Vaalikampanjan väliraportti: politiikkaa — ei kiitos!

Terveisiä eduskuntavaalikampanjan uumenista. Loppusuoralla ollaan, on väliraportin aika. Mitä olen oppinut tähän mennessä ja isoimpana kysymyksenä: miksi politiikka on monien mielestä niin luotaantyöntävää ja miksi se saa ihmiset varpailleen?

Olen viimeisen 11 vuoden ajan tehnyt blogin tiiimoilta yhteistöitä satojen arvopohjaltaan loistavien yritysten kanssa. Kampanjaa rakennettaessa ajattelimme, että kampanjabudjetti saadaan kasaan helposti, kunhan kerromme näille yrityksille ehdokkuudestani.

Yllättäen kuitenkin saimme huomata, että firmat eivät halua sotkeutua poliittiseen kampanjaan pitkällä tikullakaan. Eivät, vaikka edustamani asiat ovat tismalleen samat, kuin kuluneen 11 vuoden ajan. Aika jännää.

Politiikka määrittää yritysten toimintaympäristön. Esimerkiksi elintarvikepuolella maataloutta tuetaan 2 miljardilla eurolla vuodessa ja tästä summasta iso osa menee maidon ja lihan tuotannon tukemiseen. Maito- ja lihateollisuudella on omat edustajansa, etujärjestönsä, lobbarinsa ja mainospaikkansa. Alan toimijat näkevät politiikan merkityksellisenä välineenä toimintaympäristönsä muuttumattomuuden kannalta. Arvopohjaltaan ekologisten ja eettisten toimijoiden etua ei Suomessa tällä hetkellä ajeta sellaisilla budjeteilla, että niistä olisi oman kampanjani rahoittamisen kannalta hyötyä. Sellaisia lobbareita ei Suomesta löydy, jotka puskisivat politiikkaan esimerkiksi kotimaisen luonnonkosmetiikan, eettisen vaatetuotannon tai pienten elinarviketuottajien etuja — vaikka juuri he sitä kipeästi tarvitsisivat.

Sama asetelma toistuu toki politiikan ulkopuolellakin. Näin esimerkiksi mietittäessä minkälaisia ohjelmia telkkariin voidaan tehdä. Jos ajatellaan sellainen teoreettinen tilanne, että Ossi Palonevan kanssa tuottamani VILLD-villiruokasarja olisi tarpeeksi kiinnostava kaupallisille kanaville, ongelmaksi muodostuisivat taukomainokset. Valio tai HK-Scan eivät ekologisen kokkaamisen väliin istu, pientuottajilla ja eettisen arvopohjan toimijoilla puolestaan ei tähän olisi varaa. (Itse asiassa aikoinaan kun myimme Kemikaalicocktail-ohjelmaa kanaville, muodostuivat ongelmaksi juurikin mainostajat.)

Raha ylläpitää systeemin muuttuumattomuutta.

Ilmastonmuutos ja yleinen ympäristöfiksuus ovat muokaneet hiljattain myös vaikuttajakenttää. Influensserit tuovat esiin eettistä muotia, vegaaniruokaa ja lentämisellä on negatiivinen klangi. Toisaalta vastuuliseen kuluttamiseen keskittyvät kanavat trendaavat (yhdessäkin tilaisuudessa eturivin somevaikuttaja sanoi ottavansa ilmastonmuutoksen huomioon tekemisessään, koska se on tredikästä ) ja esimerkiksi suosittu vloggaaja Kalenterikarju, on päivittänyt koko some-preesensinsä tiedostavan vaikuttamisen kanavaksi — aivan mahtavaa!

Vaikka some-vaikuttaminen on poliittista, tosi monet somettajat ovat edelleen sanoneet pyrkivänsä aktiivisesti olemaan “sotkeutumatta politiikkaan”.  Sama logiikka tuntuu pätevän ihmisiin yleisemminkin: vaikka omassa arjessa tehtäisiin tiedostavia kulutusvalintoja ja roppakaupalla niitä pieniä arjen poliittisia valintoja, on värin tunnustaminen ja oman toiminnan niveltäminen isompaan kuvioon, yhteiskunnalliseen kehitykseen, hankala ajatus.

PS Olen vegaani -kanavan Paju Dare, joka on auttanut kamppiksessani monessa kohdassa, kiteytti asian hienosti omassa postauksessaan:  “Kun toimittaja pysäytti mut viikko sitten kadulla ja kysyi: ”Mikä on sellanen asia, joka sua hävettää?”, häpesin kertoa että mua hävettää puhua politiikasta, koska en tajua siitä vittuakaan — ja jep, vastasin juurikin noilla samoilla sanoilla.”

