Kun nokkosesta tuli salonkikelpoinen

Viikko takaperin julkaisimme Mádaran kanssa uudet Nokkos-tuotteet, jotka olen suunnitellut yhdessä latvialaisen kosmetiikkabrändin kanssa. Mádaran Noora-sarja sai näin neljännen ja viidennen tuotteensa ja kyllä, julkkareista meni viikko toeta kirjoitusmoodiin. On ollut vähän haipakkaa. Olin tässä välillä Berliinissäkin, siitä lisää loppuviikosta.

Onneksi Dorit pääsi mukaan julkaisupäivään, muuten mulla ei olisi juuri mitään kuvallista jaettavaa kanssanne. En ehtinyt itse valokuvata kuin villiyrttikokki Sami Tallbergin uskomattomat safkat, ainoa hetki kun ehdin istahtaa hetkeksi alas.

Linnunlaulun Sinisen Huvilan Taideterassille oli saapunut liuta toimittajia ja bloggaajia, jotka saivat teeman mukaisesti maisteltavakseen nokkoslastuja ja lasillisen luomukuohuvaa.

Mádaran perustaja Lotte Tisenkopfa-Iltnere oli saapunut paikalle pienen tyttärensä kanssa, Mathilde sai vähän omat pasmani sekaisin, kun vasta totuttelen olemaan työpäivät erossa Hectorista. Onneksi me äidit saatiin molemmat pakka pysymään kasassa ja vauvakin oli tosi rauhallinen koko pressipäivän ajan. Alimmassa kuvassa puhuu Mádaran maahantuoja Minna Oey, joka täällä Suomen päässä on tärkein Mádarakontaktini ja arvokas tuotekehittäjäkollega.

Skoolasimme paitsi Mádara-yhteistyölle, myös kesälle ja säälle. Kauniimpaa iltapäivää ei olisi voinut kohdalle osua. Ohilipuvat suppaajat taisivat saada monen kateelliseksi, kun meidän piti siirtyä alkumaljojen jälkeen terassilta sisään. Onneksi sisätiloissa ei ollut valittamista: paikan isäntä Jorma Helenius on nimittäin maalannut koko villan kuin linnaksi, kaiken lattiasta kattoon — ja myös taulut! Vaimonsa on tehnyt saviesineet. Uskomattoman taitava pariskunta.

Lotte kertoi nokkosen sopivuudesta kosmetiikan raaka-aineeksi sekä valotti tutkimuksen tieteellistä taustaa, minä puolestani valotin yleisölle Mádara-yhteistyömme taustoja, kerroin nokkosen käyttöhistoriasta ja uusista tuotteistamme. Onneksi muistin myös sanoa sanasen intuitiosta ja vaiston seuraamisesta, sillä sitähän Mádara-yhteistyö on ollut jos jotakin. Siitä enemmän sitten joskus…

Paikalle saapuneet saivat testata suihkeen ja voiteen, viedä ne myös mukanaan. Monissa blogeissa onkin ollut jo ensivaikutelmia ja fiiliksiä Nokkos-tuotteista, on ollut lievän jännä lukea porukan mielipiteitä. Kaikkia ei voi miellyttää koskaan, ja etenkin kosmetiikka on tosi henkilökohtainen juttu paitsi noin yleisellä tasolla, myös ihan konkreettisesti. Eri tuotteet sopivat eri ihmisille, tuskin löytyy mitään, joka toimisi loistavasti kaikilla.

Päivän maukkaimmasta osuudesta vastasi villiyrttikokki Sami Tallberg ja Ekowinen Henri Bäckman , jotka olivat saaneet aikaan mainion makucocktailin. Sami on ammattilainen — ehkä oikeampi titteli on guru — villiyrttien käytössä ja miehen nokkoskeitto, -leipänen, -sipsit sekä tuoresalaatti vetivät hiljaiseksi. Moni ihmetteli, miten ja millä Sami oikein maustaa villiyrttinsä? ”Suolaa ja pippuria” kuului vastaus.  Samilla taitaa olla jotain taikasuolaa takataskussa. Aion pölliä sitä.

Henri puolestaan kertoi ennen tilaisuutta puhelimessa tuovansa ”ihan kreisii kamaa” muistaakseni näillä sanoilla. Alkuviini, Pampaneo Airen nimeltään olikin aikamoinen tuttavuus: ei valkoinen eikä punainen, vaan oranssi viini. Ovat kuulemma aika harvinaisia, ei siis ihme, että lieni monelle uusi asia.

Maku oli jotakin ihan muuta, mitä olen koskaan maistanut: vaaleaksi viiniksi todella täyteläinen, luumuinen, karamellinen jopa, makeahko, vaikka siinä ei ole sokeria olekaan. Kuitenkin aika ”ärtsy” samaan tapaan kuin jälkiruokaviinit, yksi lasillinen oli juuri sopivasti. Viini on myös vegaaninen, eli sen saostusaineina ei ole käytetty mitään eläinperäistä. Alkumaljoja varten Henri oli tuonut mukanaan suosikkikuohariani, Giol Prosecco Spumantea. Se toimii aina ja kaikkialla.

Samin kokkailut eivät jääneet vain nokkoshommiin; myös pakurikarkkinsa olivat ihania ja villiyrtti-jälkiruokadrinkkimme samaten. Harmitti kun ennättänyt herkutella pidempään.

Oli ilo nähdä kuinka porukka viihtyi, olen ehkä ollut edellisessä elämässäni jonkinsortin seremoniamestari ja juhlamaakari, sen verran diggaan luoda porukalle viihdyttäviä puitteita ja mieluisaa ohjelmaa, maukkaiden makujen ryydittämänä.

Iso kiitos kaikille, jotka tulitte — Hanne ja Riikka: kiitos kukista! Kiitos Dorit tilaisuuden ikuistamisesta ja Jormalle paikan käyttöön antamisesta, tila kun on erittäin herkkä materiaaleiltaan ja arvokas. Viihdyimme erinomaisesti ja päivästä tuli ikimuistoinen.

Nokkostuotteet ovat jo kaupoissa, mutta harrastetaan sitä kaupallista meininkiä enemmän myöhemmin, tässä kohtaa se ei tunnu oikeaslta.

Nokkos-jatkoihin, niihin palataan pian…. 😉