Veganismilla myydään muovia

Siitä saakka kun monta vuotta sitten aluksi innostuin ja hetken päästä ärsyynnyin eräiden vegaaninahkakenkien mainoskampanjasta, olen ihmetelly, miten helppoa tiedostavalle kohderyhmälle on myydä muovia vegaaniuden nimissä. Sama pätee niin kosmetiikkaan kuin muotiin ja asusteisiinkin.

Vegaanius on parhaillaan kovin muodikasta ja minusta se on eläinten oikeuksien näkökulmasta todella jees. Itsekin kulutan esimerkiksi maitotuotteita ja lihaa nykyään entistä harvemmin. Jos syön lihaa, on se yleensä jokin spessu keissi, esimerkiksi riistaa tai lihaa paikasta, jossa tiedän eläimen saaneen elää onnellisen elämän. Minusta siis ei ole väärin, että ihminen syö lihaa, mutta on väärin, että ihminen kiduttaa eläimiä hedonismin vuoksi. Sitähän lihansyöminen(kin) on, pärjäisimme ilman ihan hyvin.

Oma näkökulmani on se, että me syömme aivan liikaa lihaa, joka tulee aivan liian kaukaa ja joka on aivan liian tehotuotettua. Sitten ihmetellään, kun tulee tällaisia keissejä (tsekkaa Ylen juttu linkin takaa). Tällaiset homlelihatapauksen kaltaiset skandaalit ovat minusta aika oletettavia, kun tietää ne mittasuhteet, jolla lihaa meille tuotetaan. Tietenkin joukkoon mahtuu sekopäitä, joita kiinnostaa vain ansainta — eläinten ja ihmisten hyvinvoinnin kustannuksella. En myöskään puolustele kotimaista tehotuotantoa: on aivan käsittämätöntä, että Suomen laki sallii ne olot, joissa esimerkiksi broileria tuotetaan.

Video: Oikeutta eläimille

Lihaa pitäisi tuottaa vähemmän, sen pitäisi olla kaalliimpaa ja eläimiä tulisi kunnioittaa. Toisille eläinten kunnioitus on sitä, ettemme syö niitä, tai tuottamiaan munia, maitoa jne., toisille puolestaan se tarkoittaa, että eläinten annetaan elää lajityypillistä elämää ja ne lopetetaan nopeasti ja kunnioittavasti. Henkilökohtaisesti ymmärrän molempia kantoja.

Tämän postauksen varsinainen aihe on kuitenkin veganismi. Monta vuotta sitten innostuin Helsinkiin avatusta vegaanikenkiä myyvästä kaupasta. Ajattelin naivisti, että kyseessä on tuotteita, joissa eläinperäinen materiaali on korvattu jollakin kasviperäisellä raaka-aineella. Nahan kaltaista materiaalia kun saadaan esimerkiksi ananaksesta.

Kuva:  fastcoexist.com

Piñatex on hyvä esimerkki siitä, kuinka ”gamechanger” voi tulla ihan puun takaa. Materiaali saadaan ananastuotannon sivutuotteena, eikä varsinaisia ananaksia edes uhrata, vaan hedelmät menevät myyntiin kuten aikaisemminkin. Huffington Postissa kirjoitettiin viime vuonna ananasnahan tuotannon maksavan noin 23 euroa neliöltä, kun lihantuotannossa vastaava summa on 25-38 euroa. Esimerkiksi Puma ja Camper ovat jo osoittaneet kiinnostuksensa ko materiaalia kohtaan.

Niin, ajattelin siis, että Helsingissä avatun kaupan mainostamat vegaanikengät olivat jotakin tämän kaltaista. Mutta ei, ne olivat tekonahkaa eli muovia. Tekonahka valmistetaan öljystä, joka ei maadu. Öljynjalostaminen kuluttaa paljon energiaa ja saastuttaa myös ympäristöä. ”Suuri osa tekonahasta tehdään maissa, joissa ei ole takeita ympäristöystävällisestä tuotannosta” Anniina avaa mainiossa Vihreät vaatteet -blogissa.  Muovi on ympäristönäkökulmasta aivan älytön materiaalivalinta ja minun mielestäni aika kaukana veganismin ytimestä. Tai niin kuvittelin! Sittemmin olen oppinut, että monille vegaaneille ei näytä olevan väliä sillä, onko tuote synteettinen vai luonnollinen, vaan väliä on vain ja ainoastaan eläinperäisyydellä. Tavallaan ymmärrän sen, koska on vaikea olla kuluttaja, joka ottaa huomioon niin eettiset kuin ekologisetkin kysymykset, mutta minusta on hyvin naivia tuijottaa vain sanaa ”vegaaninen” ja sulkea silmänsä muulta.