Vaikka nuoret ovat entistä kiinnostuneempia yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta, pysyy äänestysaktiivisuus edelleen alhaisena. Viime eduskuntavaaleissa 18-24 -vuotiaiden äänestysprosentti oli 47%. Alle puolet. Valtion nuorisoneuvoston sivuilla todetaan, että ”tärkeimmät syyt äänestämättä jättämiselle ovat nuorten mukaan, että he eivät koe omaavansa mielipiteitä, joiden perusteella voisi äänestää tai että ei viitsi käydä äänestämässä. 15 prosenttia nuorista, jotka eivät aio äänestää kokee, että heidän on vaikea löytää sopivaa ehdokasta.” No en ihmettele! Jos politiikkaa käytäisiin kielellä, jota myös nuoret ymmärtävät koulutustasosta riippumatta, uskon, että äänestysprosenttikin olisi korkeampi.

Onneksi tunnelin päässä on valoa — kiitos Gretan. Lapset ja nuoret ympäri Euroopan ovat nousseet protestoimaan aikuisten tekemää politiikkaa vastaan, ilmastonmuutoksen hillitsemisen puolesta. Tiedostavuus lisääntyy, kulutusvalintojen poliittisuuteen aletaan herätä. Ymmärretään, että yhteiskunta on ihmisiä varten ja me voimme itse tehdä siitä niin hyvän, kuin mihin mielikuvituksemme ja tahdonvoimamme yltävät. Uskon, että jo seuraavissa eduskuntavaaleissa nämä ajatukset ovat muhineet sen verran pidempään, ettei politiikka enää nosta karvoja pystyyn.

Populistit Trumpista oikeistopuolueisiin ovat näyttäneet, että ihmiset ovat kyllästyneitä etäiseen veivaamiseen, jollaisena politiikka isolle osalle meistä näyttäytyy. Mielestäni politiikkaa pitää tehdä ihmisiä varten ja ihmisten kielellä. Tämä ei takoita monitahoisten asioiden pelkistämistä klikkiotsikoiksi, vaan sitä, että mietitään ja kerrotaan avoimesti, miksi mitäkin tehdään, mihin sillä pyritään ja miten suunniteltu päätös vaikuttaa yhteiskuntaan, yrityksiin ja ihmisiin.

No minkälaista kampanjaa me olemme sitten tehneet? Hyvin oman näköistäni. Olen kirjoittanut tätä blogia 11 vuotta ja vaikka mulla on tietenkin vahvat mielipiteet siitä, miten vanhuspalvelut, terveydenhuolto ja maahanmuutto pitäisi järjestää, oli ainoa järkevä tapa rakentaa kampanja niiden asioiden ympärille, joista tiedän eniten ja joiden takana olen julkisesti seissyt kaikki nämä vuodet. Olen siinä mielessä luotettava ehdokas, ettei äänestäjän tarvitse arpoa sen välillä, seisonko todella sen takana, mitä kampanjoidessa lupaan vai ei. Olen aika takuuvarma tapaus! 

Koen itse vaikeaksi luottaa poliitikkoihin, jotka tuntuvat tietävän kaikesta kaiken. YLE:n puoluejohtajatentissä ruokakeskustelu oli aika hirvittävää kuunneltavaa ja faktantarkistajat ovatkin ehtineet kumota monet keskustelussa esitetyistä totuuksista. Mielestäni on ihan ok sanoa, etten tiedä tarpeeksi Suomen puolustuspolitiikasta osallistuakseni aihetta käsittelevään paneelikeskusteluun. Puolueessa on muita ehdokkaita, joiden erityisosaamisen piiriin nämä asiat kuuluvat ja jos äänestäjä priorisoi turvallisuuspolitiikan omassa arvohierarkiassaan kemikaaliturvallisen arjen yläpuolelle, se on puolestani myöskin ihan ok.

Tiimissämme juuri kellään ei ole kokemusta poliittisen kampanjan tekemisestä, mikä on mielestäni virkistävää. Teemme tätä projektina siinä missä muitakin aiemmin tekemiämme projekteja — tosin palkatta. 

Alunperin ajattelin, että kampanja tehdään kokonaisuudessaan somessa, enkä hengaile toreilla tai teetä yhtäkään kampanjaflyeria. Roskan määrä ja feissaaminen ovat jääneet edellisistä vaaleista mieleen negatiivisina ilmiöinä, joihin en halunnut osallistua. Näistä keloista olen joutunut ottamaan vähän taka-askelia: Vihreiden vaalikontilla kuulemma näyttäisi vaan tosi oudolta, jos yhdestä ehdokkaasta ei löytyisi mitään esitettä tai tietoa. Kampanjatapahtumissa on ollut hyödyllistä ja huippukivaa käydä. Niissä olen tutustunut muihin ehdokkaisiin, vihreisiin aktiiveihin ja ylipäätään ymmärtänyt paremmin puoluetyötä. Siitä huolimatta hymyilyttää “flaikuttaminen”. En vaan itse olisi se tyyppi, joka haluaisi ottaa vastaan puolueiden flyereita puoliväkisin. 

