävää, että “väärien” kohteiden tukemiseen liittyy firmoille maineriski. Kuka haluaisi kertoa tukevansa esimerkiksi päihdetyötä tai kodittomia, jos vaarana on saada Keskuskauppakamarin trolli niskaansa?
Onneksi kaikki eivät ole koviksia. Moni kauppa lahjoittaa ylijäämäruokaa leipäjonoihin tai Hurstille, Supercellin perustajien rahoittama ME-säätiö taistelee nuorten syrjäytymistä vastaan ja kahviloissa on lippaita, joiden tuotolla ostetaan ruokaa ja juomaa asunnottomille.
Monet firmat tekevät hienoja asioita. Lassila ja Tikanoja tuki Kide-säätiön Mielekäs työ -hanketta, jossa tavoitteena oli saada joukko entisiä L&T:n työntekijöitä takaisin työelämään. Ryhmässä oli muun muassa mielenterveyden ongelmia, alkoholismia ja sosiaalisten tilanteiden arkuutta. Kahdeksan hengen ryhmää yhdisti se, että kukaan ei ollut vuosiin käynyt töissä. ”Tavoitteena oli näyttää yhteiskunnalle, että aina on toivoa”, kommentoi L&T:n yhteiskuntasuhdejohtaja Jorma Mikkonen.
Hyviä merkkejä on siis ilmassa. Moni yritys haluaa ihan aidosti auttaa ja kantaa yhteiskuntavastuuta. Ja vastuu tarkoittaa jotain ihan muuta kuin löysää arvohöttöä “sustis” eli sustainability-kalvoilla. Kaikki sanovat, että luonnonsuojelu on tärkeää. Kaikki ovat laadukkaita, luotettavia ja rehellisiä. Kierrätystä harrastetaan ja työntekijöiden viihtyvyys on prioriteettina. Niin boring!
Eivät nuo ole valintoja. Ne eivät tarkoita mitään ja kaikki ovat niistä samaa mieltä. Ollaan rohkeampia ja kohdataan koko haiseva todellisuus ja myönnetään, että monella on hätä. Ja kaivetaan sitä kuvetta.
***
Sami Kuusela, 48, on pitkän linjan startup-yrittäjä, toimittaja ja kolumnisti. Kuusela tunnetaan muun muassa Suomen Kuvalehden Hupparihörhö-blogista sekä radion ja television paneeliohjelmien vakiokeskustelijana. Hyvinvointiyhteiskuntaa somessa rakin lailla puolustavaa Kuuselaa on haukuttu muun muassa Suomen sosialistisimmaksi liikemieheksi, sillä hän uskoo, että markkinatalous toimii parhaiten, kun mahdollisimman monella on mahdollisuus menestyä ja heikko-osaisista huolehditaan. Kuten sivistysvaltiossa kuuluukin.
***