Kuva: kblog.lunchboxbunch.com

Esimerkiksi tässä kuvassa on hyvä esimerkki siitä, miten termit ja asiat sotketaan keskenään. Vegan, eli ei-eläinperäinen ja green eli ekologinen on sekoitettu tarkoittamaan samaa asiaa, vaikka kyse on ihan eri termeistä. Tällaiseen sotkuun törmää usein ja ennen kaikkea olen huomannut, että puheissa ihmiset sekoittavat vegaanisen tarkoittamaan ekologista ja jotenkin luomua tai parempaa valintaa noin kaiken kaikkiaan. Eläinten oikeuksien näkökulmasta vegaanius on oikein jees, mutta mitään tekemistä ekologisuuden kanssa ei esimerkiksi muovisilla Crocks-jalkineilla ole. Niillä kestää hitto vie maatua satoja vuosia!

Vegaaniset jalkineet voivat toki olla luonnollisia materiaalejakin, kuten hamppua tai puuvillaa, mutta etenkin nahkaa imitoivat tuotteet ovat synteettisiä materiaaleja. Koitin etsiä verkossa tietoa vegaanikenkien matskuista ja huomasin, että kun on kyse tekonahkajalkineista, ei tarkempaa materiaalitietoa välttämättä edes anneta kuluttajalle. Korostetaan sitä, että kengät ovat ”cruelty feee” ja ”vegan”, mutta muuten asiaa ei juuri avata.

Kuva: ethicalwares.com

Siinä missä kosmetiikassa on sentään INCI-listat, ei vegaanisten vaatteiden tai asusteiden kohdalla välttämättä ole avattu raaka-aineita todellakaan tarpeeksi. Nämä yläpuolen kuvan kengät esimerkiksi ovat myynnissä ilman minkäänlaista materiaaliselitettä. Meilasin ko lafkaan ja kysyin, mistä kengät on tehty. ”Very advanced, synthetic materials — we don´t call it palstic” minulle vastattiin ja kun esitin jatkokysymuksen, jonka yhteydessä kerroin olevani toimittaja, ja kun utelin, miksei materiaalia kutsuta muoviksi, en enää saanut kysymyksiini vastausta. Kuvan synteettiset piaksut ovat keinonahkaa, mutta kuulostaa hienommalta puhua ”edistyksellisistä ja synteettisistä materiaaleista”.

Markkinointinäkökulmasta ymmärtää hyvin sen, ettei nettikaupassa avata materiaaleja tarkemmin, eihän ole kovin houkuttelevaa markkinoida jalkineita muovisina, paljon helpompi on korostaa esimerkiksi vegaanisuutta. Ethical Waresin sivuilla on toki hyviäkin esimerkkejä, esimerkiksi vegaanitennareista kerrotaan seuraavaa: ”These Vegan Ethletic Sneakers are made with Organic Cotton Canvas and the rubber for the soles has been verified by the Forestry Stewardship Council to show it has been sourced from responsibly managed forests.” Tällaiset tuotteet ovat musta sitä, mitä vegaanituotteilta odottaisin. Tuotteita, joissa on otettu huomioon eläinoikeudet ja myös ympäristönäkökulmat. Enkä nyt halua mustamaalata tätä viatonta, postaukseeni esimerkiksi päätynyttä lafkaa, jolla on todella vastuullista toimintaa, mutta tuoda esimerkin kautta esille sen, että edes tällaiset aika tunnetut toimijat eivät välttämättä avaa materiaalitietoja. Tuntuu, että vegaanius on kohderyhmälle niin tärkeä arvo, että oikeastaan sen taakse ei välttämättä haluta tai ymmärretäkään katsoa.

Mainitsinkin jo kosmetiikan: CosmEthics-appi on avannut varmaan monen muunkin silmät sille, kuinka paljon kosmetiikassa käytetään muovia. Vegaanikosmetiikka on siksi minusta kimurantti juttu, se kun saattaa harhauttaa luulemaan, että kyseessä on luonnollinen ja sen LISÄKSI vegaaninen kosmetiikka. Näin ei kuitenkaan ole, sillä vegaanimerkki kosmetiikassa tarkoittaa vain sitä, ettei kosmetiikkatuotteessa ole eläinperäisiä raaka-aineita.