Alunperin olin suunnitelut tuovani ehdokkuuttani esiin vain omissa some-kanavissani, mutta oivalsin, että ostettuja näkyvyyspaikkoja on jonkin verran oltava, ihan vaan siitä syystä, että olen ehdokkaana näkyvissä siellä missä muutkin. Tulee varmasti olemaan aika outoa nähdä itsensä pyörimässä metron screeneillä!

Edellisissä eduskuntavaaleissa keskimääräinen läpimenoon tarvittu budjetti oli 38 000 euroa. Tähän mennessä omaan kampanjaani on tullut rahaa sisään vain muutama tonni. Esimerkiksi metromainokset tulen maksamaan omasta kukkarosta. Rahan ruinaaminen tuntuu kiusalliselta. Ajattelin, että äänestäjille kiva tapa tukea kampanjaa olisi ostaa Globe Hopen kierrätysmateriaaleista tehty kampanjakassi. Niitä saa edelleen ostaa! Ajatukseni on, että kassia kantamalla saadaan huutomerkit näkymään kaupungilla mahdollisimman laajasti. Jos siis olet miettinyt sellaisen hankkimista, tee se ASAP, niin saamme sen alkuviikosta postiin!

Osasin arvata, että keväästä tulee kiireinen, mutta olen silti yllättynyt siitä, kuinka paljon on ollut tehtävää. Vaalikoneiden täyttämiseen meni yli työviikon verran tunteja. Kampanjamailiin kilisee päivittäin erilaisia sitoumuksia, vetoomuksia ja kannatettavia hankkeita. Mielelläni näihin osallistunkin, mutta toimittajana en voi laittaa nimeäni alle asioihin, joista en tiedä tarpeeksi. On perehdyttävä. Erilaisia tapahtumia, joihin haluaisin osallistua olisi myös päivittäin, joten priorisointia pitää tehdä raastavan kovalla kädellä.  Omat työt ja lapsetkin pitäisi muistaa huomioida.

Lisäksi ihmisiltä tulee kaikkien kanavien kautta kysymyksiä mitä erilaisimmista aiheista, näkemyksiäni kaivataan rokotekannasta karjalankieleen. Vastailen niihin minkä ehdin. Ja onkin tosi hyvä jäsentää omia ajatuksiaan teiltä tulevien kysymysten kautta. Kivaa ja kiinnostavaahan tämä on!

Somekanavien osalta kampanjointi on myös ollut melkoista taiteilua. En haluaisi tukkia koko Kempparia “vaaliroskalla”, mutta silti haluan pitää ajan tasalla ne, joita kampanjani kiinnostaa. Mikä nyt sitten on sopiva vaalipostausten tiheys? No, onneksi tsemppiviestejä tulee hirvittävä määrä! Kiitos kaikille teille ihanille tässä hullussa hommassa kannustaneille! <3

En olisi suostunut ehdokkaaksi, ellen tietäisi läpimenemisen olevan mahdollista. Viimeisimpien kannatusmittausten mukaan Vihreiltä olisi kiikun kaakun menossa seitsemän ehdokasta läpi Helsingin vaalipiiristä. Vedonlyöntifirma Betsson antoi ensin läpi menemiselleni kertoimen 6, mutta laski sen nopeasti 4:ään. Firma sijoittaa minut Vihreiden kahdeksanneksi todennäköisimmäksi läpimenijäksi, eli lähellä ollaan!

Vaalimatematiikkaa voi yksinkertaistaa tästäkin: jos joka toinen tämän tekstin helsinkiläisistä lukijoista äänestäisi minua, menisin läpi heittämällä — eli muista äänestää! Jos haluat varmistaa, että olen läpimenneiden joukossa, värvää mukaan joku ystävistäsi. Tehdään Vihreistä Helsingin ykköspuolue ja varmistetaan, että tulevaisuuden politiikka priorisoi ympäristökysymykset!

Ennakkoäänestys alkaa jo ensi viikolla ja äänestää voi tosiaan pelkillä henkkareilla, et siis tarvitse mukaasi postissa tullutta äänestyslipuketta. Löydät kaikki ennakkoäänestyspaikat täältä.

Kaksi viikkoa h-hetkeen! Tulen päivystämään siihen saakka lähes päivittäin Flemarin toimistolla, tarkemmat ajat löydät kampanjan FB-ryhmästä. Päivitän ne sinne pian. Kiitos kun olet hengessä mukana! <3