Esimerkiksi Too Facedin Better Than Sex -maskara löytyy netin vegaanikosmetiikkalistoilta ja vegaanikosmetiikkablogeista, mutta tuote sisältää kahta eri muovia. ”OMG, this is the absolute best vegan mascara IMHO (if you’re lookin’ for mega va va vommitude). From their website: “One coat and lashes are full, defined and stretched to unbelievable lengths. Two coats and they’re reaching unbelievable heights of drama. Three coats and you’ll believe in magic.” I believe!!” hehkutetaan Vegan Beauty Review -blogissa. Saman artikkelin maskaroista myös Arbonnen It´s a Long Story sisältää muovia.

Itse suosin luonnonkosmetiikkaa, joka tarkoittaa, että raaka-aineet ovat luonnollista alkuperää. Kun ne päätyvät takaisin luontoon, ympäristö tunnistaa ne, ne eivät ole vierasaineita kuten vaikka vegaanikosmetiikassakin sallitut muovit. Luonnonkosmetiikassa voi siis olla eläinperäisiä raaka-aineita, mutta ne ovat eettisempää alkuperää kuin tavanomaisen kosmetiikan raaka-aineet: ”Luonnonkosmetiikassa sallitaan eläinperäiset ainesosat, jos ne ovat saatavilla ilman eläimen kärsimystä. Näin esimerkiksi lampaan villasta saatava lanoliini on luonnonkosmetiikassa sallittu raaka-aine. Kiellettyjä ainesosia ovat kuitenkin eläinperäiset rasvat, kuten ihra ja tali. Suuri osa luonnonkosmetiikan tuotteista on täysin vegaanisia, jolloin ne eivät sisällä esimerkiksi mehiläisvahaa” kerrotaan Pro Luonnonkosmetiikka RY:n sivuilla. Lisäksi tiedoksi, että sertifioidussa luonnonkosmetiikassa eläinkoekielto on ollut voimassa Euroopassa jo kriteerien alkuajoista lähtien. Luonnonkosmetiikkatuotteen raaka-aineita tai lopputuotetta ei ole koskaan testattu eläimillä.

Minulle tärkeää kosmetiikan käytössä on etenkin terveys; etten käytä esimerkiksi hormonitoimintaa häiritseviä kemikaaleja tai huuhtele niitä pältäni ympäristöön, eläinten hyvinvointia ja ekosysteemiä haittaamaan. Jos siis haluat käyttää vegaanikosmetiikkaa, valitse sellaista vegaanikosmetiikkaa, joka on MYÖS luonnonkosmetiikkaa. Silloin valinta on mahdollisimman fiksu niin ihmisen kuin eläinten ja luonnon kannalta. (Animalian sivuilla on muuten lueteltu kosmetiikan eläinperäiset raaka-aineet, mikäli aihe kiinnostaa.)

Vielä vinkkinä, että tosi monet luonnonkosmetiikkatuotteet ovat vegaanisia, vaikkei asiaa ole tuotteessa erikseen mainittu. Onneksi valmistajat ovat alkaneet ymmärtää, että tätä infoa kannattaisi jakaa selkeästi kuluttajille ja tarkempaa infoa tuotteisiin tulee koko ajan lisää. Ilmaisella CosmEthics-appilla voi myös tsekata, onko tuote vegaaninen vai ei. Esimerkiksi minulle on kosmetiikan suunnittelijana ollut tärkeää luoda tuotteita, jotka soveltuvat vegaaneillekin, vaikken henkilökohtaisesti näe mitään eettistä ongelmaa esimerkiksi hunajan tai lanoliinin käytössä. Kaikki Mádara by Noora-tuotteet (Nokkoset ja Pihlajat) ovat vegaanisia.

Tämän postauksen kimmoke tuli artikkelista, jossa Viisi tähteä -julkaisun päätoimittaja Eeropekka Rislakki kritisoi kasviproteiineja vahvasti prosessoiduiksi. Jatkan siitä aiheesta erikseen, mutta nyt aluksi halusin antaa huomiota tälle muoviasialle, koska tuntuu, että sanan vegaani taakse on helppo kätkeä synteettisiä raaka-aineita ilman, että asiaa välttämättä kyseenalaistetaan. Mun maailmassa vegaanius on ideaalia silloin, kun sitä toteutetaan niin, että otetaan huomioon eläinten, ihmisen JA ympäristön hyvinvointi.